LAUANTAI-ILLAN HUUMAA

Reilu viikko edellisestä postauksesta vaan ei vieroitusoireita! No ei vainenkaan. Monet ajatukset jo risteilleet ja rasteilleet pääkopan talirauhasesta toiseen ja mietintämyssykin pursuaa. Ja sitten kun on sivu auki, eipä synny edes hiirelle takkia. Vaan jos tyytyisikin jo kättelyssä tuluskukkaroon! Siispä terve vaan blogiystävät ja sorry, että en ole ehtinyt kommentoida blogejanne, vaikka lukenut olenkin.

Torstaina päätimme jättää mökkerön niemennokkaan ja körötellä kotiin. Oli ihan asiaakin olevinaan; hammaslääkäriä ja auton vaihto-operaatiota. Ja lauantaina 160-vuotissynttärit. Ihan oikeesti. Yhdet kaksostylleröt täyttivät kumpikin siis 80 ja juhlat olivat tosi mukavat, musiikkia, tarjoilua (siis mulle pelkkä kahvikuppi ja ronkin prinssipuolison lautaselta voileipäkakusta pari tomaattipalaa ja lohen murusia). Hyvin meni. Simo oli kyllä eri mieltä kun joutui jäämään yksin kotiin. Riemulla ei rajoja kun avasin ulko-oven tultuamme. Niin aina.

Viime viikkoon mahtui onneksi muutakin kuin mustikoita, vadelmia ja kanttarelliretkiä. Niinkuin nyt esmes tiistaina. Trippi Jyväskylään, mukava tapaaminen torilla, kierros isolla kirpparilla ja vielä Vaajakoskellakin poikettiin katsastamassa tarjonta. Tulipa taas tarpeetontakin, kuten Nuutajärven Rositaa. Sitä vissiin alan sitten keräämäänkö? Hih. Yhtä kyytiä ajeltiin sitten kahveille Pieksämäkeen ja sieltä mökille, missä sade oli kastellut kuistin tuolinpäälliset ja matot. Satoi muuten tosi rankasti. Joo, ja urhoollinen prinssipuoliso lapioi Elvis-chinchillan kylpemiseen hienoa hiekkaa ämpäriin. Ja hyppäsi ojan yli pikkutien varressa hakeakseen elämänsä sulostuttajalle (?) muutaman pyöreytyneen kiven pihan komistukseksi. Voisin aloittaa kivien pyörittelemisen mökin pihapolkuja pitkin. Ehkä vielä aloitankin, joskus.
Sitten samana iltana yllätyssynttärit, juhlakalu oli vetänyt lipun salkoon ja vaimo sai tehtäväksi taikoa tarjottavaa ja kutsua ystävät koolle. Meillä kaikilla oli tosi mukavaa, niinkuin aina heillä käydessämme.

Vaan nyt käy juttu yli ymmärryksen niinkuin täi entisellä tytöllä. Tää mies mun huushollista on lähdössä johonkin saareen k a l a a n! Kun sitä ei just kirveelläkään saa verkkoja laskemaan mökin järvelle. Nyt pitää lähteä ajamaan kaverin kanssa tämän "nakkipannulla" satoja kilometrejä  onget takapaksissa jonnekin joelle Juupa! Minusta ei ole ihan ikämiesten juttuja maata yönsä teltassa pers huurussa, keittää vähäiset (?) safkansa nuotiolla ja kalastaa. Mut kai se niin on, että välillä maistuu hernerokka vaikka suoraan purkista, on sitä liikkeellä muutenkin. Jos ne siellä kaksi yötä jaksavat siimoja kiristellä niin varmaan sitten jo kiristelevät vyötä ja hampaita samantien. En kyllä lähtis vaikka oon viis vuotta nuorempi. Makeasti nukun Simon kanssa omassa lämpimässä vuoteessani, tuskin uneksinkaan sammalvuoteesta! Ja kaloja en kaipaa kotiin tuomisiksi. Ans ny kattoo jos kaverin "nakkipannu" kestää ne kilometrit. Vaan eläköön seikkailumieli. Pakkasin lämpimät puserot ja pitkät kalsarit sen kassiin. Ja emalimukin, että saa hörppiä nuotiokahvinsa ihan tulisuukkosena. Miten nyt naurattaa jo etukäteen kuvitellessani näitä kahta ukonkäppänää saaren rantakalliolla keittelemässä kalasoppaa omasta päästään. No, niinhän se syntyi ennen kalasoppa Virolaisen kakkosvaimollakin, ihan omasta päästään. Näin kerrotaan. Heko-heko.

Pojan perhe - paitsi teinipoika - ovat nyt niemen nokassa mökillään. Teinipoika on koululaisten kokoontumisessa paikallisella santakuopalla, joka on muotoutunut yleiseksi uimapaikaksi. Odottelen junioria kohta jo yöpuulle. Lirutin mustaherukoita mehuksi ja pullotin ne jäähtymään. Johonkin pakastimen nurkkaan ne pitäs vielä ahtaa aamulla.


Nopeasti säät vaihtuivat helteestä syksyiseen koleuteen. Nurmikko takapihalla on litimärkä puoleen päivään asti. Ja ainoat "laulajat" ovat tiaiset ja yli lentävä korppi. Keltaisia lehtiä on tipahdellut tasaiseen tahtiin. 


Tänään kerrottiin Topi Sorsakosken menehtyneen. Niin laulajat yksi toisensa jälkeen jäävät muistoihin. Minä jotenkin tykkäsin tästä Topista, hänen äänestään ja lauluistaan. Viimeinen levy jäi kesken.


Niinpä. Tämä piti postata jo iltamyöhäiseen eilen. Vaan jäi kuvat siirtämättä ja teinipoika tuli jo nukkumaan. Eipä siinä mummi muuta kuin sulki koneen ja suksi punkkaan. Mut paree myöhään kuin ei silloinkaan, räpätään tämä nyt tästä eetteriin.