Prinssipuoliso piipahti Robbarissa ja kas! 7-velmiessukkalankaa tarjouksessa. Muisti minun hulluna kutoneen sukkaparin poikineen töllön ääressä lemppariohjelmia katsoessani. Ja ettei kädet turhaan ilmaan huitoisi vaan hyödyksi olisivat, keräsi koriin 10 kerää villalankaa. Siis muovikassillisen. Hitsi vieköön, olin juuri ehtinyt kutoa kuusi paria ja seitsemäs loppulangoista menossa. Miten saisin potkittua itseeni uutta pontta vielä kymmeneen sukkapariin. Ja kuka hitossa näitä sukkia enää edes tarvitsisi!
No. Aika tavaran kaupitsee, sanoi vanha kansa. Ei kai sitten auta muu kuin sytkyttää sukiksi. Ja ainahan nuo ovat kelvanneet. Viime sunnuntaina vein tanssinohjaajille käpälän lämmikkeeksi sukkaparit. Toisaalta, eipähän tartte sitten ensi jouluksi ehkä paahtaa puikkojen kanssa.
Siinähän ne on jäljellä olevat viisi valmista paria. Raitasukkapari on pian valmis myös. Nyt kuitenkin otan vähän etäisyyttä sukkien syrssäämiseen ja bloggaamiseenkin pariksi päiväksi. Vähän auringonvalon vääristämät väritä tässä kuvassa, mutta apulaiseni siinä ei väreistä välitä. Laitetaan samat sukat vielä ilman koirulia kuvaan.
Käsityöntaitajien blogeissa olen nähnyt upeita kuvioneulottuja sukkia. Minä päästelen yksinkertaista perussukkaa, vähän raitulia varteen ja sillä siisti. Vaan jos samaan perheeseen kutoisi, miksi ei syrssäisi kaikkia samanlaisiksi? Jos koira olis kantanut yhden sukan piiloon, ei hätää. Vois aina ottaa uuden.
Lenita Airisto lausahti kerran suomalaisen miehen valkoisista tennissukista jotakin. Minäkin niistä jotain voisin tietää. Ainakin sen, että vaikka sukkaparin varsissa samat raidat, joskus toinen sukka voi näyttää ukkospilveltä. Se on silloin eksynyt pesukoneeseen värillisten pyykkien joukkoon. Vahingosta viisastuneena olenkin ostanut prinssipuolisolle vain mustia sukkia ilman varsiraitoja. Eipä haittaa, jos joku niistä eksyy, aina löytyy sukkapari. Ja entäs sitten? Olihan Paasion pojallakin toinen kenkä musta ja toinen ruskea. Niin, ja serkullani. Hän kävi kalakukkokaupungissa kenkäostoksilla, löysi mieleiset ja tuli kotiin. Kas vain, laatikon avattuaan esitelläkseen uusia patiinejaan huomasikin, että toinen kengistä oli musta ja toinen ruskea. Ei auttanut pojan muuta kuin matkustaa ensin rautateiden solmukohtaan, nousta Lentävään kalakukkoon ja Kuopioon kenkää vaihtamaan. Onneksi oli huumorintaju tallella ja myyjä tunnusti virheensä. Lieneekö saanut matkarahoja asiakas korvauksena, en muista.
Näin lipsahti sukista kenkiin. Niinkuin oikeassa elämässäkin. Kuka sitä nyt sukkasillaan....
Hei siihen asti!
Jopahan taas ahkeroinut Anjaseni!
VastaaPoistaJos ei osoitetta kaikille sukkapareillesi, niin Venäjän vangit(lapsivangit)onnellisia suomalaistätien kutomista villasukista.Siellä kaiketi ankeat olot poikaraukoilla,sukkapari lämmittää jalkoja ja sydäntä.
Televisisukkien oltava jokseenkin yksinkertaisia, huomaan moninkertaisten menevän mönkään,jos katsottava sarja milenkiintoinen.
Hyvät sulle!
Jopa olet kutonut sukat poikineen...Aurinkoista sunnuntaita!
VastaaPoistaSen näköisiä sukkia , että noita raitoja on ollut kiva miettiä. Muutenkin kiva juttu sun sukka pohdiskelu. Olen saman huomannut, että samanväriset sukat on käytännölliset. Mulla on kyllä täällä kotona monta kertaa eriväriset villasukat jaloissa... täytyy tunnustaa....
VastaaPoistaSiinäpä sitten sinulla on sukkalankaa loppukevääksi. :-)
VastaaPoistaTarjoustalosta minäkin kaksi kerää taas ostin, niistä saa kudottua raitasukkaa ilman solmuja. Tosin olin jo päättänyt hieman hillitä kutomisintoani.
Mukavaa blogitaukoa!
Minulta loppuu keväisin kutomisjhalut kuin seinään, mutta ensimäisten pimeiden iltojen tullessa syksyllä alkaa sormia kutittamaan lankakerien perään. Sitten ei hetkeäkään malta olla ilman sukkapuikkoja.
VastaaPoistaIhania raitoja ja varmaan monelle mieluisat jalan lämmittäjät.
VastaaPoistaHauska sattuma kenkäkaupassa. Aina sattuu ja tapahtuu.
Mukavaa blogitaukoa.
Vai semmonen sattumus kenkäkaupassa:D Noh, ihmisiähän ne myyjätkin ovat. Onpa siinä sukkakasa kerrakseen. Lämpösen näkösiä töppösiä, kyllä ne kauppasa tekköö vaikka sattus useempikin pari varastossa olemaan.
VastaaPoistaMulla talviloma, sulla blogiloma, hyvää lomailua:)
Olen lueskellut blogiasi viimepäivinä , vielä on monta kuukautta lukematta. Sinulla on tuo sana hallussa, etenkin tuo kalevalaruno Simosta on luettu monta kertaa. Hurmaava herrasmies tuo Simo Sallinpoika Hurtta.
VastaaPoistaIhania sukkia,
VastaaPoistaKyllä osaat kirjoittaa vitsikkäästi, sinulla on sana hallussa.
Vai eriväriset kengät,
Olen minäkin joskuv vahigossa laittanut eriparikengät jalkaan, vaikka olivat kyllä saman väriset.
SinikkaHelena; ja niinkuin vannoin etten kutiletta ota tän jälkeen, mutta matkalla Turkuun neuloin melkein yhden sukan ja tulomatkalla melkein sen toisenkin. On se niin iskostunut takaraivoon. Kyllä noille sukille näkyy aina ottajia löytyvän, neljä paria jo hävinnut...
VastaaPoistaIrmastiina; mummot ne kutoo ja kutoo vaan!
Auli; en minä raituleita ole juuri miettinyt, siitä syystä "taiteellinen vaikutus" on nollassa, mutta kivahan väliin on raita kutoa.
Unelma; niin makeita oli sinun raitalangasta kutomasi sateenkaarisukat!
mummeli; minä en saanut vielä katkeamaan kutomishaluja vaikka kyllä jo pitäs heretä! Mut kunhan lumet sulaa niin sitten sormet multaan.
Minttuli; jep, se oli Pieksämäen poika joka Kuopiossa kenkiä vaihtamassa käväisi!
Nenunen; hyvää talvilomaa sinulle! Ja aurinkoa!
Eeva; kiva että tulit, käy toistekin. Simo on mielissään kun ollaan taas kotona, oli varamammalla hyvässä hoidossa viikonlopun.
sylvi; sukkatehdas jatkuu vielä vähän aikaa, nyt on valmistumassa (enää toisen kärkikavennus) sukat opelle kansal.opistoon kiitokseksi ohjauksesta. Tuo kenkäjuttu oli ihan naurujuttu silloin kun se sattui. Ainakin me serkut ulvottiin naurusta toisen vahingolle, tuhmat.
VastaaPoistaAuli; olet sydämellisesti tervetullut anja-reginan aittaan lukijaksi! Toivottavasti viihdyt!
VastaaPoista