Joskus vuosia sitten kirpparikierroksella törmäsin valkoiseen lasiin. Mukana ollut lasin- ja posliinin asiantuntija ja keräilijä mainitsi silloin, että luulasi on kaunista ja käymässä harvinaiseksi. Otin oitis vinkistä kiinni ja ostinkin ensimmäiset luulasiset ruukunsuojuspurkit kaktusruukuille. Tosin en ole hennonut niitä siihen tarkoitukseen edes käyttää.
Vuosien aikana on valkoista lasia löytynyt mukava kokoelma. Vanha puntinjälki pohjassaan kököttävä käsinmaalattu luulasimaljakko saa sydämeni sykkimään (kuvassa oikealla). Ei vaan pääse oikeuksiinsa noin ahtaassa hyllynreunassa.
Vaan kyllä sydän sykähtää aina uuden luulasisen astian tai hahmon löytymisestä. Tämä lukeva nunna löytyi Islannin matkalta. Pieni kippo saa hyvälle tuulelle, on aina iloinen.
Kermanekkoja sokerikkoineen on myös ollut kirppareilla, varsinkin miljoonakaupungissa. Minä nekkafriikkinä olen niitä tietysti mieluusti reppuuni sullonut.
Kauniita katsella ja mukavia tunnustella. Vanhoissa astioissa on aina oma taikansa. Mutta kyllä meikäläinen on paljon turhaakin hyllyynsä lastannut. Niinkuin nyt nämä pienet luulasiset maljakot. Voisivat jo mennä kiertoon ja vapauttaa hyllypintaa kauniimmille astioille.
Vuosien aikana on valkoista lasia löytynyt mukava kokoelma. Vanha puntinjälki pohjassaan kököttävä käsinmaalattu luulasimaljakko saa sydämeni sykkimään (kuvassa oikealla). Ei vaan pääse oikeuksiinsa noin ahtaassa hyllynreunassa.
Kermanekkoja sokerikkoineen on myös ollut kirppareilla, varsinkin miljoonakaupungissa. Minä nekkafriikkinä olen niitä tietysti mieluusti reppuuni sullonut.
Näistä vanhoista sokerikoista pidän erityisesti. Ohutta, läpinäkyvää luulasia. Ehkä kauneimpia luulasiastioitani.
Tässä näkyy selvästi lasin ero posliinista. Läpinäkyvyys. Ja lasin kauneus.
Kotimaisen Riihimäen luulasiastiat ovat käymässä harvinaisiksi. Juustokupu ja alusta ovat myös yksi aarteistani. Löysin sen antiikki- ja keräilymessujen tarjonnasta enkä hinnasta huolimatta päässyt siitä eroon.
Myös alusvadin pohja on hienosti kaiverrettua luulasia.
Sanotaan, ettei keräilykärpäsen purema tahdo helposti parantua. Sen voin huokeasti todistaa. Mutkunnääonniinihania....hiiiih. Tilpehöörimummin aarteita.
Tanssikurssilla opettelimme nyt illalla fuskua sekä tzazan (vai pitäiskö kirjoittaa chachan kun oli niin vaikeeta!) kuvioita. Polkkaakin muutama kierros. Meni jo vähän paremmin. Kyllä se tästä. Simo oli pari tuntia yksin kotona ja voi sitä riemua taas jälleennäkemisestä. Ihana lutukoira. Huomenna uusi aamu ja uudet haasteet. Eläkeläisellä mukamas?
"Ei tavara maailmasta ostamalla lopu", sanoit silloin vuosia sitten, kun varovasti kyselin, että voisinko minäkin aloittaa luulasin keräilyn.
VastaaPoistaMinun keräilyni on piperrystä sinuun verrattuna. Noita käsin puhallettuja maljakkoja enmmän olenkin ostellut vaan kaunista puristelasia, siinä ikivanhassa on hienoinen punertava sävy.
Keräileminen on hauskaa ja yhdessä kulkiessa löytämisen onni tuplautuu. :-)
Unelma; niinpä, yhteinen harrastus on päivän auringonpaiste! Ja taas mennään tyydyttämään harrastuksemme intohimoa. Sinulla on fantastinen kokoelma ja hienosti esillä. Mulla sikinsokin rikat rokassa. Muutama aarre siellä välissä. Kiva on taas nousta laivaan kanssasi.
VastaaPoistaMulle löyty heti lemmpari, ne kakskorvaset kipot!
VastaaPoistaEdelliseen viittaus...koirilla on sitten hassuja nukkumis tapoja, Simosta olit taltioinnut taas hyvän kuvan! Akvarelli teos Porvoosta oli kaunis talvimaalaus.Voi kun saisin tän läppärin nostettua sivuun ja vaikka ompelukoneet tilalle...no kone ku kone..mutku tällä vempaimella ei saa housunpuntteja lyhennettyä, ei edes sitä muutamaa cm-iä...;)
Maikku; minäkin tykkään noista kahdesta vanhasta kakskorvasesta. Ovat ohuita ja kauniita.
VastaaPoistaSimo on kakkosbloggaajani, aina tuossa tuolissa jonka ominut. Ja rentona kuin Reginan koira, ihan kirjaimellisesti.
Teija Itkonen on tehnyt Porvoosta sarjan akvarelleja, minä tykkäsin tästä kirkonmäeltä kuvatusta.
Sama vika Rahikaisella, pitäs ottaa Singer esille ja korjata kassin irronnut sanka, sitä jo aamulla kyseltiin. Ja housunpuntit on aina pakko heti uutena katkaista ja kursia lyhemmiksi. Mutta kerkiipä näitä. Nyt sataa taas lunta. Huomiseksi on luvattu monta plussaa jo lämmintä.
Kyllä kokoelmasi on niin monipuolinen että ihan heikottaa, aina vain uudenlaisia hienoja keräilykohteita on saanut ihailla. Toivottavasti löydöt jatkuu hyvissä merkeissä.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa sinulle!
mummeli; ehkä tämä harrastus on jo överiksikin mennyt, mutta sisältöä kyllä arkipäiviini antanut. Sellainen tilpehöörimummi kun olen.
VastaaPoistaOlet kyllä aikamoinen keräilijä... sekin on taitolaji, että aina osaa oikeasta paikasta etsiä..:))
VastaaPoistaIrmastiina; lievät ennemminkin sattumia, mutta totta on, että kun rubiinilasia keräsin, en nähnyt kirpparipöydillä muuta kuin rubiinilasia. Sama kyllä hevosten ja luulasinkin kanssa. Silmä harjaantuu osumaan just oikeaan kohteeseen!!!
VastaaPoistaKauniita, kauniita ovat aarteesi ja paljon. Eniten pidän siitä ylimmän kuvan maljakosta. Se on niin herkkä. Ovatko kaikki saamasi/ostamasi säilyneet ehjinä?
VastaaPoistaMinttuli; hyvin vähän on vahinkoja sattunut näiden kanssa. Antiikkimessuilta ostin turkoosin luulasisen hedelmävadin, jonka pudotin sitten ostettuani jostakin syystä betonilattialle. Jalka napsahti poikki ja lasihiomo jalantynkää hioessaan halkaisi vatiosaan naarmun. Yksi iso Iittalan boolimalja kolahti ja reunasta irtosi pala. Mutta suurinpiirtein ehjinä ovat säilyneet.
VastaaPoista