Aamu alkoi hieman takkuisesti. Eilen aloitettu antibioottikuuri takahampaan takia tuntui melkoisen rajulta ja olisin halunnut jäädä vielä peiton alle lojuskelemaan. Katse ikkunasta ulos kuitenkin nosti aamuilmeen positiivisen puolelle. Ulkona paistoi aurinko takapihan puiden runkoihin ja latvuksiin, taivas sinisen kirkas. Vau!
Etelän puolen ikkunoista säteet kiertyivät sisälle. Simo viihtyi vakiopaikallaan ja nautti aurinkoisesta aamusta.
Haahuilin kahvikuppini kanssa Simon viereen sohvalle ja nostin jalat pöydän reunalle. Hyi minua. Ja kas, miten tulikaan mieleeni pölyjen pyyhkimisidea! No sitä ei ole vaikea ymmärtää, kun katsoo vähänkään ympärilleen. Aurinko säteillään paljastaa pölykerroksen takuuvarmasti. Mut silti, tervetuloa aurinko.
Pölyriepu kauniiseen käteen ja kiertämään kilpaa auringon kanssa.
No jaa, ehkä jätän kaapin sisäpuolen pyyhkimisen parempaan ajnkohtaan. Kunhan tänään nuo lasiovet....
ja
kulmahuoneen avohyllyn. Tällaisena päivänä miettii keräilyvimmansa mielekkyyttä ihan syvältä.
"Laihduttajan" hedelmät vanhassa lasitölkissä näyttävän harmahtavilta, eivät onneksi homehdu! Pyyhkäistään puhtaaksi.
Ihailen sisustajien älykkyyttä ja nokkelia ratkaisuja. Itsellä homma jysähtänyt paikalleen, niinkuin tämäkin puutaulu on jäänyt nojalleen ihan väärään paikkaan. Mikäs se uusi ammattikunta olikaan - raivaajat - vai mikäseoli? Olis raivaajille töitä. Mut ei passaa raivostua. Aurinko paistaa. Hulda Huoleton avaa ovet ja ikkunat läpivetoon ja vahtii, ettei koiruli karkaa. Voi ei, olenkohan ihan tästä todellisuudesta? Kuka tulis apuun anjalle?
Mutta hihii; kotini on linnani...siis elän pilvissä (lue pölypilvissä) kunnes jalat maahan ottaa. Jos joskuskaan.
Jokainen taaplaa tyylillään, mutta tällä Lyylillä ei ole lainkaan tyyliä. En anna sen haitata. En vähääkään.
This is life, my own. Saa nauraa. Tervetuloa, kevätaurinko!
Etelän puolen ikkunoista säteet kiertyivät sisälle. Simo viihtyi vakiopaikallaan ja nautti aurinkoisesta aamusta.
Pölyriepu kauniiseen käteen ja kiertämään kilpaa auringon kanssa.
ja
Mutta hihii; kotini on linnani...siis elän pilvissä (lue pölypilvissä) kunnes jalat maahan ottaa. Jos joskuskaan.
This is life, my own. Saa nauraa. Tervetuloa, kevätaurinko!
Hertsileijaa!
VastaaPoistaEn todellakaan kadehdi pölypyyhintääsi.
Itse lasivitriiniovien kanssa päkätissä kun pyyhiskelen, jos jonkinmoista viirua auringon paljasteessa.
Mutta, kuten sinäkin, annetaan auringot tulvia tupaan, aukaistaan ammolleen kaihtimet ja toivotetaan peremmälle.
Valolla taivaallinen voima.Iloitaan!
Oho, onpas mahtava kokoelma! Kevätaurinko on armoton, mutta ei haittaa. Pääasia että paistaa.
VastaaPoistaIhan mielenkiintoinen pölyjen pyyhkimis operaatiohan sinulla on, Jos se olisi minun tehtävänäni, uppoisin niihin kaikkein mieluisimpien esineiden luomoihin ja muut saisi sitten odottaa pyyhkimistä-sitten joskus periaatteella.
VastaaPoistaVau, mitkä mahtavat kokoelmat. Luulen, että itsekkin käyttäytyisin Hulda Huolettoman tavoin... ehtiihän sitä..:)
VastaaPoistaTäällä eräs Hulda, joka mieluummin katselee kaunista maisemaa kuin pyyhkii pölyjä.Tänäänkin piti käydä siellä emäpitäjässä kotiseutukierroksella. On sinuulla todella paljon pyyhittävää kauniissa aarteissasi.
VastaaPoistaJa Simolla hyvä bongauspaikka..
Terveiset sinne suuntaan.
SinikkaHelena; talkoilla työt sujuisi vaan ei löydy ahkeria reippahasti raatajia siivoilemaan niin sirosti, ettei hauraat hajoaisi punaiset pikkuesineet! hih. Annan auringon avata silmät sepposen selälleen, tulla täysillä tupaani asumukseeni asettua! hih toisen kerran.
VastaaPoistaKaiherra ei karvat koiran, pölypilvet pelottele, silmät suljen sutjakasti, etten enemmin erota hattaroita häilyviä. hih kolmannen kerran!
Markka; Samaa mieltä, kiva kun aurinko paistaa, silloin ei anneta pikkuasioiden häiritä.
mummeli; kyllä minäkin välillä huomaan jämähtäneeni johonkin kipposeen kun muistelen mistä sen olen löytänytkään.
Irmastiina; Hulda Huoleton on hyvä kaveri!
Minttuli; Kiitos terkuista! Emäpitäjässä kaikki hyvin? Simon lempparipaikka on tuossa ikkunan edessä sohvan selustalla omalla matollaan.
Oletpa retkahtanut intohimon pauloihin, Anjuska<3
VastaaPoistaJa väri on rubiinipunainen, luullakseni...
Itse rakastan koboltinsinisiä astoita, mutta ei niitä ole ollenkaan paljon---.
Kivaa keräilyharrastusta sinulle, Anja<3
Ihanaa keräilyä sulla.Itse olen hurahtanut aaltomaljakkoihin ja lasilätkiin.Pölyjä kerkii pyyhkiä silloin kun on fiilis.ei pöly haittaa ihanan kevään tuloa.Sitä odotellessa aurinkoa päivääsi.
VastaaPoistaMIetiskelin tuossa, että on sinulla ollut paljon iloisia hetkiä, kun olet "löytöjä" tehnyt.
VastaaPoistaMitäpä noista pölyistä, sehän on vaan maallista.
Riemuitaan keväisistä päivistä ja suunnitellaan uusia löytöretkiä. ;-)
Aika paljon sinulla on pölynkeräämiseen soveltuvia esineitä siellä. Kumma ettei niille tule tappelua siitä kuka saa kaiken pölyn...
VastaaPoistaAili-mummo; rubiininpunaisia ovat, vähitellen kasautuneet kaappien hyllyille. Sinisiä on muutama eksynyt joukkoon ja keltainen vanha nekka budabestilaiselta kirpparilta. Ei nämä mitään aarteita ole, kalleimmista muutaman kympin olen joskus joutunut maksamaan. Enimmäkseen ruotsalaista lasia ovat. Nyt onneksi keräämishimo jo hiipumassa.
VastaaPoistaMaija; aaltomaljakoita minulla ei ole, sillä se punainen on kovasti arvokas. Lasilätkiä on muutamia, ja peikkoja.
Unelma; ainahan se vanhaa sykähdyttää kun löytää sellaisen, mikä ei vielä omaa hyllyä lämmitä. Kohtapa lasken jo päiviä uuteen retkeilyymme!
isopeikko; onneksi eivät ole vielä hoksanneet kilpailla pölynkeräämisestä ihan tappeluksi asti; voispahan siinä sirpaleita syntyä!
Luulin, että mulla on astioita, mutta sulla vasta on. Mahtava kokoelma! Ja sitäpaitsi sinulla on ihana koira.
VastaaPoistaAurinko on ihana, Se paljastaa todella pölyt.
VastaaPoistaEi kannata niitä katsella, ja jos jotain haittaa niin laskee sädekaihtimet alas.
aurinkoisia päiviä sinulle!
Onpas niitä paljon, ja kaikki varmasti ihania, tosi kaunis tuo rubiininpunainen väri! Mitäs pölyistä, ne voi pyyhkiä kun siltä tuntuu. Ihanasti paistaa jo aurinko näissä kuvissa.
VastaaPoistaTaloomme vaihdettiin uudet ikkunat ja silloin piti päättää ottaako säleverhot, Mulla ei ole koskaan ollut...mutta nyt on ja parasta mitä tiedän..;)Sillä voin hoitaa aika monta juttua, varsinnii jos aurinko paistaa ;)!Tilasin hammaslääkärin, paikasta pala lähti, onneks ei ole kipee, maanantaina korjataan.
VastaaPoistaAuli; kiva kun tulit kurkkaamaan blogiini. Tämä rubiinilasin keräily on ollut yksi harrastuksistani. Ja koirasta olen samaa mieltä, ihana on! Tule toki toistekin käymään.
VastaaPoistasylvi; olen samaa mieltä, antaa auringon paistaa. Tänään tippui jo paksut lumikerrokset katolta rymistäen. Terkut sinulle ja aurinkoista!
Anja; näitä on kai kaikenkaikkiaan pari tuhatta kappaletta, samoja on vain lasisarjoissa. Joskus intoudun pölyjä pyyhkimään, yleensä tuulettelen läpivedolla (laiskan siivous).
Maikku; meillä on säleverhot etelän puolen ikkunoissa, pohjoispuolelle en niitä halunnut koska siellä on vain metsää.
Niin, sain vahvan antib.kuurin ja seuraava hoito on vasta 5.5. eli silloin otetaan pois järjestyksessä toinen takahampaistani (viisaudenhampaat kyllä poistettu). Ihmettelin, että sain heti ajan akuuttiin kun soitin. Tänään jonotin tunnin terv.keskukseen, palvelu oli kyllä ystävällistä ja kompensoi luurissa odotettua aikaa.
wihtori; tervetuloa anja-reginan aittaan!
VastaaPoista