Nyt meni mummilta suu suppuun. Totaalisesti. Kahden perättäisen antibioottikuurin perään poistettiin oireileva takahammas tänä aamuna. Nyt istun tuppu suussa ja puren yhteen jäljelläolevat hampaat (vitsivitsi, vain kahta puuttuu nyt) tiukasti tumpun paikallaan pitämiseksi. Vaan enpä paljon puhella viitsi, mökeltämistä se on niin kauan kunnes puudutus häviää. Mutta hyvä näin. Palvelu hammasklinikalla oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Kiitos siitä.
Eilen tosin hösselöin keittiössä, minulla oli paljon kermaviiliä menossa yli parasta ennen päivän. Ei muuta kuin uuni lämpiämään ja mustikkapiirakkataikina pellille. Hyvää tuli, vaikka pikaohje taas käytössä (ihan summittain lorauttelen aineet kulhoon ja sekoitan). Ja uuniin paistumaan.
Sitten sain päähäni kumota loputkin viilit kulhoon, lisäsin karkeita ruisjauhoja, kauraryynejä, talkkunaa ja vähän vehnäjauhoja sitkoksi. Kuivahiivalla yritin vähän nostattaa taikinaa, johon lorautin lopuksi juoksevaa Floraa. Siemeniä päälle ja uuniin. Maistui metkalle lämpimänä voideltuna ja juustosiivun kanssa. Tämä sarjassa "kokkikolmosta kotikonstein" ja uunista ulos.
Kun piti välillä kipaista silmälääkärissäkin, jätin saksanhirvisuikaleet maustettuina uuniin muhimaan. Niistä sai helposti ja nopeasti sitten päiväruuan lisäämällä pari pussia pakastevihanneksia. Ja Simo ainakin tykkäsi ruuasta, eipä jäänyt papua eikä hernettäkään kupin pohjalle vaikka pari kertaa lisäsin pojalle annosta raejuustolla koristeltuna!
Passasipa sitten pojan iltapuhteella relata mamman istuessa tietokoneella.
Siinä on yksi torkkupeitoista täydessä käytössä.Vähän karvaantuu, vaan haitanneeko.
Huomasin, että blogini täytti 12.3. yhden vuoden! Ja vieläkin olen ihan täpinöissäni sanoja suoltaessani ja kirjaimia kylväessäni. Kävijämäärä on kasvanut huimasti ja kommentit ruokkivat itsetuntoani niin, että on into piukassa tämän jatkamiseen. Välillä kylläkin tuntuu siltä, ettei ole mitään sanottavaa; en ole sisustaja vaan huusholli on minun näköiseni (Hulda Huoleton), en osaa kunnolla kokata (teen mitä sattuu siitä kulloinkin on), en ole ehtinyt lukea kirjojakaan kunnolla (pintapuolisesti vain niitä lukuisia aikakauslehtiä, joiden tilausta en ole vielä saanut poikki), eikä minulta oikein synny syvällistä pohdintaakaan mistään ajankohtaisesta. Mutta kipinän sain vuosi sitten ystävältäni Unelmalta ja näkyy tuli syttyneen ja levinneenkin, sillä pikkuminiä suoltaa oma blogiaan täällä. Että ei ehkä sittenkään ihan turhaa tämä touhuilu.
Ulkona paistaa keväinen, lämmin aurinko. Talitiaisia on parvittain ja oravat niiden kanssa kilpaa popsivat lintulaudalla. Mustarastaskin piipahtelee hakemassa oman osansa. Korppipari lensi kraakkuen pihan yli. Ihan selvästi on kevät.
Unohdin ostaa tulppaanikimpun tullessani, joten läpäytän tämän kuvan ikitulppaaneistani, ovat puusta tehtyjä.
Eilen tosin hösselöin keittiössä, minulla oli paljon kermaviiliä menossa yli parasta ennen päivän. Ei muuta kuin uuni lämpiämään ja mustikkapiirakkataikina pellille. Hyvää tuli, vaikka pikaohje taas käytössä (ihan summittain lorauttelen aineet kulhoon ja sekoitan). Ja uuniin paistumaan.
Sitten sain päähäni kumota loputkin viilit kulhoon, lisäsin karkeita ruisjauhoja, kauraryynejä, talkkunaa ja vähän vehnäjauhoja sitkoksi. Kuivahiivalla yritin vähän nostattaa taikinaa, johon lorautin lopuksi juoksevaa Floraa. Siemeniä päälle ja uuniin. Maistui metkalle lämpimänä voideltuna ja juustosiivun kanssa. Tämä sarjassa "kokkikolmosta kotikonstein" ja uunista ulos.
Passasipa sitten pojan iltapuhteella relata mamman istuessa tietokoneella.
Huomasin, että blogini täytti 12.3. yhden vuoden! Ja vieläkin olen ihan täpinöissäni sanoja suoltaessani ja kirjaimia kylväessäni. Kävijämäärä on kasvanut huimasti ja kommentit ruokkivat itsetuntoani niin, että on into piukassa tämän jatkamiseen. Välillä kylläkin tuntuu siltä, ettei ole mitään sanottavaa; en ole sisustaja vaan huusholli on minun näköiseni (Hulda Huoleton), en osaa kunnolla kokata (teen mitä sattuu siitä kulloinkin on), en ole ehtinyt lukea kirjojakaan kunnolla (pintapuolisesti vain niitä lukuisia aikakauslehtiä, joiden tilausta en ole vielä saanut poikki), eikä minulta oikein synny syvällistä pohdintaakaan mistään ajankohtaisesta. Mutta kipinän sain vuosi sitten ystävältäni Unelmalta ja näkyy tuli syttyneen ja levinneenkin, sillä pikkuminiä suoltaa oma blogiaan täällä. Että ei ehkä sittenkään ihan turhaa tämä touhuilu.
Ulkona paistaa keväinen, lämmin aurinko. Talitiaisia on parvittain ja oravat niiden kanssa kilpaa popsivat lintulaudalla. Mustarastaskin piipahtelee hakemassa oman osansa. Korppipari lensi kraakkuen pihan yli. Ihan selvästi on kevät.
Unohdin ostaa tulppaanikimpun tullessani, joten läpäytän tämän kuvan ikitulppaaneistani, ovat puusta tehtyjä.
Missäs hauva-vauvan olisi parempi nukkua, kuin pehmeän torkkupeiton päällä..:)) karvoista viis..:))
VastaaPoistaBloggaaminen on niin kivaa, ja antoisaa! Saa antaa itsestään, ja oppii koko ajan lisää maailmastakin. Kyllä kannatti ottaa anopista mallia. Ja mistä sitä juttua aina riittääkin? Ihan arkisistakin asioista. Ja vaikka kissoista ja koirista...
VastaaPoistaOikein mukava on blogiasi lukea! :)
VastaaPoistaParane pian hampaan muisto. itselläni sama operaatio ensikuussa, on vain kohteena etuhammas, kun on mokoma haljennut niin, ettei voi korjata.
VastaaPoistaNuo puutulppaanit ei lakastu, siitä hyviä ja ihmeen aidon näköisiä.
Aurinkoiset terveiset.
Irmastiina; meillä on pieniä valkeita koirankarvoja näin keväisin joka paikassa!
VastaaPoistaRva Kartanonrouva; tää on hauska harrastus, kun on niin erilaisia blogeja, missä voi vierailla. Ja suoltaa omaa tekstiään ihan hulvattomasti.
Kukkahattuneiti; kiva kun käyt täällä. Toin Kroatiasta yhden siemenen ja nyt siitä on kasvanut jo taimi! Mikä lieneekään, kerron siitä jos pysyy hengissä pitempään.
mummeli; vähän tokkuraista on päivä ollut, mutta helpottaa, kun napsii särkylääkettä. Nämä ikitulppaanit ilahduttavat vuoden ympäri. Terkut takaisin sinulle!
Olen tässä kerrsn jos toisenkin ihmettellyt, että teemme aika paljon samoja asioita ja melkein yhtä aikaa...!? Laitan tässä viimeisemmät, kävin hammaslääkärissä, koska oli paikasta pala pois! Tekasin ilman ohjeita mustikkapiirakan koska oli yli-ikästä rahkaa! Jauhoja liikaa kaapissa, hyvää ruisjauhoo ym,ja laitoin löysäkön taikinan ja sen uunipellille! Hitsi ku oli hyvää oikeen voin kanssa... Tämän leiposmiset tein koska tul samaan huusholliin yö-ja ruokavieras, muute ei olis tullut tehtyä...että HÖH ja hih-hii...;)
VastaaPoistaps.siis se ruisjauhoista tehty, oli leipää-uunipellillä, olis pitänny ottaa kuvat, mutta piirakka syöty ja osan leipää pakastin. Liian hätäsesti laitan aina kommentit ja puuteita ja virheitä tulee kirjoittaessa...;/
VastaaPoistaHammaslääkäri käynnit eivät ole mukavian ainakin jos tarvii puuduttaa.
VastaaPoistaSinulla on ollut päivä touhua täynnä.
Ihanaa mustikkapiirakkaakin kerkesit tehdä.
Tyytyväisenä Simokin torkkupeiton päällä.
Hyvää päivänjatkoa !♥
Onnea vaan yksivuotiaalle blogillesi. Hienoa, että innoistuit bloggaamaan, olemme nyt saaneet nauttia mainioista jutuistasi ja hienoista runoistasi.
VastaaPoistaEipä tässä enempiä lätinöitä, jatketaan samaan malliin yhdessä eteenpäin. :-)
Onnea yksivuotiaalle. Tänne on aina mukavaa tulla vieraisille. On annettu tuota kirjoittajan lahjaa sinulle roppakaupalla.
VastaaPoistaKyllä Simo on taas autuaana, kukapa ei olisi, massu täynnä kauniilla peitolla.
Ja niin on meidänkin Minttu joka on herneillekin herkistunyt, ja niin monelle muulle..Testit tulivat ja yllättivät..
Terveiset sinne
Maikku; hihhii.. miten aina sattuukaan tämä tekemisten samanaikaisuus! Oisko tää jotakin jyväskyläläistä (myös syntymäkaupunkini silloin joskus) telepatiaa! Mutta tää hammaslääkärijuttu on ollut tän päivän riesa, leuka turvoksissa ja suussa koko ajan kissanp:n maku niistä puudutusaineistakohan? Olen nyt kahteen viikkoon popsinut vuosien antibiootit ja särkylääkkeet. Mutta huominen helpottaa jo varmaan. Ja kirjoitusvirheistä viis!
VastaaPoistasylvi; mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle!
Unelma; täähän on ihan sinun piikkiisi tämän blogin aloittaminen! Ja ensiviikolla taas mennään.
Minttuli; Kiva on lukea kommenttejasi! Erno-koiran emäntä sieltäpäin kertoi myös piipahtelevansa blogissani!
Tunteekohan nää koirat myös musiikin? Olen aina Lemmen viemän jälkeen vienyt Simon iltalenkille tuonne kävelytielle lukemaan koirien iltasanomat. Tänään sarja loppui puoli tuntia entistä aikaisemmin ja jo oli koira kärttämässä ulos heti ohjelman jälkeen. Nauratti minua, että seuraako koirulikin telkkarista muutakin kuin luonto-ohjelmia!
Ihana orkidea :)
VastaaPoistaOnnittelut yksivuotiaalle!
Hammaslääkäri pelko on minulla, hui..
Kaunis torkkupeitto, ihanan värikäs, ja on Simon mieleen ilmeisesti ♥
Sinä oletkin etevä kokki, vaikka muuta sanot, noin herkkuja tulee kuin taikasauvasta omin ohjein.
Kermaviilipä sopiikin mustikkapiiraaseen, tuli ihan himo, pitäsköhän tehdä, kun noita mustikoitakin vielä on pakkasessa.
Nuo tulppaanit näyttää melkein oikeailta ,kivat on.
Iloista aurinkoista päivää Anja ja Simolle rapsutus ♥
Seijastiina; sain kuin ihmeen kautta tämän orkidean uudelleen kukkaan! Nyt on tasan vuorokausi hammaslääkärikäynnistä ja pää on vielä ihan tokkurassa.
VastaaPoistaKäytän kermaviiliä aina pikapiirakkataikinaan (tai jogurttia) mehevöittää kivasti pohjataikinan.
Simo kiittää rapsutuksista, lähdemme nyt eläilääkärille tassua näyttämään, josko viimein järsiminen ja nuoleminen loppuisi.
Aurinkoa myös sinne Heinolan suuntaan.
Anja, hyvä että saatiin paha pois. Hampailla voi olla yllättäviä terveysvaikutuksia, ellei niitä hoida. Olen kuullut hurjia juttuja, mutta jätetään ne nyt.
VastaaPoistaSimo on blogistanian eniten rela tyyppi!
Leena Lumi; Jess, kyllä tän jotenkin kestää kun vaihtoehdot oli vähissä. Sitä ihmettelin, että muovipaikasta voi jotakin valua hampaan juureen ja aiheuttaa kivun. Toisaalta naurattaa, että nyt vois laittaa kuolaimet kuin hevoselle kun on kaksi aukkoa takana alarivissä! Onneksi minulla on hyvä hammasluu ja kaikki muuten ok.
VastaaPoista