torstai 9. joulukuuta 2010

AAMUN AVAUS AVANNOSSA

Eilisen aamu tökki eikä huvittanut edes lampsia lammikolle. Tänä aamuna vielä sinisen hetken viipyillessä vedin minäkin uintitossut ja -hanskat sekä kietouduin jättipyyhkeeseen. Prinssipuoliso oli kotvan jo ollut lammikolla ja Simo haluaa aina ensimmäisenä lähtevän messiin. Tulivat minua vastaan jo pihapolulla.  Reippaasti askelsin kapeata lumikäytävää ja heilautin pyyhkeen puiden väliin pingotetulle narulle.
Tikapuut alas avantoon ja viimeinen syvään hengitys ennen veteen korvia myöten painautumista. Siinä sitten laskin sekunteja saadakseni vesihoidosta täyden hyödyn. Kukaan ei jaksa hakata niin isoa avantoa, että siinä voisi vetoja tempoa. Kylmäkäsittelyyn riittää max kolmen minuutin kyyköttäminen. Lampi on niin syvä, että tikkaiden alimmalla portaalla seisten peittyy kainaloita myöten. Loppu kyykistyminen ei siis vaadi niiiiiin paljoa tahdonvoimaa!

Sekunteja laskiessa voi silmäillä lumista jänisaitaa. Kasvimaan vesitynnyreiden päälle on kinostunut korkeat valkolakit!

Viimen tassuttelen takaisin pihaan. Miten pihlajan oksat kestävätkin noin paljon lunta. Mutta kaunista on talvinen aamun sinisyys.

Katolla on niin paksu kerros, että hyvä kun lumiesteet vahvistettiin, viime talvena ne tulivat ryminällä alas.


Simo päivystää sohvan selkämyksellä lumisen pihan liikkkujia. Ei ketään näköpiirissä, sillä tyttöystäväkin jo tipsutteli kohti omaa kotiaan.


Lumikola odottaa eilisen jäljiltä uutta lumisadetta. Sitä on luvattukin, onneksi vasta huomiseksi.


Mattoteline ja pihapöytä penkkeineen lumikuorrutuksessa. Kohta me kyllä hukutaan lumeen!


Metsä on kuin pitsiverhoa. Tämän lumikuorman se kestää, mutta ellei tuuli puistele puita puhtaiksi ennen seuraava lumisadetta, uhkaa lumen tykkyyntyminen ja silloin oksat ja latvat katkeilee kuorman alla.

Simon käpälässä on edelleen punainen läiskä, tänään vien pojan eläinlääkärille. Ennakko-ohjeeksi sain, että kauluri päähän, sillä nuoleminen ei edistä paranemista. Nyt Simo kulkee kauluri päässä kuin olisi rangaistuksen saanut. Lääkitystä on siis luvassa ja kauluria vielä jonkin aikaa. Paitsi ulkona ilman hankalaa muovitötteröä.

Sivelyjä, sipatuksia ja rapsutuksia pieni koiruli ihan janoaa ja kyllä hän niitä roimasti meiltä saakin!

5 kommenttia:

  1. Rapsutuksia Simolle täältäkin. Anja varo, että et palellu siellä avannossa!

    VastaaPoista
  2. Hui,tuo avanto ei kyllä yhtään houkuta, varmaan sydän pysähtyisi järkytyksestä.
    Eräs ystäväni kyllä sanoi tunteen olevan
    fantastinen, kun sieltä ylös nousee,mutta....

    Aamun hämärissä otetut kuvat ovat kauniita.
    Toivotaan, että lääkkeet tehoavat pikaisesti.

    VastaaPoista
  3. Ihailen reippauttasi tuon avantoon menon suhteen. Jälkitila on kuulema aivan sanoin kuvaamattoman hyvä, sanovat ne jotka ovat sen kokeneet.
    Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Hur kun kylmää. Haluaisin kyllä kokeilla joskus tuota avantouintia. En vaan vielä ole uskaltautunut. Kyllä on paljon lunta. Huomenna sitten ajelemme sinne suuntaan katsomaan sen määrää.. Simolle silitykset..

    VastaaPoista
  5. Amalia; Simo kiittää rapsutuksista. Eläinlääkärillä käytiin ja saatiin kunnon voidetta joten nyt kauluri päässä ja paranemassa.
    Minulle tämä talvi on ainakin yhdestoista avantopulahduksia, joten iho on parkkiintunut kestämään. Olo on ihana uimisen ja suihkun jälkeen eikä flunssat kolkuttele.

    sirpa; siihen jää koukkuun ja terveysvaikutus on kiistaton. Minusta myös aamun sinisyys on kaunista.

    Marja-mamma; näin monen vuoden jälkeen on ihan verissä aamuinen kylmä kylpy. Suihku ei ole sama vaikka olisi miten kylmä. Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

    Minttuli; Tervetuloa vaan katsomaan tätä hurjaa lumimäärää, sanoivat uutisissa äsken, ettei Helsingissä ole koskaan moista ollut ja lisää sataa! Avantouinti pitää aloittaa siten, että syksyllä jatkaa uimista ihan avantokauteen asti, silloin ei tule shokkivaikutusta. Jotkut menevät kuumasta saunasta suoraan avantoon, mutta minä en koskaan halua sellaista lämpöshokkia, vaan aamulla sängystä suoraan tossuihin ja hanskoihin ja lammikolle. Talvisin mökillä olemme tehneet avannon rantaan ja naapurit ihmettelevät pystyssä olevia tikkaita! Sanovat siitä tietävänsä, että ME ollaan mökillä. HIh.
    Me lähdemme myös aamulla ajelemaan sinne pohjoisempaan, joten kaaret leikkaavat!

    VastaaPoista