KIERROS KOTISEUDULLE

Etelän hiihtolomaviikko läheni loppuaan. Perjantain aamu valkeni vähitellen, maahan oli yöllä satanut rippunen härmäistä lunta ja lämpötila ollut hivenen miinuksella. Nopeasti oltiin taas nollalukemissa ja Simo odotteli ulko-ovella minun pakatessani kasseihin yli yön tarvikkeita. Päästiin matkaan ja suunnattiin kohti keskeisempää Suomea. Köröteltiin Mikkeliin ja päätettiin poiketa torilla. Pettymys oli melkoinen, toriparkista Stellan läpi toriaukiolle, missä vain pari myyjää, perunoita ja kalaa. Palattiin autolle samantien.

Saatiin ajella ihan hyvässä kelissä Pieksämäelle. Sukuloitiin, syötiin  ja katsottiin Suomi-Ruotsi -ottelu. Emme tosin suuresti pettyneet, sillä onnenkauppaa oli Ruotsin joukkueen yhden maalin ero.
Matka jatkui emäpitäjään Rautalammille, missä piipahdettiin tervehtimässä iäkästä tätiäni ja sitten kömmittiin omaan pieneen luukkuumme. Iltapala ja yöpuulle. Simokin vanhasta tottumuksesta kuin kotonaan.

Aamulla heräsimme aura-auton kolisteluun päätiellä. Lunta oli satanut viitisen senttiä yön aikana ja pöpperöistä lunta oli auraamattomilla teillä. Urhoollisesti ajeltiin kohti niemen nokkaa, pysähdyimme Konnekoskella, koska halusin ottaa muutaman kuvan talvisesta koskestaja sen pyörteistä. Harmaa sää ja harmaata vettä!

Ei näkynyt joutsenia eikä koskikaroja. Vesi kyllä virtasi entiseen tapaan yläjuoksulta alajuoksulle.

Vesi on mahtava elementti, sitä on aina kiva katsoa ja ihailla.
Viivyin tosin vain hetken kosken sillalla, mutta autossa minua jo odoteltiin.

Sää oli kovasti vielä harmaata, taivaalla vielä paksuja pilviä.
Mökin tietä ei vielä ollut kukaan kulkenut yön lumisateen jälkeen.
Pehmoista suojalunta tarttui autonrenkaisiin kun käänsimme mökin pihassa. Simolla oli jo kiire päästä haistelemaan kesän maisemia. 
Lunta ei niemessä ollut nimeksikään, koira nuuskutteli puolukanvarvikossa.

Hyvä jos hänet sieltä huomaakaan, en viitsinyt kuvia käsitellä terävimmiksi, koska tällaisina paremmin vastaavat olleita kuvausolosuhteita pilvisessä aamupäivässä.

Jäällä oli lumikerros, kenties sen alla sitten jo vettäkin. Eipä ollut aikaa kokeilla, Simokin tyytyi rantapenkasta nuuskimaan hiirulaisten jälkiä.

Kaikki näytti olleen kunnossa, viimeinen silmäys järvelle, ja sitten taas matkaan. Nyt ei tullut mieleen tehdä avantoa ja pulahtaa, sen verran tiukan aikataulun olimme tehneet reissullemme.

Ysitie oli luminen ja jäinen. Olimme ajoissa kotimatkalla ja nelostiellä vastaan tulevaa liikennettä oli sitten melkoisesti. Varmaankin hiihtolomalle pohjoiseen matkaavia. Me vastarannan kiiskit poikkesimme kuningaskunnassa tapamme mukaan kahvilla. Ja kas, kotikaupungin pojat olivat bussilla menossa Jyväskylään pelaamaan, moikattiin kun tuttuja mukana ja toivoteltiin hyvää matkaa puolin ja toisin. 

Normaalisti ajetaan ohi Heinolan ja Lahden eli Päijänteen itäpuolta. Nyt suunnistimme Sysmään ja länsipuolelle vanhalle nelostielle. Upeita maisemia, pitäisi kesäaikaankin vähintään joka toinen kerta ajaa länsipuolta, mutta on aina olevinaan niin kiire. Pulkkilan harju, Vääksyn maisemat, Päijänteen ja Vesijärven selkiä, upeita maisemia. Ja miksi me sinne ajeltiin? Meitä odotettiin hämäläisen pitäjän kirkonkylään tapaamaan ystäviämme. Ei voi muuta kuin ihailla näiden ystäviemme rohkeutta; ensin he hankkivat sieltä kesäpaikan ja nyt pienen ihanan asunnon. Suunnattomasti ihastelin, miten toimiva ja passeli paikka se onkaan. Pieni mutta toimiva, kaikki lähellä ja käden ulottuvilla, oma sauna ja parveke sekä maisema ikkunasta suoraan läheisen metsikön luontoon. Onnenmyyriä ovat.
Ja maukasta ruokaa meille tarjolla, jälkkäriksi ternimaidosta uunijuustoa, kahvipöydässä sen seitsemää sorttia. Kyllä maistui ja tuntui tosi mukavalta poiketa heitä tapaamassa. Kiitokset vielä näin jälkikäteenkin.

Vatsat pullollaan ajelimme sateista tietä sitten kotia kohti. Ennen pimeän laskeutumista olimme kotipihassa, josta vesisade oli sulattanut lähes viimeisetkin lumenrippeet. Nyt on viikonloppu mennyt olympialaisten viimeisten kilpailujen katselussa. Ja iloitessa Suomen joukkueen pronssimitaleista sekä Kanadan kultaisista.
Kisat kaikkineen olivat onnistuneet, viisi mitalia Suomelle ihan hyvä saavutus, vaikka harmittavasti joissakin lajeissa jäätiin vain parin sekunnin ja sekunnin sadasosien päähän mitaleista.
Sotshin kisakylä vaikenee. Mitähän käyttöä kaikille rakennetuille komeuksille tulevaisuudessa lienee suunnitelmissa kun olympiatuli sammutetaan!

Mekin palaamme arkeen. Huomenna alkaa taas tavallinen viikkorytmi. Pieni irtiotto teki ihan hyvää, taas jaksaa arkea paremmin. Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelen. 

Ja Simo myös! Kevät siintää jo mielessä ihan selvästi.