PERJANTAIN PURSKAHDUS

Mikä ihana aamu!  Aurinko paistaa, tuuli romisuttaa peltikattoa ja puiden latvukset keinuu edestakaisin pihametsikössä. Syksyn myrsky pylläytti kaksi isoa kuusta pötköttelemään sammalikkoon. 
Uhkaavasti heiluu polun varressa oleva "orpo" kuusi. Ans kattoo, pysyykö pystyssä. Uhkaavalta näyttää.

Aamulenkki kallioiden taakse, suon laidassa kuunneltiin hiirihaukkaa, huiluunsa puhaltavia punatulkkuja ja tirskuttavia tiaisia. Koivun latvuksessa urpiaiseksi luulemani pulputtaja olikin kooltaan isompi, joten jäi vielä mietintään, mikä orkesterin jäsen olikaan. Prinssipuoliso etsi kiikarin, että saan sen ripustaa kaulaani seuraavalle metsälenkille lähdettäessä. Kiikarointiin.

Polut metsikössä olivat vielä viikon vaihteessa aivan jääpeitteessä, vaikka metsä sinänsä oli jo lumeton. Nyt on polut sulat ja kuivat pienillä käpälillä Simon tassutella.

Uimalammikossa on vielä jääpeite, tosin reunoilta alkaa jo olla sulavettä. Avanto on helppo avata kun jää ohutta.
Sammakkolammessakin on jääpeite, mutta jos aurinko jaksaa lämmittää, pääsevät sammakot pian kurnuttelemaan. Tosin viikonlopuksi on luvattu lumisadetta!
Vaan ei se meitä haittaa, eilen saatiin lähes kaikki risukasat poltettua pihametsiköstä.  Harvennushakkuun jäljeltä on metsä täynnä niin pitkiä kantoja, että päätimme sahata "joutessamme" ne lyhyiksi, että metsä näyttää metsiköltä eikä harvennushakkuulta.
Ja saahan niistä kannoista oivat saunapuut, kunhan kuivahtavat.

Jaapa-jaa. Taitaa olla viisasta lähteä tallustelemaan tuonne luontoon, kovin on houkutteleva sää. Jospa keräilisin sahattuja kantoja kulkuväylien varteen. Tekee hyvää tällaiselle
"miälenvikaisellekin"  painella kuusikon katveeseen ja raikkaaseen kevättuuleen. Luin eilen Teuvo H:n uusimmasta mokailusta, se mies se vaan poksauttaa korkin auki ja sitten on myös maailma auki. No, mitäs poikamiehellä muutakaan iloa - vai? Mutkun on edustamassa kansaa.  Ja meillä oli myös eilen iltapuoleen  H-hässäkkä, jonka seurauksena meikäkin pääsi "mielenvikaisten" aateliin... Pienestä se on kiinni, meni vaan yöunet. Kuka käski kenen mennä toisten asioita sorteeraamaan... Vaan pöly laskeutuu. Ja aina on otettava ne "arvonimet", joita annetaan. Lisänä jo aiemmin saamaani viralliseen tunnustukseen. Leijonaristiin. Ja rastiin.
Kunpahan sitä vaan aina jaksais kaiken käsittää ja kuullun ymmärtää. Parhain päin. Graffittitaiteilijoiden kuva tunnelin seinässä on varsin kuvaava....isku voi tulla päin pläsiä. Kuvainnollisesti.

Mut ilo pintaan vaikka syän märkänis. Tuuli tuivertaa sisimmän murheet. Simo jaksaa olla ilopillerinä, onneksi. Jotenkin on itsellä sellainen olo, että on aina huonompi muita. Tähän ikään olisi luullut jotenkin paikkansa maailmassa ansainneensa. Ehkäpä se olemassaolonsa oikeutus on aina ja aina uudelleen ja uudelleen hankittava. Meikäläisenkin. No, ei tämä nyt niin vakavaa ole.
Kunhan purku sielunkerälle ja langas villasukiksi. Niitä nyt on jo tullut taas neljät parit vaikka meinasin jo tältä keväältä lopettaa kutomiset.

Iloinen asia oli Villiviinin arpajaisista kuin vahingossa saamani kirja omistuskirjoituksella. Olen jo päässyt lukemisessa hyvään alkuun.
Ja on onneksi joskus onnistumisen hetkiäkin, vaikka perusvire on ollut syksystä alkaen tummanpuoleinen. Etiäpäin meni mummokin lumessa, joten eiköhän tämä tästä. Viikonloppu ja uudet kujeet. Usko huomiseen ja puolison paranemiseenkin, ne on säilytettävä.

Ehkä sitä onkin ihan oikeasti pöhkö! Mitä järkeä enää tässä iässä rehkiä itseään puhki, pysähtys vaan paikalleen ja antas naavan kasvaa. Sulautus ulkona maisemaan ja sisällä seinätapettiin.

Ei ottas kantaa mihinkään asiaan, antas kaiken mennä painollaan niinkuin keväinen vesi, sekin etsii uomansa virratakseen lopulta suureen mereen. Arkailematta ja mitään pelkäämättä. Kun se suuri meri lopulta on meidän jokaisen päämääränä.

Ei onnistu minulta vielä, sen kyllä tiedän. Törötän kuin tämä vanha kataja, kalliolla tuulen pieksettävänä, juuret juuri ja juuri pienessä kallionkolossa niin, ettei joka tuulenpuuska mukaansa nuolaise.

Kunnes juuret irtoaa ja pyllähdän....siihen asti mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti....hih.
Mukavaa viikonloppua olkoon sää mitä tahansa ja kevättä rintaan.