EDINBURGH, EHDOTTOMASTI!

Torstain aamuvarhaisella polkaistiin Verso käyntiin ja nokka kohti Tamperetta. Simo tiputettiin varamammalle hoitoon menomatkalla, kovin mielellään pujahti varamamman ja taatan hoiviin.
Me jatkoimme Pirkkalan lentokentälle noustaksemme Ryanairin koneeseen kohti Edinburghia. Kentällä  odotellessamme saimme ihailla Hornettien nousuja ja laskuja. Komeita lintuja kerrassaan, tosin kovaäänisiä ja nopeita.


Lentokenttäpalvelut halpalentoterminaalissa ovat minimissään, yläkerran kahviossa kuitenkin aika meni nopeasti, kunhan oli jännätty lähtöselvityksessä matkatavaroiden painorajoja. Kaikki hyvin. Koneessa ei ole määrättyjä istumapaikkoja, priority-maksajille ei ollut omaa jonoa, kuten paluulennolla Edinburghista. Eipä haitannut, kaikki löysivät paikkansa.


Myös lennolla on kaikki karsittu, rahalla sai listalta kahvia, pizzaa ja juomia. Lyhyt lentoaika ja asemalla nautittu aamukahvi, eipä siinä muuta edes kaivannut. Pähkinöitä olin varannut evääksi, oliivipakkauksen ostin koneesta. Niillä mentiin.


Laskeuduimme Skotlantiin aurinkoisessa säässä. Näytti lupaavalta. Kentältä otimme taksin ja ajoimme Leithiin majoittumaan. Hotellista ostimme päivän bussikortin ja menoksi. Sandaig-hotelli oli pieni, tyypillinen kokolattiamattoineen ja yksilöllisine huoneineen.

Edinburgh on uskomattoman kaunis ja historiaa huokuva kaupunki.
Minulle Skotlanti oli mielessäni ollut nummien, kiltti-hameiden, toffeen, wiskin ja Maria Stuartin maa. Näin on todellisuudessa myös.


Koska kuninkaallinen Britannia -laiva oli hotellin lähituntumassa, päätimme aluksi tutustua siihen. Ja kyllä oli näkemisen arvoinen.  Hauska yksityiskohta laivan etukannella oli jälkikäteen rakennettu "tuulisuoja", ettei tuulenpuuska nostanut kuningattaren hameen helmoja. Miespuoliset kuninkaat eivät olleet sitä tarvinneet! Tai eivät kilttihameessa seisoneet tervehtimässä satamassa odottavia, mene ja tiedä. 

Britannia-laiva on vuodesta 1997 asti ollut museolaivana, sen ruokasalissa järjestetään nykyisin juhlatilaisuuksia. Tuskin enää viivottimella mitataan ruokailuvälineiden paikat, niinkuin silloin kun se oli kuninkaallisten käytössä. Ja henkilökuntaa laivassa tarvittiin,  esim. pesula toimi 24 h vuorokaudessa, kuninkaallisten vaatteet pestiin aina erillään henkilökunnan vaatteista.  Muutenkin laivan henkilökunnan tuli kunnioittaa kuninkaallisia esim. kohdatessaan heidät piti "kivettyä" paikoilleen katse maahan luotuna!

Tämä kuninkaallinen "laivasto", Britannia, neljä moottorivenettä ja purjealus Bloodhound ovat kaikki ankkurissa ostoskeskuksen vieressä, eli helposti saavutettavissa. Kannattaa tutustua, jos Edinburghiin matkustaa. Kuvassa näytteitä merimiessolmuista:

Ensimmäisen päivän päätimme kierrokseen ostoskeskuksessa ja syötyämme ajoimme 35:n "doubledeckerillä" hotelliin.

Aikaero on 2 tuntia, joten jo yhdeksältä paikallista aikaa olimme "vatupassissa ja luukut kiinni".


Perjantai-aamu alkoi sateisena. Niinkuin Skotlannissa yleisesti. Sade oli kuitenkin pientä sumusadetta, joka ei haitannut suuremmin.
Tutustumiskohteenamme oli Edinburghin vanha linna. Mielenkiintoinen, mutta vaatii hyvät kengät ja terveet polvet. 

Linna on rakennettu kivestä, niinkuin koko kaupunki, ja sijaitsee kaupungin keskellä korkealla kukkulalla, joten sitä on ollut helppo puolustaa. Toisen maailmansodan aikana Englannin kruununjalokivet oli kätketty Edinburghin linnan suojaan, ja siellä on näytteillä nykyisinkin Elisabethin kärpännahkavanteinen ja samettinen kruunajaisissa nähty kruunu jalokivineen, sekä miekka ja valtikka, samoin kultaiset käädyt ja muut vallan merkit. Niitä ei saanut kuvata, harmi. Pronssiin valettu kruunu oli tämän "kalleuksien kamarin" ulkopuolella:

Linnan puolustukseen käytettiin järeitä tykkejä ja kuulia:

Ja siirtämiseen olivat apuna "nastarenkaat":

Linnan lemmikkieläimille oli eräässä ulokkeessa oma hautausmaa:

Ylhäällä sijaitsi myös pieni pyhän Margaretin kappeli, joka oli kuningas David I:n äidilleen rakennuttama. 

Ja sisäkuva kappelista:

Linnakierros oli melkoinen pläjäys historiaa, joka on ollut sotimista ja kruunajaisia. Alimmissa kerroksissa nähdyt sotilaiden laverit olkipatjoineen ja "kerrossänkyinä" säkkikankaiset riippumatot antoivat kuvan sen aikaisista linnan puolustajien asumisoloista.
Linnan ylemmissä kerroksissa nähtiin aseita, haarniskoita, kuvauksia kruunajaisista. Linnan paksut kiviseinät voisivat kertoa monta tarinaa. Eikä linnanpihan syvässä kaivossa koskaan ollut riittävästi vettä linnan tarpeisiin.

Osa linnan torneja sumusateen läpi kuvattuna.

Kuvia ja kuvauksia linnan huoneista. Tanskan Margarethallakin on oma osuutensa Skotlannin historiassa.


Jatkan matkakertomusta seuraavassa postauksessa. Pikkuminiän blogissa on tarinaa ja kuvia tästä matkasta hänen kertomanaan.
Tässä linkki Sipsun sutinoihin, kartanonrouvan persoonalliseen blogiin. Kannattaa kurkata!


Heips hetkiseksi.