NAISTEN PÄIVÄ VAI NAISTENPÄIVÄ

Oikeinkirjoitussäännöistä viis, molemmilla tavoilla on oma merkityksensä. Naisten päivä voi olla mikä päivä tahansa, mutta tänään vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Ruusut ja terveiset ovat blogien välityksellä lennelleet ja ilahduttaneet meitä naisia.

Aurinkoinen pakkassää houkutteli meidät Simon kanssa jo aamusta pitkälle lenkille. Ihan piti silmiä siristellä kun aurinko paistoi.

Pakkasta oli kuitenkin yli 15 astetta ja pienen koirulin tassut olivat jäätyä. Välillä otinkin Simon syliini ja lämmitin pieniä tassuja. Mutta onnellisesti pääsimme takaisin kotipihaan, lenkillemme tuli pituutta ainakin yli neljä kilometriä.

Iltapäivällä minulla oli opistolla kirjoittamisen opiskelua, ykskaks tuli lunta taivaan täydeltä. Olin luvannut kävellä kotiin ja puolessa välissä matkaa olin jo ihan väsyksissä (reilut 3 kilometriä matkaa) siitä syystä, että katujen ja kävelytien pinta oli jäässä ja siihen satoi sitten lunta päälle. Varovainen askeltaminen nosti reidet maitohapoille. Mutta sisulla jatkoin, muistin pitää suuni kiinni ja kielen pois hampaiden välistä jos vaikka olisin kaatunut. Sanotaanhan, että kieli keskellä suuta!?! Minulla sitä varten hampaat yhdessä, ettei kaatuessa kieli jäisi hampaiden väliin ja napsahtaisi poikki...

Vaikka hyvähän taas auringon helottaessa oli muuten kävellä.
Jotkut kun jopa fillaroivatkin pelkäämättä kupsahtamista.

Onneksi pääsin kotiin ja lösähdin väsyneenä lempparilöhötuoliini katsomaan lemppariohjelmaani Lemmen viemää. Simo käpertyi koppaansa kädenmitan päähän. Siinä se aina "katsoo" kanssani suosituimmat telkkariohjelmat.

Prinssipuolisolla on kova urakka karsia noita oksia ja latvuksia.

Pihassakin on havukasoja odottamassa peräkärryyn kuormaamista.

Ahkerasti siellä kassara heilui pakkasesta huolimatta. Oli kyllä melkoisen naatti lopetellessaan askareensa. Mutta saunan löyly virvoitti taas selkä- ja käsivarsilihakset ja aamulla on taas sama höökä päällä. Ajateltiin kuormata risuja tuonne motarin lähelle ja sitten vähitellen niitä poltella, tai antaa sitten vaan maatua.
Metsäyhtiö on hakenut vasta yhden autokuorman pöllejä pois, ensi viikolla on luvassa noutoa lisää. Hoputin, koska en halua, että pihan läpi aurataan tietä vielä tulevanakin talvena. Ans nyt nähdä, sillä kelien lämmettyä ei ole mitään mahdollisuutta ajella pyykkitelineen vierestä metsälöön.

Illalla sytytin kynttilän tänään haudan lepoon siunatun serkkuni muistoksi. Viime kesän serkkutapaamisessa hän kertoi vakavasta sairaudestaan ja vaikka toivoimme elämän voittavan, realiteetit olivat vähäiset. 

Mutta jokainen meistä vuorollaan on lähtevä noutajan mukaan. Toiset elettyään pitkän elämän, toiset kesken parhaimman työikänsä.
Totta on, että elinpäivämme ovat niinkuin ruoho. Kun tuuli käy ylitsemme, ei meitä enää ole. Onneksi jää muistot, joita aika kultaa.
Minulle jäi serkusta erittäin lämpöiset muistot. 

Naistenpäivän ilta hiljenee. Pojat ovat jo vaakasuorassa ja minulla alkavat silmäluomet jo lupsahdella siihen tahtiin, että on aika lopettaa sanojen suoltaminen ja siirtyä makkarin puolelle. Hyv´ yötä vaan...
tai niinkuin vanhat ennen sanoivat: hyvää yötä, Jeesus myötä. Miten vaan.