TOSSUTELLEN

Joku ihmeen tossumania on nyt valloillaan. Ei niinkuin riittänyt reilut 30 sukkaparia jouluksi, jo piti alkaa tikuttamaan hassuja tossuja. Kun käytiin pieksämäkeläisen tätini luona, hän oli tossuvillityksessä ja kutonut monella sortilla jalan lämmittäjiä. Minäkin sain häneltä yhdet ns. neukkumallilla tikutetut ja malliksi yhden erilaisen tossukan (häneltä oli lanka loppunut kesken eikä viitsinyt purkaa eikä tehdä paria erivärisestä langasta) sekä neuleohjeen. Kotona sitten purettuani matkakassit ihmettelin, ettei sitä mallitossukkaa löytynytkään mistään. En kyllä käsitä, minne sen syrssäsin reissun aikana.
Mutta eipä hätää, ulkomuistista loin puikoille 50 silmukkaa ja siitä lähti keltatossut kutoutumaan.

Näistä tuli vähän lötsykkäiset, mutta prinssipuoliso tykkää niistä unisukkinaan. Ja Simo tykkäsi myös ja halusi niitä kuljetella piiloihinsa! Näyttävät ihan luistimilta, mutta muotoutuvat jalkaan ja ovat lämpimät.

Toinen tossuvillitys on, että kudotaan tossut aina vaan kantapääneuletta. Tulee kuulema ihan tömäkät tossut. Seuraavaksi varmasti kokeilen sitä sorttia. Ongelmana vaan on, että itsellä on jo niin monet villasukat, että en ehdi ilmoisna ikinä niitä puhki kuluttamaan. Vaikka tikuttaminen olisi kuinka kivaa tahansa. Pelimannipoikien arpajaisiin kudoin kylläkin ihan tavalliset sukat.

Jaa-a. Aamusella ryhtäsin tuonne takapihan risukasoille jo puoli kahdeksalta. Välillä pikapikaa paistoin paistovalmiit korvapuustit ja samalla värkkäsin jauheliha-perunalaatikon uunin uumeniin.  Nyt on tältä päivältä pyromaaniurakka pulkassa ja vaikka prinssipuoliso vielä yhden kasan tuikkasikin tuleen, minä ja Simo pysytellään sisällä.
Eilen illalla myöhään Simo iltalenkillä kuuli kettujen kiimahuudon ja vielä aamullakin törmäili postilaatikolla ja uskoi kettujen kiertävän pihaa. Vaan eipä ole kuin oravat lintulaudalla ja niille koiruli antaa kovaa haipakkaa. Reiluun metriin tavoittelee koivun runkoa ylöspäin kun riukuhäntä istuu ylemmällä oksalla kuin kiusallaan.

Runoblogiini laitoin pelkkää höpötystä testatakseni, vieläkö joku pönttöpää sinne lontoonkielisiä kommentteja laukoo. Ne tulee mun sähköpostiini vaan eivät onneksi blogiin kirjaudu. Vähintään viisi kommenttia päivittäin. Delete-nappi on käytössä, vahingossakaan en avaa heidän linkkejään. Aika ihmeellistä, että jaksaa ja jaksaa aina vaan lähettää kehuvia kommentteja, varsinkaan kun ei ole mitään kehumista, hih.

Ilo on kimppu tulppaaneja, sain ne vanhalta työkaveriltani eli ystävältä, joka piipahti mustikassa meillä! Jess. Nyt tämä aloittaa lauantain iltapuolen ja valmistautuu viikonlopun viettoon. Tosin se menee vanhaa rataa, poikkeuksena huomenna pelimannitanssit. Saapa nähdä, vieläkö jaksaa vanhakin jne....
Mukavaa viikonloppua!