VALOISAA VIIKKOA

Tulipa lunta lauantain vastaisena yönä, aamukolmelta vielä keväistä ja sitten kuudelta jo hiihtokelit. Pieni koira nautti lumitassuttelusta ja luonto oli huikean valkoinen ja valoisa. Muistelin aikoja 52 vuotta sitten keväisenä aamuna, jolloin poikamme syntyi yli neljäkiloisena jöllikkänä. Käytiin eilen synttärikahveilla. 

Lumesta iloitsi myös prinssipuoliso, vetäisi ahkion varastosta ja lähti vetämään viimeiset pöllit halkopinon viereen. Hyvin kulki kelkkanen metsäpolulla. Ja puut saatiin ajoväylän varteen pinoon.
Hyvä näin. 

Nyt aurinko paistaa täydeltä terältä. Pakkasta noin kymmenen astetta. Hieno ulkoilusää, saispahan itsensä vedettyä ulkoilmaan.
Toisaalta houkuttaa huushollin siivoileminen, kasasin aamulla jo luettuja lehtiä jätepaperiin lähteviksi. Jotenkin sitä haluaa säilyttää mielestään tärkeitä aikakauslehtiä, vaikka on taivahan tosi, että kun on luettu niin eipä niitä enää jälkikäteen juurikaan selailtavakseen ota. Mut kun hamsteri niin hamsteri. Pitäs vaan silmät sidottuna kävellä kaikkien kasojensa viereen ja mättää ne summamutikassa jätelavalle. Haittaisko jos menis jotakin vahingossa? Ei todellakaan.

Mikähän mun puhelimessani mättää, olen saanut muutamia mms-viestejä mutta ei vaan tule näkyviin. Konsultoin jo soneralaisille mutta en saanut muuta kuin uuden sopimuksen ja puhelimet solmuun ja prinssipuolison nimen väärin omalle sivulle. Pitää yrittää uudestaan. Voi olla, että en osaa vaan yksinkertaisesti lukea ohjeita. 
Yhden asian osaan. Osaan leipoa himskatin hyvää myslileipää. Kun mies joka meillä asuu joskus osti mysliä eikä sitä kuitenkaan syö, päätin kokeilla itsetehtyä myslileipää. Ja voi miten hyvää siitä tuli! Kyllä nyt myslit käytetään leipänä. En ole niin kovinkaan innokas leipomaan, korvapuustitkin paistan useimmiten valmispakasteista ja marjapiirakan teen aina samalla helpolla kaavalla. Mutta nyt innostuin ihan tosissani myslileivästä.

Järkytyksekseni huomasin, että aiemmin tilaamani reissu harmonikkaristeilylle onkin jo tulevana viikonloppuna vaikka muistelin sen olevan vasta kuun vaihteessa. No, sitä ennen pitää käydä testaamassa aallokko pikareissulla Tallinnaan. Onneksi Simolle tulee hoitaja kotiin, vaikka toisaalta koirulilla on niin tosi hyvä hoitopaikka varamamman luona. Mutta sinne sitten keväällä myöhemmin, kun lennähdämme müncheniläiseen maisemaan muutamaksi päiväksi. 

Tilanne Krimillä huolestuttaa. Tämä herra Ras Putin on kyllä melkoinen valtias. Onkohan miettinyt tarpeeksi tarkkaan askeltamisensa ukrainalaisella maaperällä. Ja onko joskus sitten Suomen vuoro? Mietityttää useampaa suomalaista. Ehkä konflikti ratkeaa rauhanomaisesti, ainakin toivoa sopii. Ei tässä kukaan voita loppupeleissä.

Nyt lätinät sikseen. Piti vaan postata näitä talvisia kuvia.
Mutta nautitaan nyt kuitenkin auringosta. Simo ainakin nauttii.

Minä odotan siivousvimmaa, tuntuu siltä, että tulossa on....
niinkuin myös linnut, joiden konsertissa oli tauko lumisateen vuoksi parina aamuna. Tintit ovat jälleen pesäpöntön ympärillä ja mustarastas virittää pihakuusessa lauluaan auringolle.