METSÄÄN ON TULLUT JO SYYS

Lohduton yön hämäryys sen sijaan vielä antaa odottaa. Toki yöt on pimeitä ja kosteita. Viime öinen kaatosade soitteli peltikattoon ja rännistä valuva vesi muistutti puron lorinaa valuessaan alla oleviin vesitynnyreihin. Kasteluvettä olisi mutta eipä tartte kastella.

Keltaiset luumut kypsyvät vaudilla ja sitä mukaa kun ovat riittävän maukkaita, irrottautuvat kannastaan ja hyppäävät tuntemattomaan, eli suoraan vihreälle nurmikolle. Siitäpä ovat helpot poimia. Vähän alkaa jo tämä luumushow tympiä; olen pilkkonut muutaman ämpärillisen pakkaseen piirakkatarpeiksi. Olen mehustanut niitä tyrnimarjojen ja karviaisten seassa. Kohta voisin muuttaa nimenikin Mehu Maijaseksi, sillä mehua on höyrytetty mustaherukoista ja saskatoneista ja nyt näistä luumuista. Huushollin kaikki muovipullot on haravoitu ja pesty, sillä en halunnut lasipulloja täyttämään jääkaappia. Saskatoneista tuli muuten aikas miellyttävän makuista mehua! Oli pakko tyhjentää pakastimesta ylimääräiset saskat, että sain mahtumaan sinne luumut ja karhunvatukat.

Viikonloppuna prinssipuolisolla oli laululeiri ja minä sain yökylään lapsenlapsia.  Kaurapuuroa ja mustikoita. Lapset halusivat tietää, montako lajia marjoja kasvaa meidän puutarhassa. Siispä laskemaan. Saatiin toistakymmentä, lisäksi vielä ei-syötävät marjat sekä luumut, päärynät ja omenat. Siispä tämä Mehu Maijanen säilöö ja mehustaa.

Onpahan talvella sitten mistä ottaa. Ja antaa myös.

Niin pula-ajan tyttö sitä on, että kaikki pitää talteen saada. Jopa peltoherkkusienetkin pihanurmikolta. Oikein ovat isoja ja melleviä. Tarkkaan tutkin, ettei sekaannu valkoiseen kärpässieneen. Mutta herkkusieniä ovat. Metsälenkillä on ihan mania kerätä herkkutatit. Muutamia hienoja ja täysin madottomiakin, vaikka suuressa osassa on jo asukkaat sekä varressa että lakissa. Herkkutatit riippuvat rullarihmassa keittiön työpöydän yläpuolella. Näin kuivatettuja minulla on talven varalle kolmisen litraa.

Joulupöytä ilman sienisalaattia ei tulisi kuuloonkaan. Mökillä soudettiin yli järven ja sieltä Simon kanssa metsäillessämme poimin kukkuroilleen ämpärillisen rouskuja ja lähes muovikassillisen kantarelleja. Sienten siivoaminen on hidasta ja kädet ovat sen jälkeen viikon mustaraitaiset. Vaikka kuinka niitä kynsiharjalla jynssää. Sain litran purkin suolattuina odottamaan joulua.

Kantarellit vein serkun perheelle. Mustat torvisienet, jotka ovat mielestämme sienten aatelia, sen sijaan paistelin kotijoukoille.

Puolukoita katsellaan viikon vaihteessa, josko olisivat riittävän kypsiä vesipuolukoiksi. Isoja olivat jo viikko sitten, mutta tarvitsisivat pakkasyön makeutuakseen. Ja sitten myöhemmin on karpaloiden vuoro. Sitten saa jo talvi tulla.

Luin uutisista, miten parin naisen välille oli kehkeytynyt käsikähmä marjanpoimintareviiristä. Toisaalta naurattaa, mutta toisaalta ymmärrän sitä mökinmuijaa, joka piti tiukasti kiinni marjamaistaan. Meidänkin mökkimaisemissa liikkuu iso porukka aasialaisperäisiä poimijoita jotka ajavat talojen pihoihin kyselemään hyviä marjamaita.  Hyvä tietysti, että marjat eivät jää metsään, mutta mitä järkeä on koukkia pitkävartisilla poimureilla sammalet ja muut roskat marjojen mukana (menevät kuulema väriteollisuuden tarpeisiin eivätkä syötäviksi nämä mustikat).  

Ja entäs ne vanhat papparaiset, jotka kiertävät ovelta ovelle jo harvaan asutuissa kylissäkin myymässä leluja ja ovikoristeita! Eivät ne Romaniasta asti ole kasseineen kävelleet. Vai onko niin, että mummot on kaupunkien kadunkulmissa pahvimukien kanssa ja papat kävelevät maaseutua.  Kuka mahtaa kerätä vähäiset kolikot?

No, tämäpä tästä. Haluaisin uskoa, että mummot ja papat saisivat itse pitää "ansionsa".

Olen miettinyt, että meidän sukupolvemme jälkeen marjankeruu on vietnamilaisten työtä, mehustus Marlin ja nuoret ostavat valmiit mehupullot kaupan hyllystä. Mutta niin kauan kuin jalkamme kapsaa poimimme ja säilömme joka syksy hullun lailla kypsyvän sadon viimeistä marjaa myöten. Niin kuin nyt nämä tyrnimarjatkin.

Keltaiset luumut maistuvat makeammilta kuin siniset, joita onneksi ei tänä syksynä paljon tullutkaan. Ja muutamat kriikunat, joita kasvimaan laidassa kypsyy, menevät myös parempiin suihin.