Kiitos maiju Männistöltä! Käväisin hakemassa tunnustuksen blogistasi. Kahdeksan aiemmin tunnustamatonta asiaa laittaa harmaat aivosolut tiukkaan toimintaan! Kun luulin jo kaiken itsestäni kertoneeni blogisssani.
Olenko mahtanut kertoa, miten tärkeä perheenjäsen Simo on ollut yli kolme vuotta! Heh, olen sen kertonut, sehän näkyy kaikessa jo rivien välistäkin! Ei sitä enää tarvitse edes tunnustaa. Vieressäni peiton alla nukkuu tiiviisti minussa kiinni kuin "puukkiainen". Polvitaipeen lämmittäjänä. Eihän lämmin luita riko...
Mutta asiallisesti; olen melkoisen löppösluonne. Saatan suutahtaa pienestä, mutta se menee nopeasti ohi enkä pidä mykkistä. Eikä se mitään edes auttaisi.
Otan kyllä tiukasti kantaa asioihin, mutta sitten lopuksi olen enemmän sovittelija kuin kiivailija. Asioista yritän katsoa enemmän kuin yhden kantin. Mutta jos on aihetta kunnolla suuttua, en helposti lepy. Silti muistan, että joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy...
Lapsena olin pieni ja arka, nuorena tyytymätön ulkonäkööni. Nyt tämän ikäisenä elämän rohkaisema, oman itseni löytäneenä ja omasta mielestäni suht. tasapainoinen. Ja muutakin painoa riittävästi, hih.
Perusluonteeni on hamsterin; kun innostun, aloitan keräämisen. Niinkuin nyt hevoset, kirjat, rubiinilasi, soittoniekat, silhuetit, linnut ja kanarasiat. Ja kokemukset. Rahaa en välitä kerätä, sillä tiedän, ettei käärinliinoissa ole taskuja.
Kerääminen - ja kaiken säilyttäminen - johtunee siitä, että minua on lapsena kannettu pää alaspäin jenkkikassissa kannokossa, ei leluja ja pipo tiukasti silmillä asti. Hehhee.
Olen löytänyt oman mukavuusalueeni enkä kovin herkästi astu reunojen yli. Kun ei tarvitse.
Oppia ikä kaikki. Oppimisen nälkä ei hellitä, vaikka enää ei opiskelusta olisi mitään hyötyä. Noin ammatillisesti.
Kirjoittelen mielelläni, mutta en jaksa tipitarkasti tekstejäni korjailla jälkikäteen, painan helposti enteriä ja hups. Turha itkeä kaatunutta maitoa, sanotaan.
Minun on ollut vaikea savolaisena oppia nauramaan itselleni. Toisille olen kyllä naureskellut. Ja vitsejä kertonut vähän muunnellen, tuhmiakin. Kyllä nykyisin jo naurattaa tämän anja-reginan touhutkin! Siis hyvään suuntaan ollaan menossa. Nauru pidentää ikää, eikä hymyllä ole hintalappua.
Tämä tunnustus tulisi jakaa kahdeksalle, mutta on näköjään kiertänyt jo useimmilla. Siksipä toivonkin, että joku tämän nappaisi itselleen, ilman että erikseen ketään nimeän. Siitä vaan tunnustamaan!
Olet ihanan huumorintajuinen ihminen, Anja-Regina, ja sitä ihailen ja kumarran sinussa<3
VastaaPoistaJa onnea tunnustuksesn johdosta, kaunis on!
Hei Anja, kyllä sinulta vielä löytyi tunnustusta veilä.
VastaaPoistaTuo oma mukavuusalueen löytäminen on minullakin erittäin tärkeä osa maijua, mukavuusalueen vaaliminen, pidetään lujasti kiinni, perhekin oppinut :)
Mukavaa Keskiviikkoa!
Onnea tunnustuksesta!
VastaaPoistaNiitä on aina niin mukava lukea...☺
Hienot tunnustukset olet laittanut. Ja tuo, että Simo on tärkeä osa elämääsi, se on yhtä varmaa kuin Himmu minun maailmassani. Nuo rakkaat! ♥
VastaaPoistaOnnea. Hienot vastaukset. Se tuo huumorinkukka jaksaa sinulla kukkia. Lisää kukkia (ruusuja) kukkia olisi tarjolla sinulle minelta. Eikä liity tunnustuksia, vaan mieluisia asioita kysellään kimpun kera.
VastaaPoistaMinttu lähettää Simolle terkkuja, niin vinhaan heiluu häntä työpöydän alla..
Minäkin teen tässä yhden tunnustuksen. Sinä olet minulle hyvin tärkeä ihminen ja ystävä. Yhdessä olemme vuosikymmenien aikana itkeneet ja nauraneet. Olemme yrittäneet maailmaa parannella, mutta nyt osaamme jo nauraa kommelluksillemme.
VastaaPoistaOlet minulle tärkeä. Ihailen sinun nokkelaa sanankäyttöäsi ja rikasta kieltäsi.
Hyvää syksyä! Simolle rapsutukset.
ONNEA tunnustuksestasi,sinulta se käy<3
VastaaPoistaKivoja tunnustuksia! Hyvää loppuviikkoa sinulle ja Simolle rapsutukset!
VastaaPoistaAili-mummo; sehän on se huumorinkukka se kaunehin! Kiitos kommentistasi!
VastaaPoistamaiju; jeps, meillä on jo oikeus pitää kiinni omasta mukavuusalueestamme, sen verran nähty tätä maailmaa.
Irmastiina; luin jostakin blogikommentista, että miehesi äiti oli rautalampilaisia! kiva.
mummeli; kyllä meille molemmille, sinulle ja minulle on pienet koirulimme todella tärkeitä. Sehän näkyy läpi blogeistamme.
Minttuli; kiitos ruusuista, kävin ne poimimassa ja postaan kun ehdin niiden tiimoilta. Mintulle Simon terkut myös.
Unelma; kiitos ystäväni, ihan samaa voin sanoa sinusta. Eikö sitä sanota, että samanlaiset lapset leikkivät mieluusti keskenään. Jos en ole sanonut tai näyttänyt, miten tärkeä minulle olet, sanon sen tässä ja nyt. Kiitos kommentistasi, se lämmitti todella.
ritva; kun on alkuun päästy, niin annan mennä vaan....
Auli; samoin sinulle leppoisaa loppuviikkoa.