VIELÄ KERRAN PARIISI - JA NÄKEMIIN

Maanantain hotelliaamiainen oli jälleen maittava. Kelpasi lähteä päivän seikkailuun. Nuorin meistä halusi ehdottomasti ostoksille, oli katsonut jo netistä osoitteita valmiiksi. No, singahdettiin sitten metrolla Eurooppa-aukiolle. Tyhjää täynnä. Samoin seuraavakin kohde, koko korttelin rakennustyömaana.

Pienen neuvonpidon jälkeen päätettiin, että nuoremmat naishenkilöt suunnistavat Champ´s Elyseelle ostoksia tekemään ja me kolme vanhinta suunnataan läheiseen Invalidikirkkoon. Oikaisimme puiston läpi. Pariisissa - niinkuin muissakin suurkaupungeissa - ei ihan jokaisella ole omaa luukkua nukkumiseen, niinpä bussikatoksissa, jalkakäytävien reunoilla ja puistoissa näkyi kodittomia patjoineen ja peittoineen. Myös eräällä asemalla näkyi vanhempi pariskunta kera koiransa käytävällä katsomassa televisiotaan kaikkien tavaroittensa ja nyssäköittensä keskellä. Asumismuotona ei varmasti niitä mukavimpia, mutta koira takasi tavaroiden säilymistä ja turvallisuutta.

Tämä tuntematon oli saanut pulut ystävikseen Invalidikirkon läheisessä puistikossa.

Vieressä kohosi massiivinen Les Invalides, rakennuskompleksi, johon kuuluu mm. kultakupolinen kirkko  sekä Ranskan sotahistoriaan liittyviä museoita. Les Invalidesiin on haudattu monia Ranskan sotasankareita, myös Napoleon Bonaparte. Tämän Les Invalidesin rakennutti aurinkokuningas Ludvig XIV sotasairaalaksi ja sotaveteraanien eläkeläiskodiksi.

Valtavan suuri vihreä puistoalue ympäröi Invalidikirkkoa ja museorakennusta. Nurmikentän reunoilla sojotti tykkien rivistöt.

Sisäpihalla kirkkoon johtavan oviaukon molemmin puolin Ranskan lipun värit! Ja yläpuolelta seuraa tilannetta Napoleon Bonaparte!

Tuo pikkuruinen suurmies! Hänen hautansa on Les Invalidesissä.

Kirkko sisältä on kaunis, niinkuin kirkot täällä yleisesti.

Rauhallinen ja hiljentymiseen kehottava paikka.

Kirkon urkupillistö kiinnitti huomiota kauneudellaan. (Jäi kuva suoristamatta!)

Koska kyseessä on myös sotahistorian museo, tykkirivistöt ja vanhat panssarivaunut koristivat sisäpihan reunan käytäviä.

Entisen ajan sodankäynti oli melkoista tykkien kanniskelua ja perässä vetämistä. Heppoisilta tuntuvat nykyajan tekniikan rinnalla.

Aleksanteri III:n sillan kultakoristeiden välistä suunnistimme sitten kohti Champ´s Elyseetä. Silta on minun mielestäni kauneimpia näkemiäni koskaan.

Ja taustalla virtaa Seine, jota kultakoristeiset patsaat tervehtivät.

Ja eräs vanha rouva poseeraamassa:

Matkalla ostoskadulle kuljimme ohi Petite Palacen. Aivan ihastuttava rakennus kupoleineen, portaikoineen ja patsaineen.

Bongasin kadun varrelta Churchillin, siinä Winston seisoi jäykkänä ja pystypäin. 

Pääsimme Champ´s Elyseen alkupäähän. Minä olin jo edellisenä päivänä yrittänyt löytää postimerkkejä kortteihin. Lehtikioskeissa ei, tupakkakaupassa - jos sellaisen löysi - ei. Ainoastaan postitoimistosta sain vihdoin merkit ja kortit lähtivät Pariisista eivätkä Porvoosta niinkuin jo epätoivoissani luulin.

Kaunis kultakoristeltu portti ja myös tämän kiinteistön ikkunoiden alareunojen "parvekkeet". Wau, olispa makea paikka asustella.

Bongasin muuten ihan aidon Ferrarin Aleksanterin sillan liikennevaloissa. Poikani, joka on "ferrarifani" kuvasi samaa kohdetta!

No, perheen nuoret naiset löytyivät, toinen katukahvilasta ja nuorin huiteli vielä vaatekaupoissa. Niitähän siellä riitti, hintatasosta en tiedä muuta kuin Louis Vuittonin laukuista. Liian tyyriitä meikämummolle. 

Viimein saapui onnellinen nuorimmainenkin  kassi kainalossa keikkuen.

Meidän oli aika jättää hyvästi ostoskadulle,

 kiitää hotelliin noutamaan matkatavaroita ja suunnistamaan Orlyn kentälle. Testattiin metron ja junan yhdistelmää ja se toimi hienosti.
Mitä nyt junaan piti ostaa vielä uudet matkaliput. 

Matkalippujen kanssa mentiin vähän lankaan heti tulomatkalla; ostettiin kolmen päivän metrolippu, leimattiin se hotelliin menomatkalla ja siinäpä meni sitten se ensimmäinen päivä, sillä lippu on päiväkohtainen, ei vuorokausien mukaan. Eli olisi pitänyt huomata ostaa kertalippu ensimmäisen illan metromatkaan hotellille. No, vahingosta viisastuu ja seuraavalla kerralla - jos - tiedetään jo toimintatavat.
Nyt vain au revoire Paris - ehkäpä joskuskaan...