Tää laulatti mua aamutuimaan, kun kahlasin karpalosuolla heti kahdeksan jälkeen. Vaan olipa tuo Mikki-Hiironen käynyt poimimassa jokaisen mätästupaksen tyhjäksi karpaloista jo viikonloppuna. Minä sain kahvikupillisen. Motkotin autolle palattuani prinssipuolisolle saaliini kehnoutta äänekkäästi, joten naapurin rouvashenkilö varmasti kuuli ja toivottavasti tunsi pikkuisen piston sisuksissaan. Olin nimittäin meidän ikiomalla pikkulammen suolla ja tänä syksynä aiemmin sieltä oli kerätty myös lakat ennenkuin itse ehdin suotamme tarpomaan. Jaapa jaa, luonnon marjat kerää ensin paikalle ehtivä, vaikka olis kuinka kenen tahansa reviiriä.
No en valita pitempään, sainhan täältä kotipuolesta pari päivää sitten toista litraa peukunpään kokoisia kypsiä karpaloita.
Jep. Niemen nokassa emäpitäjässä piipahdettiin. Yön yli nukuttiin tosin kirkolla. Simokin sopeutui - ihme kyllä - suht hyvin kerrostalon ääniin ja nukkui täyden yön. Joskus on jouduttu juoksemaan öiseen aikaan kirkonkylän raittia.
Nyt sitten aamulla singahdin sinne suolle tyhjän noukkijaksi.
Suolta suunnattiin sitten takaisin niemen nokkaan, missä eilen jo peittelin loput perennat havuilla ja tarkistin, että hommat on talven tuloa vailla. Vähiin oli kukkamaan loisto kadonnut!
Ja hipheijaa sitä ilon läikähdystä! Löysin kuin löysinkin kesällä kadottamani mustat kengät sieltä mökkerön seinänaulakosta. Siellä ne kiikkuivat muovipussissa pusakoitten alla. Ihan syämmessä läikähti kun hokasin, että siinäpä ne. Mulla on ollut kengille hupaa nuo serkkujen viiskymppisten viettämiset, aina vaan tuppaa kenkäparini katoamaan niiden juhlien yhteydessä. Nää oli jo toiset juhlakengät, hih. Ja sormet sanoo soosoosoo, kengän kannat kookookoo eli kiitos.
Sääennustajat lupaavat lunta. Tänään kotiin ajellessa lämpötila niemen nokassa +2, siitä pikkuhiljaa nousi jopa +10 asteeseen mitä etelämmäksi ajettiin. Mutta totta on, että talvi on tulossa. Sunnuntaina nähtiin hanhiparven ylilento, auroina yli 200 lintua, ja suunta etelään. Pari viikkoa sitten ne vielä suunnistivat pohjoista kohti! Ja Hartolan peltoaukealla joutsenperheet lepäilivät ja tankkasivat. Mukana oli harmaita vielä poikasjoutsenia. Minä tokaisin autossa, että osaavatko nuo poikaset jo lentää! Prinssipuoliso naurahti, että luulenko niiden kävellen pellolle tulleen! No heh-heh.
Metsässä muut linnut, paitsi närhet, varikset, korpit ja naakat, ovat jo lopettaneet laulelut. Talitiaiset tosin tirskuttavat ahkerasti ja käyvät välillä testaamassa pesäpönttöjen sopivuutta talvisuojiksi. Mutta yksi lintulaji on ylitse muiden. Pyrstötiaiset.
Viime talvena näin pyrstötiaisia ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt olen nähnyt niitä lähes joka päivä, kun ne pyrähtelevät edestakaisin koiran ulkoilulenkin varrella. Ne sirkuttavat ja singahtelevat puissa ja pensaissa kuin lumipallot, joilla on varpuja pyrstönä. Kauniita ovat.
Ei ole ollut kameraa mukana lenkillä - ja ei minun pikkupokkarillani ehkä olisi saanut hyvää kuvaa edes. Kopioin kuvan lintukirjasta:
Luonnossa ovat tosi söpöjä!
Käytiin muuten tänään pulahtamassa niemen nokassa ihan kylmiltään järvessä. Ensin vähän arvelutti, mutta uskalluksen jälkeen tuntui upealta. Kotona lammikossa ei ole vielä täyttä vesimäärää, mutta pian on aloitettava täälläkin, muuten jäiseen veteen kastautuminen alkaa hirvittää.
Nostelin jo pasuunakukan ja ananaskirsikan viime viikolla sisään, en tiedä tosin, saanko talven yli pysymään hengissä. Mutta jos ei niin ei. Pasuunakukkakin avasi viimeiset kukat ilokseni ja ananaskirsikan loputkin hedelmät ovat kypsyneet.
Nyt on tullut tekstiä ilman kontrollia, ilman johdonmukaisuutta ja harkintaa. Niinkuin aina. Paras lopettaa. Ja kuvat on mitä sattuu. Että semmoinen tapaus tälläkin kertaa.Vaan sille, joka osuu blogiini tasaluvulla 60000 tuon alemman laskurin mukaan, lupaan lähettää ylläripaketin.
No en valita pitempään, sainhan täältä kotipuolesta pari päivää sitten toista litraa peukunpään kokoisia kypsiä karpaloita.
Jep. Niemen nokassa emäpitäjässä piipahdettiin. Yön yli nukuttiin tosin kirkolla. Simokin sopeutui - ihme kyllä - suht hyvin kerrostalon ääniin ja nukkui täyden yön. Joskus on jouduttu juoksemaan öiseen aikaan kirkonkylän raittia.
Nyt sitten aamulla singahdin sinne suolle tyhjän noukkijaksi.
Suolta suunnattiin sitten takaisin niemen nokkaan, missä eilen jo peittelin loput perennat havuilla ja tarkistin, että hommat on talven tuloa vailla. Vähiin oli kukkamaan loisto kadonnut!
Ja hipheijaa sitä ilon läikähdystä! Löysin kuin löysinkin kesällä kadottamani mustat kengät sieltä mökkerön seinänaulakosta. Siellä ne kiikkuivat muovipussissa pusakoitten alla. Ihan syämmessä läikähti kun hokasin, että siinäpä ne. Mulla on ollut kengille hupaa nuo serkkujen viiskymppisten viettämiset, aina vaan tuppaa kenkäparini katoamaan niiden juhlien yhteydessä. Nää oli jo toiset juhlakengät, hih. Ja sormet sanoo soosoosoo, kengän kannat kookookoo eli kiitos.
Sääennustajat lupaavat lunta. Tänään kotiin ajellessa lämpötila niemen nokassa +2, siitä pikkuhiljaa nousi jopa +10 asteeseen mitä etelämmäksi ajettiin. Mutta totta on, että talvi on tulossa. Sunnuntaina nähtiin hanhiparven ylilento, auroina yli 200 lintua, ja suunta etelään. Pari viikkoa sitten ne vielä suunnistivat pohjoista kohti! Ja Hartolan peltoaukealla joutsenperheet lepäilivät ja tankkasivat. Mukana oli harmaita vielä poikasjoutsenia. Minä tokaisin autossa, että osaavatko nuo poikaset jo lentää! Prinssipuoliso naurahti, että luulenko niiden kävellen pellolle tulleen! No heh-heh.
Metsässä muut linnut, paitsi närhet, varikset, korpit ja naakat, ovat jo lopettaneet laulelut. Talitiaiset tosin tirskuttavat ahkerasti ja käyvät välillä testaamassa pesäpönttöjen sopivuutta talvisuojiksi. Mutta yksi lintulaji on ylitse muiden. Pyrstötiaiset.
Viime talvena näin pyrstötiaisia ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyt olen nähnyt niitä lähes joka päivä, kun ne pyrähtelevät edestakaisin koiran ulkoilulenkin varrella. Ne sirkuttavat ja singahtelevat puissa ja pensaissa kuin lumipallot, joilla on varpuja pyrstönä. Kauniita ovat.
Ei ole ollut kameraa mukana lenkillä - ja ei minun pikkupokkarillani ehkä olisi saanut hyvää kuvaa edes. Kopioin kuvan lintukirjasta:
Käytiin muuten tänään pulahtamassa niemen nokassa ihan kylmiltään järvessä. Ensin vähän arvelutti, mutta uskalluksen jälkeen tuntui upealta. Kotona lammikossa ei ole vielä täyttä vesimäärää, mutta pian on aloitettava täälläkin, muuten jäiseen veteen kastautuminen alkaa hirvittää.
Nostelin jo pasuunakukan ja ananaskirsikan viime viikolla sisään, en tiedä tosin, saanko talven yli pysymään hengissä. Mutta jos ei niin ei. Pasuunakukkakin avasi viimeiset kukat ilokseni ja ananaskirsikan loputkin hedelmät ovat kypsyneet.
Nyt on tullut tekstiä ilman kontrollia, ilman johdonmukaisuutta ja harkintaa. Niinkuin aina. Paras lopettaa. Ja kuvat on mitä sattuu. Että semmoinen tapaus tälläkin kertaa.Vaan sille, joka osuu blogiini tasaluvulla 60000 tuon alemman laskurin mukaan, lupaan lähettää ylläripaketin.
Tuo pyrtötiainen on suloinen. Täällä niitä ennen lenteli mutta en nyt ole enään niitä nähnyt, liekö tulleet sinne teille. Talitintit käy ikuna takan sanomassa että pitäs jo truokkia, mutta en nyt voi alkaa ruokkimaan vielä, on pakko pitkittää siihen asti kun tulen kotiin marrasmatkalta.
VastaaPoistaHyvää tätä viikkoa, toivottavasti ei vielä tule lunta ihan maahan asti.
Minulle pyrstötiainen on aika uusi tuttavuus, vaan nyt parvi niitä lentelee joka kerta Simon lenkillä meidän ympärillä. Ovat tosi söpöjä luonnossa.
PoistaTinttejä meilläkin kurkistelee ikkunoista, ei ole vielä aloitettu ruokkimista kun maa on ollut sulana. Mutta lumen tultua on sitten täytettävä lintulaudan laatikko siemenillä.
Mökillä oravat ja tiaiset ovat nyppineet vuorivillat katon reunojen alta, oravat kantaa niitä tuppoja talvipesänsä lämmikkeeksi ulkoaitan hyllylle! Ensi keväänä on pakko verkottaa aukot katonrajassa heti kun oravanpoikaset ovat sieltä lähteneet.
Aurinko paistaa, miinuksella on, mutta lunta ei onneksi vielä näkyvissä.
Mukavaa päivää sinulle ja Himmulle.
Kylläpä on makoisan näköisiä karpaloita:)
VastaaPoistaKypsiä olivat karpalot, pari litraa tänä syksynä kaikkiaan olen saanut kerättyä.
PoistaPyrstötiaiset on ihania. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi nähnyt.
VastaaPoistaMinulta jäi tältä kesältä kaikki luonnon marjat poimimatta. Mustikoita pari litraa, mutta ne on jo menneet. Ja sienetkin jäi minulta metsään. Olen ollut saamaton sanan kaikissa merkityksissä ;)
Kivoja tirskuttajia ovat pyrstötiaiset. No voi, marjat ovat tosi terveellisiä, niin sanotaan. Meillä tuo prinssipuoliso ravaa metsissä ja kerää talven marjat. Sieniä ei tänä syksynä ollut juuri lainkaan, kanttarelleja kyllä. Mutta suppilovahveroita on meilläpäin tosi vähän, en ole niitä yhtään kerännyt.
PoistaNo ihan hyvää ja hauskaa tekstiähän sinulta tuolla "aivovirta-metelmällä" tulee ! Kukkiesi nättiys ihan hämmästyttää, ja kunnioitan kaikkia, jotka uivat milloin sattuu missä sattuu, siis avantoon ja kylmiin vesiin minä - ei ei ei ! Hyvää loppuviikkoa !
VastaaPoistaNo joskus tulee tekstiä jota pitäisi ehkä enemmän harkita. Vaan haitanneeko.
PoistaNiin, talviuintikausi on virallisesti avattu nyt tiistaina, oli se aika kylmää...
Samoin sinulle mukavaa syksyistä viikkoa. Odotellaan jo lunta...
Siun pitää tehä niikuin miun anoppi aikoinaan, kun näytti tulevan hyvä marjasato alkoi hän myymäläautolla noin vaan puhumaan että karhuko se lienee muurahaispesää hajottanu tuolla metsän reunassa. Ei uskaltaneet muut mennä marjaan ja mei mummo keräs marjat ja naureskeli karhuille:))) Ovela mummo.
VastaaPoistaMie tykkään noista pyrstötiaisista, täällä niitä aina näkee, ovat tosi sieviä.
Meillä mökin maisemissa on oikeasti karhuja, joten peloittelu ei taitaisi auttaa. No olen minä kyllä marjoja saanut kyllin paljon, karpaloita poimin täältä kotoa suolta. ja lakkoja on löydetty ihan mökin likeltä. Että saakoon naapuri nyt nämä tämän kesän marjat. Mustaherukkapensaat on ihan niiden vieressä, vaan ihan itse on herukat poimittu. Metsämarjat on sitten erikseen.
PoistaMinäkin olen ihan ihastunut noihin pyrstötiaisiin, vasta parina vuotena olen niitä nähnyt, ei niiitä lapsuusmaisemissani lennellyt.
Hei Anjuska!
VastaaPoistaKävikin hassusti, minä olen se 60 000:s lukija...
Lähetän sinulle spostissa osoitteeni:)
Joo, näin se on, ei kenelläkään ole yksinoikeutta omalla maalla oleviin marjoihin, ne voi viedä vaikka kaupallinen poimija ja liikemies;/
Hieno juttu että kenkäsi löytyivät, voit juhlia ainakin yhdet juhlat lisää:))
Kiitos hienosta syyspostauksesta, ja hyvää myöhäissyksyä sinulle, Anja-Regina!
♥♥♥
Ei niinkään hassu juttu että sinä olet se tasaluvun lukija! Paketti on lähdössä postiin ja toivon että tykkäät ylläristä.
PoistaOlen iloinnut kenkien löytymisestä, miten se on mahdollista että hukkaan tavaroitani omassa elinpiirissäni!?! Hulda Huoleton ihan selvästi.
Syksyisiä terkkuja sinulle, Aili!
Mukava postaus jälleen, Anja! :) Blogiasi lukee kuin hyvää romaania <3
VastaaPoistaHyvää viikonloppua! :)
Kiitos Kaisa! Mukavaa viikonloppua myös sinulle toivottelen.
PoistaNyt muuten loppuu marjojen keruu, räntee on tyrkännyt koko illan täällä ja jatkuu....;)
VastaaPoistaMulla on lintuosastolla lasien takana vissiin posliininen pyrstötintti, näyttää vähän siltä sun kuvaltasi se valkonaamanen nappisilmä! Pitäs joskus niitä lintuja oiken kuvata tai ainakin ottaa lintukirja esille ja tarkistella kuka on oikein mikä ja pyyhkis samalla vaikka pölyt sieltä......tulis se vanha sanonta kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mitään en lupaille, mutta panen harkintaa....;)
Hyvä kun ne kengät löyty!
Onneks sulla on se prinssipuoliso joka viisaa välillä....välillä ihteeni tympäsöö kun saan puhua mitä sattuu eikä kukaan koskaa korjaa....hih...;D Olen muuten nähnyt kävelevän joutsenen, mutta se oli jo aikainen, enkä tienyt mistä lie oli kaverinsa kanssa lenkille lähtenyt.....;)
Luin juuri jostakin eilen tulleesta viikkolehdestä Budapestin kylpylöistä ja muusta kaupunkiin liittyvästä. Tulit mieleeni!
PoistaJoops. Vettä tulee kuin sieltä itsestään. Lunta ei vielä täällä nähty. Simo käy pikapissalla ruusupuskan juuressa ja kipittää kiireesti sisälle. Talvea pukkaa.
Onko pyrstötinttisi Lomonosovin posliinitehtaan? Nehän on tehneet lintuja punatulkusta sinitiaiseen. Kuvaapa lintujasi ja postaa niistä blogiin.
Iloisena kenkieni löytymisestä lähden huomenna Silja Euroopalle kokeilemaan, nouseeko vielä jalka, hih. Että sellainen "kävelevä" joutsen täälläkin. Eilen kämmäsin kunnolla risusavotassa, vasen peukku totaalisen turvonnut ja mustana.
Räntäsateesta huolimatta mukavaa viikonloppua sinulle harjukaupunkiin.
Ilo pintaan....
Hyvä juttu että oli toinen karpalopaikka tiedossa, terveellisiä marjoja vaikka kovin kirpsakoita ovatkin. Ja hyvä että kengät löytyivät, tiedän tunteen, joskus etsii jotain kuukausikaupalla... ja sitten putkahtaa jostain kun on jo melkein unohtunut :) Kaunis tuo pasunakukka, oikein nimensä näköinen.
VastaaPoistaHei pitkästä aikaa ♥
VastaaPoistaIhana postaus.
Kiva tuo koiralaatta, via että henkilö kunta...heheee, sitähän se on.:D
Suloinen tipu on pyrstötiainen, aivan ihastuttava.