Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun prinssipuoliso heti lähtönsä jälkeen soitti ja pyysi hautaamaan tiellä näkemänsä yli ajetun oravan, juuri meidän kohdalta. Joku, jonka painava kaasujalka piti vapaapäivää tiemme 30 km:n nopeusrajoituksesta, tömäytti vielä poikasiaan imettävään emo-oravaan kohtalokkain seurauksin.
Jätin Simon sisälle, lapioin kuopan ja hautasin äitioravan. Tuli vähän ankea mieli, kuka sen poikasista nyt huolehtii. Pesä on varmaan meidän autotallin vintillä. Vielä eilisaamuna Simo riemastui pihaoravan hyppelemisestä tien vierustan puissa. Ei kiva. Pitäskö nopeusrajoituksen lisäksi laittaa vielä oravavaroitustaulukin! Onhan niitä siilivaroituksiakin, miksei siis oravista varoittavia.
Ja mulle haasteita jäi, vaikka ruokapuolensa kalastajat hoitavat pari päivää. Pyykit nyt (ja varsinkin sitten palattuaan!), yhden oven maalaus kahteen kertaan, mustaherukoiden poimimista, Simon ulkoiluttamista (se on mukavaa tosin). Ja sitten saan sydämen kyllyydestä surfailla netissä ilman, että joku kysyy sukkiaan, paitojaan, kalenteriaan tai nuottiaan. Puhumattakaan auton avaimista, joista toinen on aina hukkateilla, siis minun laukuntaskussani. Saa nähdä tuon tuliterän Verson kanssa, siinä on vain yksi elektroninen avain (toinen manuaalinen), kumpi niistä on yleensä omilla teillään. Kaikki paikalleen ja paikka kaikelle on utopiaa meidän huushollissa. Valitettavasti.
Auringon paisteesta huolimatta taivaalla on myös sadepilviä, muutenkin syksyn viileys on läsnä ja sadonkorjuu arkipäivää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että neljä vuodenaikaamme ovat tervetulleita vuorollaan. Kuka kestäisi jatkuvaa kesää? Tai lumikinoksia? Kevään odotus ja syksyn raikkaus rytmittävät sopivasti.
Mitä lienen taas koirulille syöttänyt, kun toinen tassun päällinen on auki. Varmaan kerjännyt kahvipöydästä ja tässä ollaan taas. Kuria ja lääkitystä nyt tarvitaan. Onneksi ei näytä kovin pahalta sentään. Onkohan jäänyt huolehtiminen liian vähälle. Asia korjataan. Luvattu.
Postaan nyt vähän näitä kuvia lisää, kun onnistuin ne siirtämään kamerasta. Tässä aluksi kuikkavahti!
Ja tietysti kuikat! Samassa parvessa enimmillään kuusitoista, vaikka eivät tänä kesänä poikasia saaneet. Miksiköhän?
ja mittarien tarkistaja....
Kuunsiltaa pitkin....
Ja myrkkymarjoja, tässä sudenmarja...
ja "kukkakoivun" pikkuruisia marjoja:
Kerroin varmaan, että mökille laitettiin uusi ikkunallinen ovi. Vanhassa ovessa ollut varmaan neljä vuosikymmentä sitten katajan juuresta vuolemani oven kahva on nyt viraton. Harmi. Ei se mitenkään päin käy uuteen oveen.
Pitää kokeilla, jos toimisi saunan ovessa, sillä se on jo mökkiantiikkia, hih. Minä myös. Ja lopuksi vitsin poikanen. Mies kysyi toiselta, onko vaikeata olla maanviljelijä. Tämä vastasi, että ei lainkaan, kunhan vaan tietää mitä tekee. Ja totesi, että on lopetettava lätinät ja lähdettävä kanoja lypsämään. Niinpä.
Olipa ihana postaus.Niin taynna hyvaa mielta.Ja kauniit kuvat taas kerran.Kiitosikun jaksat tanne niita laittaa naytille.
VastaaPoistaMukavalta kuulosti sunnuntaipaivanne Simon kanssa.
Vaikka suruakin siihen liittyi tuon orava-aidin takia.
Syksyn tulon aistii myyös taalşla meilla,vaikka lamminta on viela kovasti.Aurinko kulkee jo paljon alempana.
Olitpa, Anja-Regina, kokkaillut oikein makoisan sillisalaatin...;) Marjat olivat ihania, ja Simppa niin ihana, mutta oravalapsia käy kyllä sääliksi. Varaäitiä ei taida olla...
VastaaPoistaTaitaa sinullakin olla poispilattu eli passattu mies, joka ei löydä itse mitään, käteen pitää kaikki kantaa. Älä välitä, sellaista se tuolla miesikäluokalla, ja näkökin reistailee---.
Oikein suloista elokuun alkuviikkoa sinulle, Anjuska, ja suurkiitokset tästä kivasta postauksesta<3
Ihania kuvia, marjoa monelaisia ja madottomia tattejakin. Nauti olostasi Simon kanssa ja ottakaa rennosti. Olet touhunut todella paljon :)
VastaaPoistaMukavvia katsauksia päivistänne kertoilet.Hauaka seurata.
VastaaPoistaPetteripoika-6v, tahtoo taas kuunnella Simo Sallinpoika Hurtan oravahaukkuja ja ruutanoita ruokitaan samalla.
Aikanaa navetalla pääskyemo jäi kärpäsnauhaan silleen kiinni että oli vapautettava vaivoistaan, siinä sitten loppukesä kannettiin poikueelle kärpäsiä.Aina suru kun eläinorpoja jää. Ankaraa usein elo eläinkunnassakin.
Simolla vaan lököpäivät, touhuta ja ottaa nokosia tarpeen tullen, olla kaikkien rakastama.
Voi kun mukavaa kerrontaa ... kumpa osais itsekin. No, kukaanhan ei kiellä opettelemasta. Nyt vaan tuntuu siltä ettei täällä tapahdu mitään mistä kertois.
VastaaPoistaMukavaa kerrontaa päivästänne,marjojakin monenmoita,ja tatiakin olet saannut,hyvää alkanutta viikkoa:)
VastaaPoistaKyllä näitä sinun juttujasi iloksen lukee ja kuvia katselee. Aivan ihana kuva tuo jossa täsikuu on ruusunpunertavalla taivaalla.
VastaaPoista♥
Tuo ovenkahva on niin hieno, että se kannattaa ilman muuta säästää.
VastaaPoistaHauskoja tatteja olet löytänyt, mikähän noiden jalat on noin kiharaan pistänyt?
Kiva postaus :) Mutta nyt kysyn kyllä että mikä auto se nakkipannu on? Voi sentään pikku oravaa :( Kyllä niitä ja siilejä saa varoa ajaessa kun seikkailevat tuolla liikenteen joukossakin. Hieno kahva!
VastaaPoistaSateenkaari; kyllä kesällä saa kauniita kuvia, jos sattuu onnistumaan. Ja Simo pitää huolen siitä, ettei ikävystymään pääse. Äsken kaivoi marjapensaan alle niin syvän kolon, että huomenna joudun lapiolla peittämään, pensaan juuret on ilmassa...
VastaaPoistaIlma on vähän viilentynyt ja tänään tihkusi eikä aurinkoa näkynyt.
Aili-mummo; niinhän se usein on, että valmiille passatut miehenpuolikkaat eivät itse löydä tavaroitaan. Tarvitsevat vaimon siihen(kin) apuriksi. Jotenkin ei vaan nosta itsetuntoa eikä tärkeyden tunnetta!
Kiva jos pidit "sillisalaatista", itsestäni tuntui, että survoin siihen kaikenmaailman asiat peräperää. Mut sellaistahan mun elämä on, ihan oikeestikin.
maiju; kyllä me on nautittu kahden olemisesta, tosin on maalattu prinssipuolison veljen ulko-ovea ja karmeja sekä poimittu mustaherukoita, jotka parhaillaan mehustuvat.
SinikkaHelena; kyllä se video Simon oravajahdista on aika hurjaa menoa, ei ihme jos saa pikkumiehen nauramaan!
Tänään nähtiin pihametsikössä orava, joten vielä niitä on Simolle haukuttaviksi, toivottavasti äitioravan lapset jo osaavat syödä kävyistä siemeniä ja pärjäävät emotta.
Pikolini; minusta itsestänikin tuntuu välillä ihan tyhjältä ja tyhmältä omat jutut, vaan en välitä ja suollan tekstiä ilman sen suurempaa itsekriittisyyttä. Kyllä sinultakin tekstiä syntyy, olen lukenut blogiasi!
Ritva; Simon kanssa äheltäessä menee aika nopeasti. Olin ihan onsku noista tateista, nyt ne roikkuu keittiössä kuivumassa.
Minttuli; mukava jos juttuni saa hyvälle tuulelle! Kuvasin kuuta Korppisen yllä kun näin kuunsillan heijastuvan veteen. Ei ollut vielä ihan pimeätä, joten illan punerrusta oli taivaalla.
Unelma; ajattelinkin ruuvata kahvan vanhasta ovesta irti ja siirtää sen saunan oveen. Siirikin sanoi, ettei sitä saa hävittää! Se on kuin pässin sarvi, hyvin on kestänyt kesät-talvet mökkerön ovessa.
Tuo tatin jalka oli taittunut sen alle, kun ei mahtunut suorana kasvamaan viereisen kannon takia. Olin iloinen kun olivat toukattomia tatteja!
Anja; nakkipannu (!) on minun nimitykseni prinssipuolison kaverin vanhasta pienestä Peugeotista, joka talvet on seisonnassa ja käytössä vaan kesäisin. Sillä matkanteko on aika hidasta...
Joskus vuosikymmeniä sitten vuoleskelin katajan juurakoista ja käyristä rungoistakin naulakoita, ovenkahvoja (mökillä monessakin ovessa näitä) ja lapsetkin vuolivat ja nikkaroivat omia juttujaan. Nyt on mennyt sukankutomiseksi meikäläisen käsityöharrastukset. No, kirves, saha ja puukko pysyy vielä kädessä, mutta näpertelyt on jääneet.
Orava-äitiä harmittelin!
VastaaPoistaKuikka on mielestäni kaunis ja komea lintu, jotenkin niin ylvään näköisenä lipuu vettä myöten, pyllisteleehän se kylläkin joskus, ei haittaa...;)
Jouduin tekee vähän ruumiinlista työtä, vaikka en mennytkään taloyhtiön talkoisiin, niin jo rupes polvia särkee pelkkä ajatuskin siintä...
Iso lava oli pihaan tuotu, kannoin vintistä omia tavaroita, kuten ikivanhoja matalaukkuja, kuvittelin niitä muuttaessa joskus tarviivani, kirjoen kantuun, tarkemmin ajattelin seuraavaa asuntoa, vaivaistalohan se on, eikä sinne mitään mahu pieniin huoneisiin.Lavalle meni niitä neljä kappaletta, ruosteessa metalliosat, että semmosta...;)
Ihania kuvia. Herkullisen näköisiä marjoa, ja jännän mallisia tattejakin. Ja Simo on ihana <3
VastaaPoistaOikein mukavaa alkanutta viikkoa ja Simolle rapsutukset minulta :-)
Maikku; ei meidän tiellä nopeusrajoitus näy mitään merkitsevän, poliisit sais oivat munkkipossukahvit sakottaessaan hurjastelijoita, vaan eipä niitä usein näy.
VastaaPoistaMinun pitäisi myös heittää muutamat reseväskat roskalavalle. On sitä aina keksivinään niille tulevaakin käyttöä, vaikka eivät kestä yhtään lentoa hajoamatta.
Turha vielä vaivaistaloa ajatella, täällä kiinalainen Liu laittaa ihmisten polvia kuntoon. Minäkin ajattelin piipahtaa siellä kun tuo vasen polvi lonksaa ja kipuilee.
Vähän ällöö jo tuo mehun liruttelu, vielä olis puskissa istumista ainakin tänäselle. Vaan pakko on saaliinsa turvaan säilöä, vastaisen varalle, niinkuin nyt esmes nuo matkalaukutkin, hih. Meidän "taloyhtiö" ei saa edes siirtolavaa pihalle ja kaatiksellekin on vain parin kilsan matka. Niin saamatonta on meidän sakki.
Kuikat on koko kesän ilo mökkijärvellä. Aikaisin keväällä selkäpiitä viiltävä kuikan huuto kertoo suven tulosta. Ja syksyinen kokoontumisriitti! Upea lintu, vaikka niin "persjalkainen" ettei maalla pysty liikkumaan. Mutta nousukiito on mahtava, samoin laskeutumisen vesiliito.
Seija Koistinen; Tatit on kuivumassa rullarihmassa keittiön ikkunan edessä! Niistä sitten keittelen talvella tattikeiton.
Simo kiittää rapsutuksista, ottaa aamun lisätorkkuja tuossa sängyn päällä. Samoin sinulle mukavaa tätä viikkoa.
Voi pikku oravia.. Imettävän emon surma on pahin mahdollinen kohtalo...
VastaaPoistaMuutoin poistauksesi oli täynnä rauhaa ja hyvää mieltä.. Kiitos taas :)
Kati; en malttanut olla lähettämättä tulikivenkatkuista tekstaria paikallisen sana on vapaa -palstalle tästä oravaepisodista. Melkein itkettää koko tilane.
VastaaPoistaMutta ilahduttaa sitten kommenttisi, jossa kerrot tykkääväsi postauksistani! Kiitos sinulle.
Tuosta "poispilatusta ukosta" sananen....ei oo mulla muuten vuosiin näkynen, vissiin osasin tosissaan sen poispilata....HIH-HIII.... jos oisin passannu paremmin, ni tokko ois silläkkään tässä huushollissa....;)
VastaaPoistaIhan oikeasti "poispilasit" kun ei ole näkynyt huushollissasi, hihhii. Varo vaan, jos sattuukin keksimään tien takaisin!
VastaaPoista