AIKAAN LUMIKELLOJEN

No, se lauluhan on aikaan sinikellojen... vaan haittaakse?  Pihalla kukkii vain lumikellojen lauma. Vuokot eivät vielä ole päässeet talven alta vaikka aurinko on paistanut jo päivätolkulla ja metsä on lumeton. Kekomuurahaisetkin ovat nousseet tarkastelemaan uutta kevättä ja korjaamaan kekonsa katto-osaa. Tosin vielä suht kankeasti askeltavat mutta elossa ovat kuitenkin. Paitsi yhdessä isossa muurahaiskeossa, mistä koko revohka on kai lähtenyt lipettiin kun ei elonmerkkejä näy. Mutta leskenlehden jo näin.

Viikonpäivät menee tässä meikämummilta sekaisin. Eilen oltiin ystävän synttärikahveilla, viime viikonvaihteessa harmonikkaristeilyllä ja sitä ennen piipahdettiin päiväseltään Tallinnassa. Nyt reissujen osalta rauha maassa pääsiäiseen asti ainakin.

Pihallakin alkaa olla jo niin kuivaa, että pian päästään haravoimaan.Tänään on tarkoitus kaataa pari pihapuuta (hitsi kun on polttopuuta pinotolkulla entisestäänkin) varjostamasta ja kenoltaan rakennusta päin. 

Aamulla pistäydyin avannossa, yö oli kasvattanut jääpeitteen eilen avoinna olevaan vedenpintaan. Mutta kevät on. Eilen aamulla peipponen lauloi makuuhuoneen ikkunan edessä olevan koivun oksalla kesän olevan puolen kuun päässä! Viherpeipotkin ovat maisemissa, konsertit kuuluvat pihametsiköstä ja mustarastaita on parvi lintulaudan alla siemenkasassa.

Nää lintuset on mun lintukaapistani, tuon sinisen papukaijan punaisine töyhtöineen löysin Lontoosta muutama vuosi sitten.
Joskus pitänee postata linnuista...jos aiheista tulee pulaa.

Niin, tänään on lauantai, vaikka elin jo sunnuntaissa. Tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä, sanotaan. Ei tässä nyt kauaskantavia päätöksiä, kunhan päätin leipoa tänään pullaa ja marjapiirakkaa. On päässeet kahvileivät loppumaan jo pakastimesta. Ja jos oikein intoa on piukassa vielä taikinoinnin jälkeen, voin päräyttää vanhanajan kermakakun, kun kermapurkki on jäänyt nököttelemään jääkaapin ylähyllylle kuin sitä odottamaan.

Yhden urakan saimme päätökseen, viimeinenkin risukasasto on nyt tuhkana pihametsässä, tien varteen jäi vielä keko kuivia risuja, mutta taitaa tuulla nyt, joten odotellaan tyyntä päivää sen tuhoamiseksi tulella.

Miten ihana kevätaurinko onkaan, mutta kaikki talven pölykerrokset se paljastaa hyllyistä. Aina väliin iskee ajatus, että kaikesta turhasta "roinasta" pitäisi päästä irti ja pyyhkeillä pölyjä paljailta pinnoilta. Ja koskahan se aika koittaisi tällaiselle himohamstraajalle?!?

Jaapa jaa. Muutamalle kukkaselle vaihdoin uudet mullat. Ja hurahdin siementen ostoon viime Tallinnan reissulla. Krassia, paksoaa, kurkkuja, siilikurkkuja, ym.ym. Multaan pääsyä odottelevat. No, ensimmäisen tilauksen jo jätin puutarhamyymälään, en muistanut siinä vaiheessa, että Türin kukkamarkkinoilta tulee osteltua taimia... minä hattarapää.

Joskus tuntuu koko elämä rämpimiseltä. Askel kerrallaan. Kai se on tää kevät ja tää ikä. Kun ei jaksa oikein orientoitua arkipäiviin eikä oikein mihinkään. Mieli on jo mökkirannassa ja odottelee jääpeitteen sulamista. Keväinen jäiden soitto on muuten aivan upea kokemus, kuin kristallipalat kilisevät jääpuikot tuulen puhaltaessa avoimiksi sulaneisiin rantavesiin.

Tämä ei ole suinkaan koru, vaan läjä lasinsirpaleita, jotka keräsin perjantain Simon lenkiltä kallioille. Meidän kalliolla on aikanaan ollut mittaustorni, joka on ollut nuorison kokoontumispaikkana. Siellä on sitten huviteltu särkemällä pullot niiden tyhjentämisen jälkeen iskemällä pirstaleiksi kallioon. Eläköön purkkikalja, purkit on niin helppo kerätä nuorten jäljiltä. Ja näkyy muutamat mummelit ja papparaiset kiertävän  keräämässä panttitölkit tien vierustoilta. Heille hattua nostan.

Lopuksi; tuon alkutekstin kirjoitin aamulla kun inspiraatio iski.
Suunnitelmien toteuttamisesta sen verran, että pihapuut kaadettiin, uhkarohkeudella, mutta apuna olivat poika ja pojanpoika. Ei me kahdestaan olis saatu niitä kattojen ohi pötkähtämään, sen verran isoja ja kallellaan  olivat.
Ja leipomukset on hyvässä mallissa, pullapitkot pötköttelevät jäähtymässä, samoin korvapuustit. Myslisämpylöitä paistoin pari pellillistä myös ja nyt on uunissa vanhan hyvän ajan kermakakku.
Marjapiirakka on niin nopsa laittaa sitten viimeiseksi, puolukoista sen teen, sillä vesipuolukat on todella makoisia kun niiden päälle lorottaa vähän juoksevaa hunajaa.

Simo lötköttää tuossa jalan päällä ja on valppaana, sillä jos liikahdan paikaltani, koiruli heti reagoi. Ihana luppakorva lutukkainen. Keskiviikkoaamuna on Simon hammashoito, puhdistetaan pikkukoirulin purukalusto taas, eli vuosihuolto.
Ja nyt tää lähtee sekoittelemaan puolukkapiirakan pohjataikinan.
Ihanata lauantain iltaa ja huomista sunnuntaita toivottelen.