Meidän suvun periytyvä (?) vaiva on kipeät polvet. Myönnän huokeasti, että ainakin itselläni lisäpontta antaa ylipaino. Mutta silti.
Muutama vuosi sitten kärsin oikean polven kurmottavasta kivusta. Söin kalaöljykapseleita (Herbafeline) ja polvivaivat hävisivät. Pystyin jopa polkkaa tanssahtelemaan.
Vaan nyt häijyksi on heittäytynyt vasen polvi. Kipu alkoi selästä vasemmalta ja täällä minä nyt kinkkailen. Suurimma kivun keskellä muistin, että ostin vuosia sitten Tallinnasta pippurilaastareita. Kas siitäpä länttäsin laastarin polven päälle. Ihoa mukavasti kihelmöi laastarin turkinpippurit! Vähän helpotti, kun kipu muuttui kihelmöinniksi. Palatakseen taas kivuksi. Pippurilaastaria vaihdoin pariin kertaan, mutta sitä ei voi alinomaa pitää ihollaan.
Ulkona kallioilla koiran kanssa kävelemiseni näyttää koomiselta; varon vasenta koipeani jokaisessa juurakossa ja kivenkolossa. Mutta eipä tämä halttaaminen kivalta tunnu. Ja kumisaappaiden (ne on pakko olla kun vettä on joka kuopassa ja vähän laitamillakin) jalasta irrottaminen saa vesitipan kiertymään silmään. Yöllä koiven liikuttelu herättää sikeämmästäkin unesta voihkaisuun.
No, prinssipuolison mielestä lääkäri on ainoa vaihtoehto. Minä olen toista mieltä. Käärin tiukkaan joustositeen vasemman polveni ympärille ja kas, heti helpompi liikkua. Katson nyt ainakin viikonvaihteen yli, mihin suuntaan mennään. Ja kalaöljyn olen nyt tuplannut (välillä en sitä muistanut lainkaan ottaa, siinäkö syy kipuiluun?). Mökillä uin aikuisten oikeasti joka aamu, täällä kotona olen pulahtanut vettä reunojaan myöten täynnä olevaan lammikkoon. Ei siitä ainakaan polvi pahene.
Skotlannin reissulla oli mukana poikani ja pojanpoikani. Olispa luullut siitä polven paranevan! Kun sanotaan, että pojasta polvi paranee!!! Ja vielä pojanpoikakin varmistuksena. Vaan eipä auttanut, sielläkin koipi oli ajoittain kivulias, silti urhoollisesti tallasin mukulakivikatuja ja linnan pihoja.
Eilinen päivä oli vetinen, sadetta saatiin ihan roppakaupalla aamusta iltaan. Suppilovahverot ovat poimittavissa, niitä näkyy olevan runsaasti. Vieläköhän innostuisi! No ainakin yhden suppiskeiton verran...
Kerrankin postaus ilman kuvia. Jää kuvittelun varaan taru kipeästä polvestani!
Muutama vuosi sitten kärsin oikean polven kurmottavasta kivusta. Söin kalaöljykapseleita (Herbafeline) ja polvivaivat hävisivät. Pystyin jopa polkkaa tanssahtelemaan.
Vaan nyt häijyksi on heittäytynyt vasen polvi. Kipu alkoi selästä vasemmalta ja täällä minä nyt kinkkailen. Suurimma kivun keskellä muistin, että ostin vuosia sitten Tallinnasta pippurilaastareita. Kas siitäpä länttäsin laastarin polven päälle. Ihoa mukavasti kihelmöi laastarin turkinpippurit! Vähän helpotti, kun kipu muuttui kihelmöinniksi. Palatakseen taas kivuksi. Pippurilaastaria vaihdoin pariin kertaan, mutta sitä ei voi alinomaa pitää ihollaan.
Ulkona kallioilla koiran kanssa kävelemiseni näyttää koomiselta; varon vasenta koipeani jokaisessa juurakossa ja kivenkolossa. Mutta eipä tämä halttaaminen kivalta tunnu. Ja kumisaappaiden (ne on pakko olla kun vettä on joka kuopassa ja vähän laitamillakin) jalasta irrottaminen saa vesitipan kiertymään silmään. Yöllä koiven liikuttelu herättää sikeämmästäkin unesta voihkaisuun.
No, prinssipuolison mielestä lääkäri on ainoa vaihtoehto. Minä olen toista mieltä. Käärin tiukkaan joustositeen vasemman polveni ympärille ja kas, heti helpompi liikkua. Katson nyt ainakin viikonvaihteen yli, mihin suuntaan mennään. Ja kalaöljyn olen nyt tuplannut (välillä en sitä muistanut lainkaan ottaa, siinäkö syy kipuiluun?). Mökillä uin aikuisten oikeasti joka aamu, täällä kotona olen pulahtanut vettä reunojaan myöten täynnä olevaan lammikkoon. Ei siitä ainakaan polvi pahene.
Skotlannin reissulla oli mukana poikani ja pojanpoikani. Olispa luullut siitä polven paranevan! Kun sanotaan, että pojasta polvi paranee!!! Ja vielä pojanpoikakin varmistuksena. Vaan eipä auttanut, sielläkin koipi oli ajoittain kivulias, silti urhoollisesti tallasin mukulakivikatuja ja linnan pihoja.
Eilinen päivä oli vetinen, sadetta saatiin ihan roppakaupalla aamusta iltaan. Suppilovahverot ovat poimittavissa, niitä näkyy olevan runsaasti. Vieläköhän innostuisi! No ainakin yhden suppiskeiton verran...
Kerrankin postaus ilman kuvia. Jää kuvittelun varaan taru kipeästä polvestani!
Voih, toivottavasti se polvi ymmärtäisi siitä parantua pikaisesti!
VastaaPoistaPolvikivut osaavat olla kenkkuja. Sen verran on kokemusta. Ortopedin tutkimuksissa kävin jo 15 vuotta sitten ja todettiin vaiva, joka tyypillinen urheilijoilla. Ja minä kun en ole urheillut ikinä. Ei ole operoitu, kun riskinsä on siinäkin..
VastaaPoistaOletko huomannut kipuileeko polvesi enemmän huonoilla säillä. Minun ovat ilmapuntarina..
Toivottavasti apua löydät vaivaan ja pian.
Kaunista viikonloppua ja vähemmän kipuja toivotan.
Voi tuota tuttua vaivaa. Oletkos kokeillut kaalinlehti käärettä, sanovat sen auttavan. Ei ainakaan minulla tehonnut. Minun polvikipuni syynä on kyllä polven loukkaantuminen työssä ja se sitten piti leikattaman, mutta silloin ilmennyt sydänvika esti silloin tuoreeltaan leikkauksen ja olen sen kanssa nyt sinnitellyt 22 vuotta. Välillä särky on paha ja juuri tuolla luonnossa liikkuessa saa varoa, menen kuin ankka kaakertaen
VastaaPoistaToivottavasti särky hellittää, että voit nauttia tulevasta viikonlopusta!
Moi Anja!
VastaaPoistaVoi olla nivelrikkoa, minulla ainakin on. Ja lisäksi nilkat, samoin käsien nivelet. Särkyvoidetta ja lämmintä ehdottaisin, toisilla auttaa kylmäkääre. Minulla on reseptillä saatavaa Orudisvoidetta, mutta onhan niitä muitakin. Tai linimettikin on parempi kuin ei mitään, ja lämmin kääre.
Nuo mukulakivet on hirveitä huonoille nivelille.
Lääkäri voisi panna myyös kortisonipiikin tai useampia. Joten ehdotuksia riittää!
Toivon että saat avun ensitilassa!
Hyvää viikonvaihdetta sinulle ja läheisillesi, Anja-Regina<3
Anoppini aikoinaan itki kun jälkikasvulla polvi ja selkävivoja, sitä harmisteli ettei olisi pitänyt lapsia laittaa kun perivät hänen vaivansa. Koitin lohduttaa mummua että tuskinpa sitä tekovaiheessa tulee ajatelleksi geeniperimiä.
VastaaPoistaMinunkin fibrokipuni milloin missäkin osoitteessa, nytten vasemmassa polvessa ja ostin Lidlistä edukkaan ja toimivan polvituen jolla metsäpolkujakin tallaan. Yöthän ne surkeita. Surkeassa särkypillerikierteessä minäkin. Kyllä nämä sadesäät kaivaa kolotukset esiin. Toivottavasti jotain apua kokeiluistasi saat ettei tarvi sanoa, pidä ja pode.
Kunpa jäisikin taruksi kipeä polvesi! :)
VastaaPoistaSuosittelen kuitenkin, että kävisit lääkärillä, jospa hän lähettää sinut jatkotutkimuksiin, kuvauksiin ym.
Kipulääkkeiden pitkällistä käyttöä ei voi kenellekään suositella.
Hus, hus, hoitoon...
Anja, minä syytän oikena polveni kipua yleisurheilusta, joka oli koulussa pakollista. Olin siinä vielä aika hyvä, joten se lisäsi kilpailujen määrää. Kuvittele nyt mitä tekee vaikka korkeushyppy kierteeellä oiekalle polvelle.
VastaaPoistaSen tiedän, että jos lakkaa liikkumasta, se on sitten polven meno. Ja Zinaxin Forte on tuonut apua, mutta siinä on yksi ikävä sivuoire, joten nyt syön vain omegaa ja liikun.
Nyt riittäisi sade jo minullekin. Meidän piha ja puutarha lilluu. Tämä voi myös pilata orastavan ruskan. Olen nyt niin kyllästynyt näihin keleihin etten santouksi saa.
Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua sinulle & co!
Kuule laitapa kaalin lehtiä siihen kipeään paikkaan, olen kuullu että joillakin se on auttanut, että ainahan sitä voi kokeilla.
VastaaPoistaPikaista paraanemista!
Voihan harmitus tuo sinun polvesi. Tuttua on tuo polven kipu minullekin.
VastaaPoistaKaalinlehteä minullekin neuvottiin, en muista auttoiko. Tulehtuneeseen polveen varmaankin auttaa, mutta jos on kulumaa, niin tiedä häntä.
Minäkin ehdottaisin, että lääkärille näyttäisit, ottaisivat kuvat, niin vaiva selviäisi.
Yritä pärjätä!
Oivoi, voin kuvitella miten tuo sattuu, vaikka itsellä vasta pienesti joskus kipuilee polvi. Kunpa tuo nyt menisi viikonloppuna ohitse, toivotaan niin. Ja samoin että vesisade jo hellittäisi ainakin muutamaksi päiväksi.
VastaaPoistaKuuleha sie anoppi, pojanpojallasikin reistailee polvi vähän väliä. Lienee siis se sukuvika toden totta... Miniällä vatsaa kipristelee tuon tuosta, etenkin aina ruokailun jälkeen. Lopetanko syömisen? Miten sitten suu pannaan...
VastaaPoistaHeipparallaa kaikki! Minä luulen, että polvivaivani sai alkunsa jo ennen Skotlannin reissua, kun mökillä ollessani kämmäsin sienimetsässä niin perusteellisesti, että jouduin ottamaan louhikossa aikalisän ja kuulostelemaan, onko kaikki jäsenet tallella. Vasempaan olkapäähän tuli kämmenen kokoinen mustelma, alaselässäkin oli jotakin nirhaumaa. Mutta polvessa, siinä ei näkynyt mitään erityistä. Sieltä ne vaivat varmaan lähti ja kipua kiinnittämään.
VastaaPoistaMutta ei syytä huoleen, kirjoitti Maakansa ja jatkoi: kanatalouden harjoittaminen alle yhden kanan ei kannata, ja jos on yksikin kana, sen viihtyvyydestä pitää huolehtia hankkimalla ainakin yksi kukko! Vitsi, vitsi.
Totta toinen puoli; tyttäreni, joka on opiskellut hierojaksi ja taitaa myös kalevalaisen jäsenkorjauksen kävi juuri käsittelemässä äitiliininsä. Ja het helpotti. Aloitti nilkoista (vasen turvoksissakin oli), jatkoi polviin ja reisiin. Sitten kädet ja hartiat ja lopuksi selkä ja niskat. Olo tuntuu kevyeltä ja kävelykin onnistuu lähes kivutta.
Ehkäpä ensi yökin menee jo paremmin eikä kääntyileminen joka kerran herätä.
Kiitos kommenteistanne, ja sorry tää valitusvirsi. Mutta niinkuin näkyy tästäkin, se vanha aapisen runo kukosta ja kanasta toimii. Siinähän kana valitti: kieltäni polttaa, päätäni huimaa! Ja kukko: rauhoitu, rauhoitu kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru!
Vanhan aapisen runot ovat suloisia ja ne ihme kyllä on aivojen kovalevyllä tarkassa tallessa. Ninkuin sekin runo, missä harakka piti puhetta vierailleen ja lopputulemana oli; moni aikoi ja aikoi kartanon, sai valmiiksi harakanpesän. Taitaa olla monesti vieläkin näin.
Voi miniä, mulla loppui vatsavaivat kun lopetin jauhoappeet. Muuten syön kaiken mikä ei karkuun pääse. Ja voin edelleen hyvin. Hih.
Harmillista tuo polvikipusi. Toivotaan jotta apuja löytyy jostain Sinulle. Kun ei VIELÄ ole mulla kokemuksen tynkiä tuosta, niin en yhtään osaa antaa minkaanlaista neuvoa, mitä voisit kokeilla,, kun ei kerta poikien läsnäolokaan auttanut:D:D
VastaaPoistaNenunen; ikä tuo vaivoja ja kolotuksia, mutta huumorilla asioita autetaan jo melkoisen pitkälle. Ja täsmähoidolla myös. Ei syytä huoleen.
VastaaPoistaNuo vaivat tuntuvat ilmaantuvan aina silloin, kun olisi jotain mukavaa menoa tiedossa. Äitini on etsinyt apua polvivaivoihin jo kauan, mutta nyt tuntuu että hän vihdoin löysi ammattilaisen, joka on osannut hoitaa sitä oikealla tavalla ja antaa vinkkejä, jotka äidilleni toimivat. Sekin on totta, että mikäli polvi on epäkunnossa, ei se ainakaan parane ellei malta levätä.
VastaaPoista