TIISTAITIIRAILUJA

Viikko saatiin alkamaan. Syyssateet pieksävät pihanurmea, keltaisia luumuja sataa tuulen heilauttaessa luumupuun oksistoa. Ja mitä tekee tämä ikänainen! Hän aloittaa päivänsä luumupiirakan leipomisella. Prinssipuolison kalakaveri on tulossa hakemaan luumuja ja tyrnimarjoja ja pitäähän kalakaverille kahvit tarjota. Kun ei huushollissa muuta kuin kauralastukeksejä, äkkiäkös sitä piirakan pyöräyttää. Ohje omasta päästä. Ja tarvitsisi yhden kananmunan. Vaan kun ei ole yhtään ainoata. Täysi kenno jäi tietysti mökin jääkaappiin. Vaan ei hätää. Miehille nyt voi paistaa munattomankin piirakan, hih. Tuskin ne sitä huomaavat, kun lorottavat vaniljakastiketta piirakkansa kostuttajaksi.

Siinä piirakkaa paistellessa puhdistin osan luumuista kivistään ja keittelin luumusosetta kera kanelin. Hitaasti hyvä tulee, hiljaa kiehuttamalla soseesta tuli todella maistuvaa. Monta pientä luumusosepurkkia odottaa jääkaapissa. Kuka paistais vaan lettuja! No, ne munat puuttuu vielä. Hm.

Päätin  siivota Elvis-pojan häkkiä, oli jäänyt retuperälle koko chinchillapojan koto. Nostin häkkiosan lattialle chinchuineen ja Simo oli heti kiinnostunut Elviksestä. 

Kaipa kiinnostus oli molemminpuolista, sillä Elvis tarjosi Simolle käpäläänsä. Onneksi piti sen kuitenkin häkin sisäpuolella!

Tyrnipensaiden latvat hipovat lähes taivaita. Prinssipuolison urakkana oli kerätä oranssinkeltaiset vitamiinipommit ja siihen tarvittiin paitsi tikapuita myös vippaskonsteja. Kävin  minäkin "huippuhetkinä" tukemassa tikkaita, että yläilmoista kerääminen onnistui.


Soitinpa eräälle ystävälleni kysyen, "onko vatsa toiminut". Sanoi toimineen, lupasi kuitenkin tulla luumuja hakemaan. Ravistelimme hänelle muovikassillisen ilta-askareeksi, sanoi sosetta laittavansa. Oli kiva tavata ystäväpariskuntaa muutenkin, väkisin työnsin vielä mukaan vähän mustikoita ja saskatonmehua, että sain pakastimeen hitusen tilaa tyrnimarjoille. Minnekähän tungen ne mökin pakastimen herukkamehupullot? Saavat olla mökillä varmasti myöhäiseen syksyyn asti. Säilyväthän toki siellä, ei sen puoleen.


Illalla kaiken kukkuraksi prinssipuoliso kävi napsimassa viinirypäletertut.

 Niitä ei voi pakastaa (lötkähtävät, kokemusta on), ne on vaan naposteltava vähitellen. Onhan se vaihtelua; välillä luumuja, välillä rypäleitä. Eipä käy meikäläisen elämä ykstoikkoseksi!
Mutta nyt päätin, että säilömisjutut saa riittää tältä syksyltä. Käy blogi muuten turhan ykstoikkoseksi. 


Kunhan sade vähän hellittää, köröttelemme sisempään katsastamaan, onko puolukkamättäät tallella. Lähteestä vettä ja puolukat saaviin, vesi päälle. 


Simo ottaa jo iltanokosia tuossa korituolissa. Ponnahtaa pystyyn tietokoneen vingahdettua lopetusmerkin ja lähtee kanssani hitain askelin yläkertaan ja yöpuulle. Huomenna päivä on uusi.