LAUANTAI-ILLAN HUUMASTA SUNNUNTAIN AAMUUN

Lumipyry alkoi  lauantaina myöhään iltapäivällä. Eipä tarvinnut televisiota ulos kantaa, niinkuin ennen maanviljelijä radionsa, kun säätiedotus lupasi poutaa ja maamies alkoi heinänkorjuun. Ja vettä satoi kuin saavista. Mies sieppasi radion kainaloonsa ulos ja sanoi: katso nyt itse, poutaa lupasit ja vettä sataa.
Mutta nyt on saatu viiden sentin kerros puhtaita hiutaleita kevätloskaisen tien pinnalle. Ja lumen alla vaanii jäätynyt ja liukas rata.

Päivä kaikkiaan kului maanjäristystä lukuunottamatta ihan normaalisti. Pikainen imurointi, petivaatteiden tuuletus ja lakanoiden vaihto. Ruokasysteemi  todella helppo, kaalilaatikkoa tai savulohta ja perunoita. Kävi kivuttomasti.

Simon kanssa palloiltiin liukkaalla lumen peittämällä taipaleella liki neljän kilometrin lenkki. Kävelytiellä Simo virvelsi reunasta toiseen ja lumeen piirtyi koko ajan isoa S-kirjainta ketjussa. Tokihan kaikki nyt tietävät, kuka Hurtta siinä kulki! Parit koiratuttavuudetkin tehtiin, pikkuruinen yorkshiren terrierityttö oli tosi makea.

Viikko veteli viimeisensä. Sauna lämpimänä ja Simo-koiruli vakiopaikallaan tuossa tuolissa pitkän ulkoilulenkin jälkeen laskee verta suonikohjuistaan. Nopas, tää oli huuli, eihän Simolla suonikohjuja ole. Joskus työstä väsyneinä ennen vanhaan totesimme laskevamme verta suonikohjuista nostamalla jalat seinää vasen pystyyn.

Reippaasti ponnahti kuultuaan sanan sauna! Laudeliinalla lökötteli, kunnes tuli liian lämmin turkki päällä saunassa.

Tämä sunnuntai-aamu sitten aukesi lumisessa maisemassa. Eilisaamun kirkas aurinkoinen oli vaihtunut huurrepintaisiin pihapuihin.

Hämäryydestä huolimatta on kevään tuntua ilmassa ja puhtaassa lumessa näkyvät askeleiden jäljet sulavat varmasti päivän mittaan.

Jääpuikon kärjestä valuva sulavesi on selvä merkki keväästä.

Mukavaa sunnuntaipäivää. Tilanne Libyassa on liittouman puuttumisen vuoksi muuttumassa, toivottavasti. Japanissa ongelma ei taida olla kovin pitkään aikaan poistumassa.

VOIHAN JYSÄYS

Siis että meilläkin voi maa järkkyä? Täällä rauhallisessa lintukodossamme!

Jaapajaa. Aamu alkoi niin, että oli mielessä laulu "voiko ihanammin päivän enää alkaa...."  Puoli seitsemältä Simon kanssa ulos. Mikä aamu!!! Ja aurinko! Ensin huomasin koivunlatvoihin ilmestyneen punerruksen.

Yhtäkkiä mustarastas lauloi takapihallamme ja tien alapuolisen pellon laidalta vastasi toinen mustarastas. Se on kevät nyt! Talitiaisten tirskutuksen lomassa kuuluui hömötiaisen tiy-tiy-tiy-tiy.

Lumella myös punertavaa...

ja kuusenkäpyjä...

ja jälleen punertaa hangella...

Sehän on maaliskuinen aurinko! Nousee metsän takaa aamuruskon punaisena ja heittää hangelle punaista verkkoaan...

niin rusottavaa, kuin vain voi.

Ihastelen aurinkoista aamua. Säätiedot lupasivat kylläkin lumisadetta.
Postilaatikko on vielä tyhjä, palasimme tyhjin käsin takaisin pihalle. Punerrus koivuista oli poissa. Samoin punerrus lumihangen pinnalta. Mikä onni, että ehdin näpätä nämä kuvat sittenkin.

Iltapäivällä klo 13:n jälkeen istuin katsomassa mäkihyppyä televisiosta. Yhtäkkiä ikkunat helisivät ja tuntui siltä, kuin kuorma-autolla olisi ajettu talon päätyyn. Mietimme, oliko katolla vielä lunta. Ei. Eikä lumi olisi jysäyttänyt sellaisella paukkeella. No, saattoipa olla lentokone, joka rikkoi äänivallin. Uskomatonta. Tai ehkä sittenkin, taisin kuulla lentokoneen äänen.

Kohta ilmestyi poikamme pihalle ja kysyi, paukahtiko täälläkin. Hän oli luullut, että öljynjalostamolla on jotakin räjähtänyt. Voi ei.

Uutisissa kerrottiin, että Etelä-Suomessa on ollut MAANJÄRISTYS vähän jälkeen kolmentoista. Seismologian laitoksen mukaan voimakkuus 2.8 magnitudia. Mitä lienee Richterin asteikolla. Mutta uskomatonta. Mutta totta se on. Mitä tahansa voi sattua ihan tavallisena lauantaipäivänä.

DIILI

Ihme ja kumma. Tänään ei prinssipuolisolla ollut mitään kodin ulkopuolista toimintaa.  Aamulla hän puhdisti keskuspölynimurin, juoksutti Simoa ulkona ja tallasi koiralle polkua jo takapihan metsikköön. Kävi ruokaostoksilla, tosin hoitaa ne yleensäkin aina.  Enpä  minäkään sitten voinut ihan tumput suorassa istua, vaan ennakoin viikonloppua ja ensiviikon neuvostelureissua. Pistin ruokatehtaan pyörimään. Maiju Männiköllä-blogissaan suositteli kuusenkerkkäsiirappia kaalilaatikon maustamiseen. Otin vinkistä vaarin (niinkuin mummo päivätansseista, hih!) ja väänsin Kermansaven reilun vuokan täyteen kaalilaatikkoa, olisko kolmisen litraa tullut evästä. Ja kun kerran uunin lämmittää, kannattaa sitten paistaa kaikki samantien. Simolle paahdoin possunkylkiluita, prinssipuolisolle Hot wingsejä eli siipi-koipipaloja.  Kiepautin kaksi jauhelihapakkausta pihveiksi ja paistoin uunissa, tuli kaksi pellillistä. Nyt on ruokaa pakastimeen ensiviikon "lomasta" varten ja pojat pärjäävät pari päivää keskenään.

Simokin on tajunnut, että pappa on kotona koko päivän ja käy esittämässä ulkoilukutsunsa hänen jalkojensa juuressa! Minä olen leijaillut kaftaanimekossa tämän perjantain, mitäpä sitä pukemaan, jos ei ole menossa edes ulos. Vaikka kylläpä pitäisi. 

Niin, kauppareissultaan Litusta mies toi pullollisen valmista "pannukakkupulveria". Siihen vain maitoa, hölskytys, ja sitten pannulle. Aikas hyviä lettusia siitä paistuikin. Ja maistuikin. Tein ne vähän kuin kiitollisena koiran juoksutuksesta liukkaalla tiellä ja tallatusta polusta takametsään. Kun tahtoo se kiitos aina niin tiukassa meikäläisellä olla...

Olen vähän surfaillut netissä, maksanut hammaslääkärilaskun vahingossa kahteen kertaan, muut laskut sitten onneksi vain kerran. Purkanut paketista villaisen Lappi-torkkupeiton, jonka tilasin sieltä  villapeti-esittelystä. Kallis kuin mikä, mutta ihana. 

Kieleni on kuin von Döbeln, ratsastaa aukkoa katsellen. Onneksi tuo kissanpaskanmaku jo alkaa vähitellen laantua. Suolavesikurlaus on kova sana.

Elviksen häkki pitää nyt vielä putsata. Ja hiekkamökkiin vaihtaa uudet kylpyhiekat.

Mukavaa perjantai-iltaa.

Viikonlopuksi on luvattu pienoista lumisadetta. Vaan totta on, että uusi lumi on vanhan surma. 

TORSTAI JA TOIVO

Aamu alkoi vähän pöpperöisenä, sillä kahvia en ole juonut sitten tiistain. Teetä vain ja sitäkin lähestulkoon kylmänä. Mutta sittenkin olin niin virkeä, että soitin eläinlääkärille ja sain Simolle ajan heti kymmeneksi. Käytiin näyttämässä tassua ja koirulille annettiin kortisonikuuri tassurasvan lisäksi. Hienosti meni tabletti maksamakkaran sisällä. Ja ruokahaluttomuudesta ei Simoa muutenkaan voi moittia, niin reippaasti tyhjenee kuppi ja lisääkin haluaa. Ja silti paino on normaali 7.5 kg eläinlääkärin vaaálla punnittuna. Reissun jälkeen olikin sitten hyvä lökötellä sohvan nurkassa ja odotella varsinaista ruoka-aikaa. Pää tietysti tyynyllä.

Ulkona aurinkoista, lintulaudalla täyttä elämää. Punatulkutkin olivat tankkaamassa mustarastaan vieressä.
Tien pinta liukas kuin tiaisen pääkuori, hiekat valuneet jään sisään. Aikamoisen rankkaa kävellä koiran perässä, vaikka kengissä liukupiikit. Onneksi. Muuten olisivat polvet ruhjeilla kuperkeikoista. Mutta ilma raikasta ja aurinkoista, joten meni nautinnon puolelle. Liukkaudesta huolimatta.

Hymyä huuleen leukaperän jomotuksesta huolimatta sain, kun katsoin jääkaapin oveen kiinnittämääni korttia paranneltuna uudella magneettinaamalla. Omia piirteitä, vaikka ei naama aina hymyn puolella. Välillä iskee ns. "koliikki".

Kysyvä katse? Että mitenkäs suu pannaan (vai mitäkö suuhun pannaan?), että päästäisiin tähän seuraavaan olomuotoon:

Haluaisinko olla riivinrauta? No kyllä vaan, voihan riivinraudallakin olla ilme plussan puolella. Tämä raastinrauta huusi nimeäni Siljan ostoskäytävällä ja käännyin takaisin noutamaan sen mukaani.

No niin tai näin. Simo popsii kortisonia, minä Buranaa ja prinssipuoliso mustikkapiirakkaa. Ja kaikilla on suht koht hyvä olla. Ainakin Simolla, jos tästä jotakin voi päätellä:

No, rehellisyyden nimissä kyllä Simokin popsi hirvenjauhelihapihvejä ja tietysti raksujaan. Enkä minäkään ihan pelkkää Buranaa....hih.

SUU SUPUSSA

Nyt meni mummilta suu suppuun. Totaalisesti. Kahden perättäisen antibioottikuurin perään poistettiin oireileva takahammas tänä aamuna. Nyt istun tuppu suussa ja puren  yhteen jäljelläolevat hampaat (vitsivitsi, vain kahta puuttuu nyt) tiukasti tumpun paikallaan pitämiseksi. Vaan enpä paljon puhella viitsi, mökeltämistä se on niin kauan kunnes puudutus häviää. Mutta hyvä näin. Palvelu hammasklinikalla oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Kiitos siitä.

Eilen tosin hösselöin keittiössä, minulla oli paljon kermaviiliä menossa yli parasta ennen päivän. Ei muuta kuin uuni lämpiämään ja mustikkapiirakkataikina pellille. Hyvää tuli, vaikka pikaohje taas käytössä (ihan summittain lorauttelen aineet kulhoon ja sekoitan). Ja uuniin paistumaan.

Sitten sain päähäni kumota loputkin viilit kulhoon, lisäsin karkeita ruisjauhoja, kauraryynejä, talkkunaa ja  vähän vehnäjauhoja sitkoksi. Kuivahiivalla yritin vähän nostattaa taikinaa, johon lorautin lopuksi juoksevaa Floraa. Siemeniä päälle ja uuniin. Maistui metkalle lämpimänä voideltuna ja juustosiivun kanssa. Tämä sarjassa "kokkikolmosta kotikonstein" ja uunista ulos.

Kun piti välillä kipaista silmälääkärissäkin, jätin saksanhirvisuikaleet maustettuina uuniin muhimaan. Niistä sai helposti ja nopeasti sitten päiväruuan lisäämällä pari pussia pakastevihanneksia. Ja Simo ainakin tykkäsi ruuasta, eipä jäänyt papua eikä hernettäkään kupin pohjalle vaikka pari kertaa lisäsin pojalle annosta raejuustolla koristeltuna!
Passasipa sitten pojan iltapuhteella relata mamman istuessa tietokoneella.

Siinä on yksi torkkupeitoista täydessä käytössä.Vähän karvaantuu, vaan haitanneeko.

Huomasin, että blogini täytti 12.3. yhden vuoden! Ja vieläkin olen ihan täpinöissäni sanoja suoltaessani ja kirjaimia kylväessäni. Kävijämäärä on kasvanut huimasti ja kommentit ruokkivat itsetuntoani niin, että on into piukassa tämän jatkamiseen. Välillä kylläkin tuntuu siltä, ettei ole mitään sanottavaa; en ole sisustaja vaan huusholli on minun näköiseni (Hulda Huoleton), en osaa kunnolla kokata (teen mitä sattuu siitä kulloinkin on), en ole ehtinyt lukea kirjojakaan kunnolla (pintapuolisesti vain niitä lukuisia aikakauslehtiä, joiden tilausta en ole vielä saanut poikki), eikä minulta oikein synny syvällistä pohdintaakaan mistään ajankohtaisesta. Mutta kipinän sain vuosi sitten ystävältäni Unelmalta ja näkyy tuli syttyneen ja levinneenkin, sillä pikkuminiä suoltaa oma blogiaan täällä. Että ei ehkä sittenkään ihan turhaa tämä touhuilu.

Ulkona paistaa keväinen, lämmin aurinko. Talitiaisia on parvittain ja oravat niiden kanssa kilpaa popsivat lintulaudalla. Mustarastaskin piipahtelee hakemassa oman osansa. Korppipari lensi kraakkuen pihan yli. Ihan selvästi on kevät.

Unohdin ostaa tulppaanikimpun tullessani, joten läpäytän tämän kuvan ikitulppaaneistani, ovat puusta tehtyjä.

KUUSENKERKISTÄ SIIRAPPIA

Pian taas kevät herättää kuuset uuteen kasvuun ja hennonvihreitä kerkkiä kasvaa latvuksiin. Olen useana keväänä toukokuussa keitellyt niistä siirappia. Tämän runontekeleeni löysin, kun blogista luin, että kaalilaatikon voi maustaa myöskin kuusenkerkkäsiirapilla. Pitääpä kokeilla. Minun siirappini syntyi näin:

                      Kevään metsästä vehreät kuusen kerkät

                      minä poimin hennon vihreät, herkät.

                      Ne huuhtelin, liotin, keittelin -

                      myös makeutta mukaan heittelin!

                      Syntyi siirappi tumma ja makea –

                      vaan ehkä ei riittävän sakea?

                      Mutta estää köhän ja sitkeän nuhan,

                      voi estää vilun ja  tautien uhan?

                      Käyttö: lorauta jäätelölle, teehen tai paahtoleivälle.

                      Terveydeksi!


Ohje siirapin keittämiseen löytyy mm. täältä.  Muista kuitenkin, että kerkkien kerääminen ei ole sallittua ilman maanomistajan lupaa! 

ILON AIHEITA

Minulla on ihana ystävä, oikea unelmaystävä. Hän jaksaa aina olla nostamassa ja kannustamassa. Hän muistaa matkoillaan minua ja tuo minulle mieluisia tuliaisia. Hän on avulias ja aina valmis tukemaan tarvittaessa. Arvostan häntä suunnattomasti, vaikka harvemmin taidan sitä hänelle edes osoittaa.

Tänä aamuna tämä ystäväni tuli konkreettisesti mieleen, kun otin käyttöön uuden wettexin pyyhkiäkseni aamupalan muruset keittiön työtasolta. Liinassa luki: "Projektit voivat olla vaiheessa, mutta muuten asiat on hallinnassa"!  Niinpä.Tämä maanantain aamun avaus sai hymyn kasvoille ja hykertelin siinä pöytää pyyhkiessäni. Muistin, miten tärkeä ystäväni onkaan minulle.

Wettex-liinan kanssa samassa paketissa oli ihana Rejmyren punainen lasi, Monica Brattin suunnittelema. Kaunis ja verenpunainen. Ihana. Sellaista minulla ei vielä ollutkaan. Kiitos ystäväni.

Ei, ette näe huonosti! Minä vain kokeilin reunojen häivytystä. Hih.

Ja tuliaiset oli pakattu tähän ihanaan Inge Löökin paperikassiin. Kuva on kuin minä ja ystäväni neuvostelureissulla miljoonakaupungin kirpparien löytämisen ilossa! 

Ihminen tarvitsee ystäviä. Mutta jos hänellä on yksi erityisen hyvä ystävä, ei hän sen lisäksi välttämättä muuta tarvitsekaan.  Ystäväni, olen sinusta kiitollinen. Ja Simo myös.