tiistai 14. tammikuuta 2014

KOIRULI JA KÄPYLINTUJA

Maailma valaistui kertaheitolla, kun lumihiutaleet laskeutuivat märkään metsikköön. Ensin kaikki suli jälleen märäksi loskaksi, mutta vähitellän pakkanen kiristyi ja säilytti maan valkoisena. Nyt on pakkasta reilut -15 astetta ja se jo tuntuu. Mutta pitkän kostean pimeyden jälkeen tuntuu ihan mukavalta. Riittävästi vaatetta niin kyllä tämän kestää. Jäljellähän on reilut pari kuukautta talvea, maaliskuu jo näyttää kevättä, uskoisin.
Ja pitkän pimeän jälkeen ensimmäiset aurinkoiset päivät tuntuivat juhlalta.
Vielä ei ole näkynyt hiihtäjiä, pieni koirakin painelee kapeata polkua aamuisella lenkillään kohti auringon siltaa...

Välillä on kuitenkin päästävä lipaisuläheisyyteen Siirin syliin.
Ja sitten se lipaisu...

Takki on Simolle tarpeen, vaikka ei niin mieluusti sitä päällensä anna pukea. Pienet tassut on kovilla pakkaskelillä myös.
Vaan kun välillä pääsee kainaloiseksi, taas jaksaa piipertää.

Tänään käytiin laulamassa taas. Joukkoomme oli tulossa uusi laulaja ja menin häntä vastaan ulos. Pihassa isojen pihtakuusten latvassa lauloi lintu, jota ensin luulin mustarastaaksi, huonosti kun näin latvaan asti. Mutta laulu oli jotakin muuta. Odottamani laulaja ilmestyttyä kyselin häneltäkin, mikä mahtoi olla tämä lintu. Arvasi, mutta väärin meni. Sitten lintu lensi alemmalle oksalle ja kohta oli kaksi näitä punaisia lintuja keskinäisessä kähinässä aivan lähellä edessämme lumisella tiellä. Kauniita olivat. Punaisia pikkukäpylintuja, uroksia. Luin lintukirjasta, että tammi-helmikuussa jo hautoo naaraslintu pesässään. Olisko nyt ollut kilpakosinnasta kyse!
(Kuva on lintukirjasta, sillä minulla ei ollut kameraa....)
Ikinä en ole nähnyt käpylintua ja niin lähellä. Olin kuin erotuomari ja hätistin päälle hyökkäävää kauemmaksi. Hieno kokemus kuitenkin.

Sain joululahjakirjan - eli yhden niistä - luetuksi. Minusta Me Keisarinna tuntui aika pitkäveteiseltä. Kunnia tietysti kirjailijalle, paljon on tehnyt taustatyötä ja hurjasti kirjassa oli henkilöitä. 
Katariinasta kertova ensimmäinen kirja oli mielenkiintoisempi, tästä nyt jäi mieleen vaan hänen lukuisat rakastajansa, jotka saivat häneltä maakartanoita, palatseja, rahaa ja jopa maaorjia. Ikääntyvän naisen huvi tuntui olevan kauniit nuorukaiset. Vaihtelevaisen elämän Katariina sai elää, loistoa riitti Pietarhovissa ja Tsarskoje Selossa sekä Talvipalatsissa. Vaan liekö hänellä ollut koskaan sielunrauhaa hovissaan. Luultavasti hän oli onnellisimmillaan Viipurissa ja Haminassa käydessään. Ja tietysti tuntemattomana maatuskana Pietarin eräässä kapakassa vanhan ajurinsa mukana kokemassa tavallisen pietarilaisen elämää.

Toiset saamistani kirjoista on vielä lukematta. Ehkäpä niistä saan seuraavan postauksen. Yksi mieluisimmista saamistani kirjoista on rymättyläläisen Pentti-Oskari Kankaan Onnellisen miehen keittokirja, jonka reseptit on testannut ja kuvannut ystäväni Unelma Mamman maailmasta. Pentti-Oskari kai tunnetaan paremmin Seitsemästä Seinähullusta, mutta ehkä kuitenkin nykyään Herran Kukkarostaankin.
Tämän keittokirjan ohjeita olen päättänyt minä myös kokeilla.
Kiitos Unelma, olen kirjasta tosi iloinen ja ylpeä.

Nyt lätinät shut upiksi ja hei seuraavaan kertaan.




18 kommenttia:

  1. Komee lintu. Taitaa olla melko harvinainen? Jooyhtää ei kiinnosta tuo Me Katariina. Luin senkan ja sekin alko tympii lopussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottaq, en ikinä ollut nähnyt niin värikästä ja tulenpunaista lintua täällää kotimaassa aiemmin. Sykähdytti.
      Minä olen ollut Hirvisaari-fani mutta tästä en pitänyt yhtään, takkuamalla pääsin loppusivulle. Ainoa mielenkiintoinen oli se sukutaulu!

      Poista
  2. Ihana valo...ja tuo lipaisu :) Upea lintubongauskin, wau :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usko tai älä, nyt paistaa taas aurinko täysillä. Ihana kun on valoisaa.
      Onnellinen olen kun bongasin nuo linnut.

      Poista
  3. Pakkasta riittää, Simo sentään lähtee lenkille, meillä vanhus pysyy tiukasti uuninkupeessa.
    Tuo käpylintu on kyllä upea ilmestys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirtsakkaa ilmaa on vielä luvassa edelleen. Mutta aurinko, se paistaa täytenä kehränä etelästä tai pikemminkin nyt kaakosta vielä.
      Simo tykkää lampsia polkuja vaikka pakkasella. Olen harkinnut, että tassut pitäisi jotenkin suojata, kun niin pikkuiset ovat.
      Käpylintua en aikaisemmin ole nähnyt ja nyt säväytti kun metrin päässä tiellä nokittelivat.

      Poista
  4. Simo on komea koira, oikea äidin sydänkäpynen ♥♥
    Vanhan toistolta minustakin Katariina tuntui, niitä pahoja tekoja oli aika paljon:/
    Kaunista ja hyvää viikkoa sinulle, Anja-Regina, ja kiitos postauksesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo on lutupoika. Ainoa ongelma sen kanssa on herkkä vatsa, vaikka ei allerginen ole. Hurjat ruokahalut mutt aina varottava, ettei ahneella ole tietynlainen loppu.
      Kiitos Aili jälleen ihanan positiivisesta kommentistasi. Kevättä kohti mennään, vaikka pakkanen nipistelee. Aurinko kuitenkin jo paistaa, risukasaankin, hih.

      Poista
  5. No niin on sielläkin saatu maa valkoiseksi vihdoin. Oli mukava pakkaskeli ja kuutamo äsken Leevin kanssa iltakävelyllä. Onnellisen miehen keittokirja näyttää hyvältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep jep. Lunta on 2-3 senttiä, joten ei hiihtämään pääse. Ja todella yöllä on hienot kuutamot. Jänikset loikkivat puutarha-aidan ympärillä ja Simo luuhaa niiden jälkiä.
      Onnellisen miehen keittokirjasta olen ylpeä, kun sain sen. Ja olen ystävälläni näitä ruokia myös maistellut.
      Hyvää kevättä, auringostahan se alkaa.

      Poista
  6. Teillä on nyt valkoisempaa kuin meillä täällä.
    Kylläpä om kaunmis lintu, harvoin noita varmaan onnistuu näkemään. Simolle rapsutus täältä kolmelta koiralta.
    Blogissani on sinulle tunnustus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, rapsutuksista ja tunnustuksesta. Käyn kurkkaamassa.
      Jep, meillä on nyt lunta - ja pakkastakin riittää.

      Poista
  7. Hienoja talvitunnelmia teillä!
    Täytyy sanoa, että talvi ilman lunta ja pakkasta ei oikein maistu.
    Kirjapostauksiasi odottelen mielenkiinnolla, tuo keittökirja näyttää vinkeältä! :)

    Hyvän viikonlopun toivotus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirtsakkaa pakkasta on, lunta tosi vähän. Mutta kyllä tämä talvestä käy.
      Aamulla pulahdin uimalammikossa, vähän tosin arvelutti.
      Postailen noista kirjoista vähän kun saan luetuksi. Keittokirja on Unelman ja Pentti-Oskarin yhteinen projekti ollut ja minä onnellinen sain kirjan Unelmalta.
      Samoin sinulle mukavat viikonloput.

      Poista
  8. ♥ ihanat talvikuvat, ja niin söpöliini Simo ♥

    VastaaPoista
  9. Söpöliini kiittää: Hau-haut. Talvi on kiva vuodenaika, pakkasta juuri nyt sopivasti.

    VastaaPoista
  10. Talvi on hienoa aikaa :) Ja koira aina edustava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Osakainen. Nyt on pirtsakka keli sekä minulle että koirulille. Luminen metsä on kaunis.

      Poista