Ihme ja kumma. Tänään ei prinssipuolisolla ollut mitään kodin ulkopuolista toimintaa. Aamulla hän puhdisti keskuspölynimurin, juoksutti Simoa ulkona ja tallasi koiralle polkua jo takapihan metsikköön. Kävi ruokaostoksilla, tosin hoitaa ne yleensäkin aina. Enpä minäkään sitten voinut ihan tumput suorassa istua, vaan ennakoin viikonloppua ja ensiviikon neuvostelureissua. Pistin ruokatehtaan pyörimään. Maiju Männiköllä-blogissaan suositteli kuusenkerkkäsiirappia kaalilaatikon maustamiseen. Otin vinkistä vaarin (niinkuin mummo päivätansseista, hih!) ja väänsin Kermansaven reilun vuokan täyteen kaalilaatikkoa, olisko kolmisen litraa tullut evästä. Ja kun kerran uunin lämmittää, kannattaa sitten paistaa kaikki samantien. Simolle paahdoin possunkylkiluita, prinssipuolisolle Hot wingsejä eli siipi-koipipaloja. Kiepautin kaksi jauhelihapakkausta pihveiksi ja paistoin uunissa, tuli kaksi pellillistä. Nyt on ruokaa pakastimeen ensiviikon "lomasta" varten ja pojat pärjäävät pari päivää keskenään.
Simokin on tajunnut, että pappa on kotona koko päivän ja käy esittämässä ulkoilukutsunsa hänen jalkojensa juuressa! Minä olen leijaillut kaftaanimekossa tämän perjantain, mitäpä sitä pukemaan, jos ei ole menossa edes ulos. Vaikka kylläpä pitäisi.
Niin, kauppareissultaan Litusta mies toi pullollisen valmista "pannukakkupulveria". Siihen vain maitoa, hölskytys, ja sitten pannulle. Aikas hyviä lettusia siitä paistuikin. Ja maistuikin. Tein ne vähän kuin kiitollisena koiran juoksutuksesta liukkaalla tiellä ja tallatusta polusta takametsään. Kun tahtoo se kiitos aina niin tiukassa meikäläisellä olla...
Olen vähän surfaillut netissä, maksanut hammaslääkärilaskun vahingossa kahteen kertaan, muut laskut sitten onneksi vain kerran. Purkanut paketista villaisen Lappi-torkkupeiton, jonka tilasin sieltä villapeti-esittelystä. Kallis kuin mikä, mutta ihana.
Kieleni on kuin von Döbeln, ratsastaa aukkoa katsellen. Onneksi tuo kissanpaskanmaku jo alkaa vähitellen laantua. Suolavesikurlaus on kova sana.
Elviksen häkki pitää nyt vielä putsata. Ja hiekkamökkiin vaihtaa uudet kylpyhiekat.
Mukavaa perjantai-iltaa.
Viikonlopuksi on luvattu pienoista lumisadetta. Vaan totta on, että uusi lumi on vanhan surma.
Oliko kaalilaatikko hyvää kuusenkerkällä maustettuna?
VastaaPoistaKaalilaatikko on yksi mun herkkuja...Tekisinkö sitä sittenkin nyt vai lohta...
VastaaPoistaMe alamme heti ensilumesta aurata käsipelillä polkuja puutarhaan ja puistoomme. Siellä on Olgan hyvä aamuisin käydä tarpeillaan ja haistelemassa metsän eläinten jälkiä.
Mukavaa viikonloppua, Anja!
Jopas on paljon ruokaa valmistunut, makoisalta kuulostavat, kaalilaatikkoa on herkkua... Kurkkasin aiempiakin postauksia, mustikkapiirakkaakin alkoi tehdä mieli :) Kukas se tämä Elvis onkaan... piti tutkailla ja sivupalkistahan löytyi selitys, söpön näköinen chinchilla, onkohan tämä yövirkku?
VastaaPoistaKaikki kaalista tehty ruoka on minun suurta herkkua... nam...:))
VastaaPoistaEt kai Anja-Regina aio turkkitarpeita kasvattaa???
VastaaPoistaVitsi, vitsi.;))
Ahkera olet ollut, se pitää myöntää<3
Nuo posliinikoirat ovat helppohoitoisia---.
Kivaa viikonvaihdetta sinulle, Anja<3
Hyvin olet varustautunut ensi viikkoa varten. Loistavasti pärjäävät prinssipuolisosi ja Simo kahdestaan. :-)
VastaaPoistamaiju; oli oikein hyvää. Kaalilaatikkohan kaipaa siirappia, mutta kerkkäsiirappi antaa siihen kivan lisäsäväyksen!
VastaaPoistaLeena Lumi; tein kaalilaatikkoa niin ison pläjäyksen, että riittää vähän pakkaseenkin. Sehän vain paranee lämmitettäessä.
Meillä on metsässä niiin paljon lunta, että joskus kun Simo on karannut uintireissulla, olen kahlannut haarujani myöten umpilumessa koirulin jälkeen. Ei kiva. Nyt on polku tallattu kahluusaappailla ja koira pääsee pylkyttämään polkua metsään, mistä sitä ei tahdo millään saada takaisin pihaan. Nuuskuteltavaa kun riittää. Samoin sinulle leppoisaa viikonloppua.
Anja; Elvis-poika on viimeinen meidän chinchuistamme. Yövirkku on, kiltti mussuttaja ja helppohoitoinen. Kylpee hiekassa mutta sotkee kyllä hiekkamökin myös papanoillaan ja pissiikin sinne. Rusinat on Elviksen herkkua, vaikka niitä vain yhden illassa voi sille antaa.
Irmastiina; kaalista pitäisi useammin laittaa arkiruokaa, on terveellistä ja maistuu.
Aili-mummo; en toki turkkia kasvata, kaikki chinchillat olen haudannut pihan reunaan kukkapenkkiin. Kukapa ystäviään nylkisi? Nyt kun on koira, en enää hanki lisää chinchuja vaan Elvis saa olla niin kauan kuin elää.
Nää posliinikoirat on kermanekkoja olevinaan.
Samanlaisia nekkalehmiä on myös muutamia hyllyssä koirien takana.
Kivaa viikonvaihdetta myös sinulle, Aili-mummo.
Unelma; Pitkäntähtäimen suunnittelua, hih. Prinssipuolisoa odottaa valmis ruoka ja koiraa paahdetut possunkylkiluut. Eivät ehkä huomaakaan, että ole miljoonakaupunkireissulla...ja kiva on taas nousta laivaan.
Hei Lastu! Tervetuloa anja-reginan aittaan! Ihan taas unohdin kun painoin kommentit listaan...
VastaaPoistaOletpa ollut uuttera. Eipä nuo ruuat synnyt itsekseen. Kaalilaatikkoa, nam. Tulee vain harvoin tehtyä. Sitten kyllä aian iso vuoka ja osa pakkaseen. Yhdelle on ikävää tehdä ruokia.
VastaaPoistaKivaa miljoonakaupunki reissua!
Mukava taas teillä piipahtaa, siis lukea blogista tapahtumia.
VastaaPoistaArvaappa mitä tässä seurailen. Tuo Oiva Oravainen pitää hyppyharkkoja lintulaudata.Joku treeni sillä menossa,liekö kesäkilpailujen loikkaharjoitusta.
Heijjaa aikansa lintulaudalla ja sitten hitonmoinen loikka lähikuuseen. Kolmekin hienoa yritystä peräjälkeen. Ei arvaa mittelemäänkään mennä, saattais treeniharkat häiriintyä. Hupaisata aluetelkkuohjelmaa!
mummeli; nyt on helppoa vaan ottaa ja lämmittää ruoka. Kun perhe oli isompi tein aina isoja satseja samantien. Nyt pitää jo pakastaa osa.
VastaaPoistaSinikkaHelena; oravia ja lintuja on kiva seurata lintulaudalla. Voihan olla, että kevään ennätystä yrittää Oravainen.
Touhua on sinullakin ollut, ihan tuli nälkä kun kaalilaatikosta kerroit ja letut maistuivat täälläkin.
VastaaPoistaenpä minäkään ole touhutta päässyt, siitä on pojanpojat huolen pitäneet.
Nyt rauhallista pyhäpäivää sinulle toivotan
sylvi; lukaisin blogistasi, että teillä on huisketta ollut. Minun lapsenlapset jo niin isoja, että harvemmin ovat yökylässä. Nuorin Roosakin täytti jo 12 vuotta ja on kovin itsenäinen. Mutta mökillä taas kesällä ovat kaikki kasassa ja lettuja paistetaan ihan oikeasta lehmänmaidosta, jota haetaan naapurista maatalosta.
VastaaPoista