perjantai 14. maaliskuuta 2014

PERJANTAIN PURSKAHDUS

Mikä ihana aamu!  Aurinko paistaa, tuuli romisuttaa peltikattoa ja puiden latvukset keinuu edestakaisin pihametsikössä. Syksyn myrsky pylläytti kaksi isoa kuusta pötköttelemään sammalikkoon. 
Uhkaavasti heiluu polun varressa oleva "orpo" kuusi. Ans kattoo, pysyykö pystyssä. Uhkaavalta näyttää.




Aamulenkki kallioiden taakse, suon laidassa kuunneltiin hiirihaukkaa, huiluunsa puhaltavia punatulkkuja ja tirskuttavia tiaisia. Koivun latvuksessa urpiaiseksi luulemani pulputtaja olikin kooltaan isompi, joten jäi vielä mietintään, mikä orkesterin jäsen olikaan. Prinssipuoliso etsi kiikarin, että saan sen ripustaa kaulaani seuraavalle metsälenkille lähdettäessä. Kiikarointiin.


Polut metsikössä olivat vielä viikon vaihteessa aivan jääpeitteessä, vaikka metsä sinänsä oli jo lumeton. Nyt on polut sulat ja kuivat pienillä käpälillä Simon tassutella.



Uimalammikossa on vielä jääpeite, tosin reunoilta alkaa jo olla sulavettä. Avanto on helppo avata kun jää ohutta.
Sammakkolammessakin on jääpeite, mutta jos aurinko jaksaa lämmittää, pääsevät sammakot pian kurnuttelemaan. Tosin viikonlopuksi on luvattu lumisadetta!
Vaan ei se meitä haittaa, eilen saatiin lähes kaikki risukasat poltettua pihametsiköstä.  Harvennushakkuun jäljeltä on metsä täynnä niin pitkiä kantoja, että päätimme sahata "joutessamme" ne lyhyiksi, että metsä näyttää metsiköltä eikä harvennushakkuulta.
Ja saahan niistä kannoista oivat saunapuut, kunhan kuivahtavat.

Jaapa-jaa. Taitaa olla viisasta lähteä tallustelemaan tuonne luontoon, kovin on houkutteleva sää. Jospa keräilisin sahattuja kantoja kulkuväylien varteen. Tekee hyvää tällaiselle
"miälenvikaisellekin"  painella kuusikon katveeseen ja raikkaaseen kevättuuleen. Luin eilen Teuvo H:n uusimmasta mokailusta, se mies se vaan poksauttaa korkin auki ja sitten on myös maailma auki. No, mitäs poikamiehellä muutakaan iloa - vai? Mutkun on edustamassa kansaa.  Ja meillä oli myös eilen iltapuoleen  H-hässäkkä, jonka seurauksena meikäkin pääsi "mielenvikaisten" aateliin... Pienestä se on kiinni, meni vaan yöunet. Kuka käski kenen mennä toisten asioita sorteeraamaan... Vaan pöly laskeutuu. Ja aina on otettava ne "arvonimet", joita annetaan. Lisänä jo aiemmin saamaani viralliseen tunnustukseen. Leijonaristiin. Ja rastiin.
Kunpahan sitä vaan aina jaksais kaiken käsittää ja kuullun ymmärtää. Parhain päin. Graffittitaiteilijoiden kuva tunnelin seinässä on varsin kuvaava....isku voi tulla päin pläsiä. Kuvainnollisesti.

Mut ilo pintaan vaikka syän märkänis. Tuuli tuivertaa sisimmän murheet. Simo jaksaa olla ilopillerinä, onneksi. Jotenkin on itsellä sellainen olo, että on aina huonompi muita. Tähän ikään olisi luullut jotenkin paikkansa maailmassa ansainneensa. Ehkäpä se olemassaolonsa oikeutus on aina ja aina uudelleen ja uudelleen hankittava. Meikäläisenkin. No, ei tämä nyt niin vakavaa ole.
Kunhan purku sielunkerälle ja langas villasukiksi. Niitä nyt on jo tullut taas neljät parit vaikka meinasin jo tältä keväältä lopettaa kutomiset.

Iloinen asia oli Villiviinin arpajaisista kuin vahingossa saamani kirja omistuskirjoituksella. Olen jo päässyt lukemisessa hyvään alkuun.
Ja on onneksi joskus onnistumisen hetkiäkin, vaikka perusvire on ollut syksystä alkaen tummanpuoleinen. Etiäpäin meni mummokin lumessa, joten eiköhän tämä tästä. Viikonloppu ja uudet kujeet. Usko huomiseen ja puolison paranemiseenkin, ne on säilytettävä.

Ehkä sitä onkin ihan oikeasti pöhkö! Mitä järkeä enää tässä iässä rehkiä itseään puhki, pysähtys vaan paikalleen ja antas naavan kasvaa. Sulautus ulkona maisemaan ja sisällä seinätapettiin.


Ei ottas kantaa mihinkään asiaan, antas kaiken mennä painollaan niinkuin keväinen vesi, sekin etsii uomansa virratakseen lopulta suureen mereen. Arkailematta ja mitään pelkäämättä. Kun se suuri meri lopulta on meidän jokaisen päämääränä.


Ei onnistu minulta vielä, sen kyllä tiedän. Törötän kuin tämä vanha kataja, kalliolla tuulen pieksettävänä, juuret juuri ja juuri pienessä kallionkolossa niin, ettei joka tuulenpuuska mukaansa nuolaise.


Kunnes juuret irtoaa ja pyllähdän....siihen asti mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti....hih.
Mukavaa viikonloppua olkoon sää mitä tahansa ja kevättä rintaan.

17 kommenttia:

  1. Ainakin sinulla on tuo sana hallussa! Usko pois, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! Mukavaa viikonloppua sinullekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mama, joskus lähtee lapasesta tai mopo keulii... Minua vaan harmitti eräs hullunkurinen tilanne eräästä todella vakavasta asiasta ja piti laittaa turhautumista palstalle.
      Myös sinulle mukavat viikonloput lumituiskuista huolimatta.

      Poista
  2. Huvittavata havaita että muuallakin mielipidevaihdot "noteerataan", miten noteerataan. Meillä kävi samaten että Krimin kriisi laajeni näille leveyksille...Jospa sp-lähemmin purkaudun...
    Iloitaan kevään koitosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä SinikkaHelena. Kyllä Krimin tilanne kuumentaa mielipiteitä, toisaalta kai perustuu enemmän pelkoon jostakin suuremmasta selkkauksesta. Toivottavasti tilanne jotenkin ratkeaa ilman sotimista.
      Iloitaan aurinkoisista ja lumituiskuisista tuulipäivistä.

      Poista
  3. Paljon tuli asiaa tässä postauksessa.
    Osaat niin mielenkiintoisesti kirjoittaa ja vielä ne kuvilla tehostaa.

    Hyvää viikonloppua sinne teille ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus lähtee pyörä pyörimään ja tekstiä tulee. Kuvat otan pienellä kameralla jota en oikein osaa edes käyttää. Mutta länttään niitä postaukseeni ihan surutta. Kiva jos tykkäsit.

      Hyvää viikonloppua myös teille, toivottavasti kukkasi saavat kukkia ilman lumipeitettä, joka on luvattu meille huomiseksi.

      Poista
  4. Sinulla on kuitenkin kadehdittavat lenkkimaastot jossa voi käydä lataamassa akkujaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, suoraan takapihalta päästään metsikköön ja läpi tunnelin motarin taakse kallioille. Paljon on koiriaan ulkoiluttavia tuolla takamaastossa.
      Akut latautuvat sekä minulla että Simolla!

      Poista
  5. Tällaista se elämä on, välillä myrskyää ja taas tulee tyventä hiljaisuutta. Nyt taitaa jo lenkkipolkusi olla puhtaan lumen alla. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi pieni myrsky eikä kotona sentään. Täällähän ollaan kuin seisovassa vedessä jo nykyisin.
      Jess, aamulla oli vielä kolmelta kaikki keväistä mutta kuudelta jo maa valkoisena ja lunta muutama senttimetri. Märkää se kuitenkin on ja jos plussalla säilyy niin sulaa vähin erin. Kauppareissulla ei vielä tietä aurattu, tosin liikennekin aika hiljaista.

      Poista
  6. Vaihtelua sinulla ainakin riittää, Anja-Regina:)
    Leppoisaa viikonloppua sinulle ja pojillesi; kiitos postauksesta ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä säpinää ollut, samoin sinulle mukavaa sunnuntain iltapäivää.

      Poista
  7. Nyt kyllä laitoit semmmoiset värssyt, että vähän pani ajattelemaan, melkein panin jo paltoota niskaa ja meenasin teille lähtee ja ihan silämätysten ajatuksia vaihtaa......

    Eino Leino:
    Paha ei ole kenkään ihminen,
    van toinen on heikonmpi toista.
    On hyvää rinnassa jokainen,
    vaikk'aina ei esille loista!
    Tällä runosella itteeni lohdutan, olipa se minä vai joku toinen....jos jotekin laittaa mietyttää jo sanotut sanat tai teot......;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan, että paree on omat mielipiteet ilmaissa, ennenkuin sisällään pittää ja tosissaan joutua niinhin mielenvikaisten kirjoihin!
      Vissiin luin liikaa rivien välistä ja vähän mietitytti kun sinun postaukset ovat aina positiivisa...vertakset kuviin ja kirjoitukseen olivat jotenkin niin koskettavia! Tänään jo uusi päivä asiat ruukaavat yleensä valaistua ja helpottua nukutun yön jälkeen.
      Meilläkin sataa lunta, huomasin kun vedin verhot syrjään ja tarkistin kadun.....;)

      Poista
    2. Maikkuli, ei tää kahdenvälinen ollut vaan hässäkkä tuli ihan ulkopuolelta, samassa rintamassa täällä ollaan, luojankiitos. Mutta kun meikäläisen olis pitänyt nähdä 50 metrin päästä ihan vieraasta ihmisestä, ettei sillä ole kaikki inkkarit tiipiissään. No en nähnyt ja puutuin asiaan, joka ei minulle oikeastaan mitenkään osunut, niin tulipa tuutintäydeltä, että "olishan sinun pitänyt tietää pläpläplää ja sen jälkeen esitelmää sairauksista ja niiden vaikutuksista muistiin ja mieleen ja pläplää....
      Ei auttanut kehoitus, että äläpä hämmennä vaan nyt rauhallisesti, hämmensi kuitenkin. Mutta prinssipuoliso oitis riensi ottamaan asioista selvää asianosaisilta ja hiljaista hetkeä ei oltu vietetty suotta, vainaja todellakin oli olemassa vaikka leski sen kielsi. Että näin muuttuu maailma Eskoseni!
      Tuo Leinon runo on minulla takaraivossa, siteeraan sitä usein itsekin itselleni - ja vähän toisillekin.

      Muuten olisin ilahtunut jos nuttu niskassa olisit ilmestynyt ovellemme. Tule ihmeessä, keitän sulle perusruokaa ja paistan myslileipää, hih.
      Siis mua niin ketutti tuo hässäkkä, josta facessa mainittiin, että päätin antaa vesien virrata ilman sulkuportteja. Helpotti totisesti, mutta sorry että saitte hiukka väärän käsityksen ottelun osapuolista.

      Olispa muuten ihan mukava face to face kälätellä. Ehkä siihen tulee vielä tilaisuus. Mukavaa söndagsaftonia.

      Poista
  8. Nyt rinta rottingille. Eteenpäin hyvillä mielin. Joskus tulee näitä nakertavia asioita, mutta niihin ei saa jäädä kiinni. Kun itselläni on jostain ihmisestä paha mieli, menen mökille ja metsään ja annan tuulen puhaltaa kaiken turhan pois. Sinulla on siellä ihana metsä : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mayo, rinta on rottingilla ja elämä kantaa. Simon kanssa aamulla taas puhallettiin umpihankea kallioille ja kummasti helpotti. Ei syytä huoleen.

      Poista