Ohhoh jälleen kullaista kotia! Kolme päivää Pariisissa on koettu ja paljon nähty. Ihmeesti sitä ehtiikin, mutta kylläpä tossua toisen eteen laitettiinkin.
Perjantai-iltana lennettiin Orlyn kentälle. Siitä alkoi seikkailu. Noustiin bussiin ja silmät ymmyrkäisinä ihmeteltiin, minne vie ja missä pois. Onneksi edessämme bussissa istui reipas nuori mies, joka oli asunut Pariisissa ja joka oli menossa tapaamaan tyttöystäväänsä juuri sille asemalle, minne mekin pyrimme. Häneltä saimme turvallisuuden tunteen hämärtyvässä Pariisin illassa siitä, että hotellimme kenties löytyisi helposti. Vaan kuinkas sitten kävikään: ostettiin kolmen päivän metroliput ja noustiin metroon.
Porhallettiin kaksi asemanväliä liian pitkälle, sillä hotellin osoite näytti Montparnasselle. Soitettiin hotellin respaan ja palattiin takaisin Pasteurin asemalle. Siitä jo osasimme lähteä oikeaan suuntaan katua ylös. Vastaamme tullut nainen hokasi hämmentyneet turistit ja viittoili sivukadulle; oikotie hotelliimme.
Huokasimme, sillä huoneet olivat siistit ja peti houkuttelevan pehmyt.
Lauantain aamu valkeni pilvisenä mutta lämpimänä. Jo lentomatkalla olimme ruksailleet ne tärkeimmät kohteet, joita ehdottomasti halusimme nähdä. Niistä ensimmäinen tietysti Eiffel-torni. Ja se on varsinainen rakennelma, hämmästyttävä kokonaisuus.
Päivä oli vasta alussa, mutta ihmisiä oli kuin muurahaisia koko tornin alusta täynnä jonossa nousemaan hissillä tornin tasoille.
Sitkeys palkittiin ja me "vanhat" jäimme 2-tasanteelle nuorempien noustessa ihan huipulle asti. Mahtavat näkymät kyllä alemmaltakin tasolta:
Seuraavaksi halusimme nähdä kaupunkia Seineltä, noustiin risteilyalukseen, joka hiljakseen lipui alas jokea ohi Citén saaren, missä mm. Notre-Damen kirkko. Upeita rakennuksia Seinen rannoilla, Louvre sekä useat muut museot, Aleksanteri III:n sillan kultaiset patsaat ja vielä vihreät puut rantamilla.
Notre-Dame kiinnosti jo "kellonsoittajansa" vuoksi. Ja kyllä kannatti jonottaa kirkkoon. Voi vain hämmästyksestä huokailla, miten joskus on osattu - ja jaksettu - rakentaa niin mahtavia kokonaisuuksia.
Ja kirkon sisällä upeita lasimosaiikki-ikkunoita mm.
Ja patsaita, pylväikköjä, palavia kynttilöitä.
Tässä Jeanne Darckin patsas:
ja tässä Pyhä Maria.
Kyllä ihminen tuntee pienuutensa näissä rakennuksissa. Näkemistä riittäisi useaksi päiväksi jokaisessa kohteessa, mutta viikonloppu on liian lyhyt kaiken näkemiseen ja sulattelemiseen.
Kirkon lähellä poikkesimme sikäläisen sairaalan pihapuutarhassa ihailemassa kaunista puutarhaa ja sen levollisuutta.
Käväisimme myös kukkatorilla, missä ihailimme valtavaa määrää erivärisiä orkideoja. Harmi, ettei niitä voinut tuoda kotiin mukana.
Ensimmäinen päivämme Pariisissa alkoi kallistua jo iltaan. Kävelimme latinalaiskortteliin etsimään ruokapaikkaa.
Kapea katu kohti metroasemaa ja hotelliin nukkumaan. Jo ensimmäinen päivä teki selväksi, ettei tämä kaupunki ole huonojalkaisten eikä -polvisten paikka. Rappusia rappusten perään sokkeloisilla metroasemilla. Kyllä tuntui hyvältä päästä vatupassiin ja nukkua uuteen päivään tässä historiaa havisevassa kaupungissa.
Ehkäpä postaan päivän kerrallaan reissustamme, joten pari postausta vielä syntyy räpätyistä kuvistani.
Perjantai-iltana lennettiin Orlyn kentälle. Siitä alkoi seikkailu. Noustiin bussiin ja silmät ymmyrkäisinä ihmeteltiin, minne vie ja missä pois. Onneksi edessämme bussissa istui reipas nuori mies, joka oli asunut Pariisissa ja joka oli menossa tapaamaan tyttöystäväänsä juuri sille asemalle, minne mekin pyrimme. Häneltä saimme turvallisuuden tunteen hämärtyvässä Pariisin illassa siitä, että hotellimme kenties löytyisi helposti. Vaan kuinkas sitten kävikään: ostettiin kolmen päivän metroliput ja noustiin metroon.
Porhallettiin kaksi asemanväliä liian pitkälle, sillä hotellin osoite näytti Montparnasselle. Soitettiin hotellin respaan ja palattiin takaisin Pasteurin asemalle. Siitä jo osasimme lähteä oikeaan suuntaan katua ylös. Vastaamme tullut nainen hokasi hämmentyneet turistit ja viittoili sivukadulle; oikotie hotelliimme.
Huokasimme, sillä huoneet olivat siistit ja peti houkuttelevan pehmyt.
Lauantain aamu valkeni pilvisenä mutta lämpimänä. Jo lentomatkalla olimme ruksailleet ne tärkeimmät kohteet, joita ehdottomasti halusimme nähdä. Niistä ensimmäinen tietysti Eiffel-torni. Ja se on varsinainen rakennelma, hämmästyttävä kokonaisuus.
Päivä oli vasta alussa, mutta ihmisiä oli kuin muurahaisia koko tornin alusta täynnä jonossa nousemaan hissillä tornin tasoille.
Sitkeys palkittiin ja me "vanhat" jäimme 2-tasanteelle nuorempien noustessa ihan huipulle asti. Mahtavat näkymät kyllä alemmaltakin tasolta:
Seinelle
Kaupunkiin, taustalla näkyy Invalidikirkon kullattu kupoli.
Ja valtava puistoalue Eiffelin vierellä. Pariisissa on melkoisen paljon vihreyttä rakennusten lomassa ja Seinen rannalla.
Seuraavaksi halusimme nähdä kaupunkia Seineltä, noustiin risteilyalukseen, joka hiljakseen lipui alas jokea ohi Citén saaren, missä mm. Notre-Damen kirkko. Upeita rakennuksia Seinen rannoilla, Louvre sekä useat muut museot, Aleksanteri III:n sillan kultaiset patsaat ja vielä vihreät puut rantamilla.
Notre-Dame kiinnosti jo "kellonsoittajansa" vuoksi. Ja kyllä kannatti jonottaa kirkkoon. Voi vain hämmästyksestä huokailla, miten joskus on osattu - ja jaksettu - rakentaa niin mahtavia kokonaisuuksia.
Tässä Jeanne Darckin patsas:
Kyllä ihminen tuntee pienuutensa näissä rakennuksissa. Näkemistä riittäisi useaksi päiväksi jokaisessa kohteessa, mutta viikonloppu on liian lyhyt kaiken näkemiseen ja sulattelemiseen.
Kirkon lähellä poikkesimme sikäläisen sairaalan pihapuutarhassa ihailemassa kaunista puutarhaa ja sen levollisuutta.
Graffiteja myös näillä seinillä. Tuskin Roosa erottuu kuvasta.
Ehkäpä postaan päivän kerrallaan reissustamme, joten pari postausta vielä syntyy räpätyistä kuvistani.
Kiitos kun otit meidät mukaan muistoissa matkalta! Ihanaa kun saa katsoa nuo upeat kuvat!
VastaaPoistaSitä noita vanhoja rakennuksia katsellessa, jatkuvasti ihmettelee miten ne on tehty silloin ennen kun ei koneita ollut apuna. Vai siksikö ne onkin niin kauniita. Mutta varmasti on rakentaminen ollut hidasta ja täydellistä Vaikea uskoa että nykypäivänä rakennettua enään vuosisatojen päästä ihiltaisiin.
Mukavaa kotiutumista tähän lokakuuhun.
Hurjasti näkemistä oli - ja enemmän olisi vielä ollut, vaan aikaa ei enempään.
PoistaKyllä ennen osattiin rakentaa, kaikki seinät on tukevasti pystyssä ja kaikki korkokuvat seinillä ojennuksessa.
Oli silti kiva tulla kotiin, Simoakin oli jo ikävä...
Hienoja kuvakulmia taltioit Pariisin taivaan alla. Kiitos Anja.
VastaaPoistaMuuten, olipa hieno kuva tiistain paikallislehdessä sieltä niemennokasta.:))).
Hyvää viikonloppua!
Mun kameralla saa vaan lähikuvia, joten maisemat pienenee...
PoistaJeps, sitä samaa kiveä laiturin vieressä olen kuvannut aamuruskolla, iltayöllä kuun valossa ja aamuisessa sumussa. Kiitos Minttuli, samoin hyvää viikonloppua sinne kotoiseen.
Kyllä on upeita kuvia Parisin taivaan alla:)
VastaaPoistaPariisista saa upeita kuvia, aiheita siellä kyllä on.
PoistaVarmasti teillä on ollu upea matka, kiitos kun jaat sen kansamme, näin miekin huono jalkanen pääsen käymään Pariisissa. Kiitos:))
VastaaPoistaMatka oli ihana unelmien täyttymys, ihme oli, että polveni ei kertaakaan temppuillut vaikka rappusia mentiin ylös ja alas jatkuvasti. Kiva jos tykkäsit tarinasta, mielelläni kerron koko reissun täällä blogissa, että jää talteen tunnelmat.
PoistaKiitoksia Pariisin matkasta.
VastaaPoistaHuokaellen lumoutuneena katselin noita lasimosaiikki kuvia.
WoW tuota sinililaa orkideaa. Enpä ole moista ennen nähnyt.
Ihanaisia päiviä!
Tarina, minulle tämä matka oli ensimmäinen tähän kaupunkiin ja olin ihan myyty kaikesta näkemästäni. Kirkot ja Louvre upeita monumentteja. Ja orkideat, olisimpa edes yhden voinut tuoda mukana kotiin!
PoistaIhana kuvakertomus .En ole koskaan käynnyt pariisissa, varmaan mahtavaa nähdä tuo kaikki. Terveisin
VastaaPoistaOli kyllä mahtava nähdä tämä historiallinen kaupunki edes osittain. Jäi vielä monta paikkaa käymättä, joten ehkä joskus....
PoistaIhanaa, olette olleet Pariisissa. Hienoja kuvia 2-tasanteelta ja muualtakin. Notre Dame on uskomattoman kaunis, siellä tosiaan tuntee itsensä hyvin pieneksi. Toivottavasti teillä oli mahdollisuus käydä myös Invalidikirkossa, jossa Napoleonin hauta on hyvin vaikuttava.
VastaaPoistaAurinkoisia lokakuun päiviä ja rapsutuksia mamman kullalle Simolle!
Niin, pääsinpä viimein tuonne unelmien matkalle. Kyllä käytiin myös Invalidikirkossa ja sieltä käveltiin sitten Aleksanteri III:n siltaa yli Seinen ostoskadulle.
PoistaSimo oli ihanien ystävieni hoidossa, paremmin varmasti hoitivat kuin me konsanaan. Kiitos Marjatta ja terveisiä meiltä!
Minä en ole tutustunut Pariisiin ja voi olla, että jätän sen väliin!
VastaaPoistaHelponpi näin netissä tutustua ja vain nappia painamalla pääsen eteenpäin. Hyvä reissu teillä, söittekö ranskanleipää, ranskiksisa vai ranskalaisia pastillereitä siellä!???
...ai se kuuluisa sipulikeitto meenas unohtua ja tietysti punkulla alas koko lysti....;)
Jeps, syötiin ranskiksia (ainakin Roosa), ranskanleipää söivät perheen miespuoliset ja pastillit taisivat jäädä ostamatta ja syömättä.
PoistaTotta, polvien täytyy olla kunnossa jos Pariisiin aikoo, niin paljon en elämässäni ole kolmeen päivään rappuja ravannut. Ihme on, että koivet kestivät.
Sipulikeittokin jäi maistamatta ja muut ruuat huuhdoin valkkarilla, punkku kun saa pään sekaisin eli parkkihaposta migreenin.
jännittävä Pariisi, kiitos kuvista ja kertomuksesta, olen nähnyt aiemmin Pariisin lentokoneen ikkunasta, ei eroittunut selvästi kuin Eiffel.. Nyt ihastelin maisemaa jota olit kuvannut Eiffelistä..Se on upea näköala torni. Jotain maisemien kauneutta voi nauttia myös pyörivästä Näsinneulasta ja Kolin huipulta Suomessa..
VastaaPoistaEiffel-torni on Pariisin symboli, 324 metriä korkea ja ylin tasanne on 300 metrissä. Kyllä niistä korkeuksista näkee jo kauas! Jo 1889 osattiin takoa rautanauloja (!) pitämään koossa tällaista häkkyrää, jota saa hämmästellä ja ihailla. Portaita emme sentään kiivenneet vaan ajettiin hissillä kerroksiin.
PoistaOih... Jäinpä ihailemaan noita näkymiä Eiffel-tornin 2-tasanteelta! Huimaavan kaunista!
VastaaPoistaKyllä teillä on jälleen kerran ollut mahtava reissu! Tuossa varmasti riittää sulateltavaa ja muisteltavaa pitkäksi ajaksi <3
Kaisa, totta on, että sulateltavaa riittää kaikesta näkemisestä pitkään. Ehkä joskus vielä voin palata paikkaamaan ne, mitkä nyt näkemättä vielä jäivät, kuten Versailles ja Edith Piafin hauta esimerkiksi.
PoistaKyllä ihmettelin kun aloitin matkan kanssanne että ompas siellä lämmintä ennen kuin tajusin että olittekin Pariisin taivaan alla, mukavia kuvia ja näitäkö Monalisoja sun muita taidenähtävyyksiä saa tosiaankin filmata, luulin että kuvaaminen oli kielletty ainakin Louvressa:)
VastaaPoistaLämmintä oli niin etelässä vielä yli 20 astetta, vaikka tihkutti välillä vettäkin. Mona Lisaa sai kuvata vapaasti Louvressa aina jonoksi asti. Kuvattavaa olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta eihän ihan kaikkea saa mukaansa muuta kuin muistoina.
Poista