Aamu alkoi vähän pöpperöisenä, sillä kahvia en ole juonut sitten tiistain. Teetä vain ja sitäkin lähestulkoon kylmänä. Mutta sittenkin olin niin virkeä, että soitin eläinlääkärille ja sain Simolle ajan heti kymmeneksi. Käytiin näyttämässä tassua ja koirulille annettiin kortisonikuuri tassurasvan lisäksi. Hienosti meni tabletti maksamakkaran sisällä. Ja ruokahaluttomuudesta ei Simoa muutenkaan voi moittia, niin reippaasti tyhjenee kuppi ja lisääkin haluaa. Ja silti paino on normaali 7.5 kg eläinlääkärin vaaálla punnittuna. Reissun jälkeen olikin sitten hyvä lökötellä sohvan nurkassa ja odotella varsinaista ruoka-aikaa. Pää tietysti tyynyllä.
Ulkona aurinkoista, lintulaudalla täyttä elämää. Punatulkutkin olivat tankkaamassa mustarastaan vieressä.
Tien pinta liukas kuin tiaisen pääkuori, hiekat valuneet jään sisään. Aikamoisen rankkaa kävellä koiran perässä, vaikka kengissä liukupiikit. Onneksi. Muuten olisivat polvet ruhjeilla kuperkeikoista. Mutta ilma raikasta ja aurinkoista, joten meni nautinnon puolelle. Liukkaudesta huolimatta.
Hymyä huuleen leukaperän jomotuksesta huolimatta sain, kun katsoin jääkaapin oveen kiinnittämääni korttia paranneltuna uudella magneettinaamalla. Omia piirteitä, vaikka ei naama aina hymyn puolella. Välillä iskee ns. "koliikki".
Kysyvä katse? Että mitenkäs suu pannaan (vai mitäkö suuhun pannaan?), että päästäisiin tähän seuraavaan olomuotoon:
Haluaisinko olla riivinrauta? No kyllä vaan, voihan riivinraudallakin olla ilme plussan puolella. Tämä raastinrauta huusi nimeäni Siljan ostoskäytävällä ja käännyin takaisin noutamaan sen mukaani.
No niin tai näin. Simo popsii kortisonia, minä Buranaa ja prinssipuoliso mustikkapiirakkaa. Ja kaikilla on suht koht hyvä olla. Ainakin Simolla, jos tästä jotakin voi päätellä:
No, rehellisyyden nimissä kyllä Simokin popsi hirvenjauhelihapihvejä ja tietysti raksujaan. Enkä minäkään ihan pelkkää Buranaa....hih.
Tien pinta liukas kuin tiaisen pääkuori, hiekat valuneet jään sisään. Aikamoisen rankkaa kävellä koiran perässä, vaikka kengissä liukupiikit. Onneksi. Muuten olisivat polvet ruhjeilla kuperkeikoista. Mutta ilma raikasta ja aurinkoista, joten meni nautinnon puolelle. Liukkaudesta huolimatta.
Hymyä huuleen leukaperän jomotuksesta huolimatta sain, kun katsoin jääkaapin oveen kiinnittämääni korttia paranneltuna uudella magneettinaamalla. Omia piirteitä, vaikka ei naama aina hymyn puolella. Välillä iskee ns. "koliikki".
Kysyvä katse? Että mitenkäs suu pannaan (vai mitäkö suuhun pannaan?), että päästäisiin tähän seuraavaan olomuotoon:
Haluaisinko olla riivinrauta? No kyllä vaan, voihan riivinraudallakin olla ilme plussan puolella. Tämä raastinrauta huusi nimeäni Siljan ostoskäytävällä ja käännyin takaisin noutamaan sen mukaani.
No niin tai näin. Simo popsii kortisonia, minä Buranaa ja prinssipuoliso mustikkapiirakkaa. Ja kaikilla on suht koht hyvä olla. Ainakin Simolla, jos tästä jotakin voi päätellä:
Se on sitten Simo ja Minttu samalla kuurilla, kortisonia poskeen. Kyllä se siitä.
VastaaPoistaHauskat jääkaappimagneetit sinulla.
Yksi syy siihen, miksi emme hankkineet koiraa maalle muutettuamme, oli se, että pelkäsin henkeni edestä liukkailla teillä kaatumisia.
VastaaPoistaPienikin koira vetää äärettömän lujaa ja saattaa kaataa tälläisen huonoluisen mummelin.
Pakko vaan ihailla muitten karvaturreja. :))
Simo-koira se osaa ottaa rennosti - samoin kuin emäntänsäkin;))
VastaaPoistaOtan osaa jos pitää nappiakin ottaa käyttöön!!!
VastaaPoistaOlen muuten ollut turvallani jäällä ku toisten koiria ulkona käytin,porukka ikkunassa vai nauro...hevon-kokoinen-Tanska-doggi veti satakiloista=minua perässään pitkin kartanoo! Veljeni oikein neuvoi miten lieka pysyy tukevasti kourassa, että pystyn sitä koraa ohjailee...hih-hii...;)
Olkaa Simon kanssa lenkillä varovaisia, on tosi liukasta.
VastaaPoistaSimon se nauttii, ja taitaa se prinssipuolisokin nauttia mustikkapiiraasta.
VastaaPoistaNautinnollisia päiviä teillä kaikilla!
Kavalan liukkaita kelejä jokapaikassa, minäkin kissan henkivartijana tunsin itteni Bambiksi kun toinen jalka lähti itään ja toinen länteen ;) Onneksi ei sattunut, ja toivottavasti ei satu muillekkaan!
VastaaPoistaSimohan ihan nauttii saamastaan huomiosta. Osaa kyllä tuon porseeramisen niin mainoisti vai onko ihan normaali olotila.
VastaaPoistaSimo on kyllä symppis koira!
VastaaPoistaIhana Simo... osaa oikein poseerauksenkin...:))
VastaaPoistaToivotaan, että kortisoni nyt auttaa siinä tassuasiassa.
VastaaPoistaKivan riivinraudan olet löytänyt. :-)
Onnenpoka Simo koiruli.On todellakin lökö olot.
VastaaPoistaPanagodia minä "siiventynkiini"tarviin, silleen risoo kaikenaikaa.En ymmärrä, mistä johtunee.Tuo fibrohan iaät ajat kivun pinnassa pitänyt, eikähän tunnu tottumusta tulevan.
Mutta,,iloitaan kuitenkin monista ilonpilkahduksista, ja koetetaan pysyillä pystyssä.
Minttuli; toivotaan, että kuurit koiriamme auttavat!
VastaaPoistaRosina; Niin, kyllä pienessäkin koirassa on voimaa varsinkin, kun vietit vie. Simo kyllä kiltisti peruuttaa takaperin viereeni, kun siima on kireällä ja siksi pysähdyn. Mutta vain hyökätäkseen uuteen kiitoon heti kun lupa heltiää....
AIli-mummo; kyllä me on kahdestaan nukuttu päikkärit ja lököilty oikein halusta, kun on aihetta vähän ollut.
Maikku; huokeasti uskon, että kuperkeikkaa teit Tanskandoggin perässä, kun minäkin ihan hepakassa tuolla liukkaalla, vaikka piikkikengät ja sata kiloa punnusta perässä.
Jep, olen napsinut nyt Buranaa yli tarpeen ja lopetin tänään aamuiseen. Jospahan leuka jo alkaisi tuntua ikiomalta ja loppuisi tuo kissanpaskan maku suusta. Suolavedellä olen kurlaillut myös.
maiju; hiljaa kävellään ja kengissä liukurit.
Kukkahattuneiti; tämä on vuoden pahinta luidenkatkomisaikaa. Naapuri kulki eilen sauvoineen ja sanoi, ettei niistäkään suurta apua iljanteiseen tienpintaan.
mummeli; Simo on ihan normaalisti tällainen poseeraaja, vähän silmiä raottaa kun salama räpsähtää. Lutunen poika.
Auli; Tuossa nyt poika makoilee korituolissa kun olen täällä tietsikalla. Vaikka on terrieri, voi melkein solmuun sitoa. Ja yöt nukkuu peittoni alla eikä haittaa, vaikka käännyn ja jää pohkeitteni alle. Kovasti iloitaan Simostamme.
Irmastiina; kyllä poika osaa poseerata, varmaan tottunut, kun on aina linssiluteena.
Unelma; toivotaan, että kortisooni auttaa ja päästään tästä kierteestä. Ei eläinlääkäri kovin vakavana pitänyt, mutta kun jäpitin vaivan jo kestäneen kuukausia, suostui muuttamaan lääkitystä. Nyt sitten käännetään ja kaulitaan, että paranisi kesäksi tämä vaiva.
Riivinraudan äkkäsin viime risteilyllä ostoskadulla ja oli ihan pakko ottaa kainaloon. Tiedä häntä, käytänkö raastimena, mutta tuossa keittiön pöydällä on komistuksena nyt.
SinikkaHelena; Ei fibran tuomiin kipuihin totu koskaan, mutta lievittää voi. Oletko kokeillut hierontaa; hot stonea - tai shiatsua. Niillä voisi olla lievittävä vaikutus, samoin Rosen terapialla.
Kommentistasi tuli mieleeni Unelmalta saamani enkelin lause: ystävät ovat sitä varten, että auttavat meidät siivillemme silloin, kun siipemme ovat unohtaneet, miten lennetään.
Toivon sinulle aurinkoisia, kivuttomampia päiviä. Iloiset halit sulle.