YHDEKSIKÖT

Varmaankin ilmaisin toiveeni edellisessä postauksessa vaillinaisesti. Blogini oikeassa reunassa on kaksi laskurilukemaa. Sivun näytöt ylempänä ihan blogini aloittamisesta lukien ja sitten alempi laskuri siitä lähtien kun laskurin löysin blogiini liitettäväksi.
Tänään vastailin kommentteihin ja hups. Toivomani ysien rivi oli jo mennyt reilusti yli ilman, että kukaan ilmoitti ysejä hoksanneensa.
Pitäskö nyt kuitenkin arpoa kommentoijien kesken ylläripaketti?
Ylempi lukema näyttää 100315 ja alempi kirii perässä lukemalla 64853. Minusta on kiva, että kurkkaajia on kaikesta huolimatta käynyt räpellyksiäni lukemassa.

Tää koiruli tais odotella kesää viime keväänä mökin rannassa, kun laituriakaan ei vielä ollut paikalla. Nyt odotellaan aurinkoisia kevätpäiviä, loskaa on piha ja polut pullollaan. Kumisaappaita tarvitaan.

 Eilen aamuvarhain ajeltiin moottoritiellä melkoisessa kurapilvessä, kunhan nyt ensin pääsimme motarin rampista tielle. Jep, tiedetään, että tulimme väistämisvelvollisina. Mutta aika törkeää käytöstä oli takanamme kiitäneellä matkantekijällä, hän veti pitkät valot jo kaukaa takanamme, olihan kaista pelkästään häntä varten. Ajoi sitten niin liki ohitsemme, että hyvä ettei sivupeilit lähteneet mukaan. Ja tietty, kun mieltä saa näyttää, melkein niisti meidän pieneltä kuuppakärryltä nokan. Ihan eteen. Jarrut kiinni. Että sellaiset kiksit joku saa aamulla meidän "etuilemisestamme". Emme silti törpöiksi itseämme tunteneet, liikenteen joustavuuden vuoksi ainakin meillä aina otetaan vasen kaista, se kun on auki taivasta myöten, ja annetaan myös rampista mahdollisuus tulla matkaan mukaan.
No, jollakin oli huono aamu ja kiire. Ja me vanhat köröttelimme satamaan, ajoimme kuuppiksemme laivan uumeniin ja vietimme pitkän päivän Tallinnassa. Tosin se oli työpäivä, sillä tyhjensimme sikäläisen asuntomme uuden omistajan käyttöön. Kotimatkalla auto oli niin ahdettu täyteen viidentoista vuoden asuntoon kannetuista tavaroista,  että pikkuminiän viinipänikkäkin nökötti kojelaudan päällä ja minulla syli täynnä pussukoita. No, petivaatteita enimmäkseen tuotiin kotiin takaisin.

Säteitä ja häivähdyksiä -blogin Anja kertoi saavansa sähköpostiinsa ja blogiinsa anonyymejä kommentteja roppakaupalla. Sama vika, runoblogiini tarkoitetut kommentit tulevat sähköpostiini mutta onneksi eivät kirjaudu blogiini. En ole avannut linkkiä lähettäjään vaan deletoinut sähköpostiviestit samantien. Kuka viitsii tehdä tällaista. En ymmärrä.

Vitsit, tulipa maristua taas. Totuuden nimessä ei tässä nyt mitään hätää silti ole. Jääkiekkoa ja muita kisalajeja tulee katsottua.
Vaikka ei näytä Suomelle mitaleita ropisevan. Harashoo.

Nyt on taas aika laittaa shut-upit ja lähteä Simon kanssa piipahtamaan pihalla. Huomenna on YSTÄVÄNPÄIVÄ, toivottelen kaikille ihanata ystiksen päivää ja muutakin iloa ja onnea. Ja aurinkoinen vois kyllä paistaa....risukasaankin. Hih.