MONTAKO SATAA

Kun aina vaan sataa ja sataa, kuinka monta sataa se jo oikeastaan on?!? Tuhansia, sanoisin. Niinkuin muuttavia lintuja, jotka yli pääni kaakattaen muuttavat lämpöisempiin. Niillä on sentään siivet, jotka pitävät ne ilmassa, eivätkä tipu niskaan niinkuin sadepisarat, hih.

No vitsi, vitsi. Tänäkin aamuna heräsimme sateen ropinaan. Simo ei mielellään astu porraskiveltä alas sateeseen, mutta pakko mikä pakko. Käytiin postilaatikolla ja minä kannoin koirulin kainalossani yli litimärän hiekkatien, jonka yli läheiseltä pellolta lehtokotilot tekevät vaellustaan meidän puutarhaamme. Kotilosodasta on tullut joka-aamuinen operaatio, joskus iltapimeässäkin olen pyörähdellyt saappaan kannoilla ja litistänyt nilviäisiä tienpintaan.

Puutarhan sato on korjattu, viimeiset porkkanatkin nostettu mullasta.

Tälläkin porkkanalla lienee hurja pissahätä, hih!

Vähän jo tympii tämä jatkuva sadon säilöminen. Onneksi enää vain talviomenat on puussa. Eilenkin väänsin omenapiirakkaa ja sosetta olen keittänyt pakastimeen purkkitolkulla. Enkä yhtään ihmettele kysymystä, mitä kahden hengen huusholli tekee tällä määrällä pakastettuja marjoja. Mutta, kyllä aika tavaran kaupitsee, sanotaan.

Ja vielä kypsyttää villivadelma varsistoonsa punaisia marjoja, jotka eivät tosin enää ole makeita. Isoja kylläkin sateesta johtuen.

Puutarhavadelmista keltainen lajike vielä kukkii ja yrittää kypsyttää marjansa, vaikka on jo lokakuu alkanut.

Suppilovahveroiden esiinmarssi on mahtavaa. Viime viikolla kipaisin ämpärillisen lähimetsästä ja vitkutellen puhdistin ne ja höyrytin pakastepusseihin. Maanantaina sitten ystäväni Liisan kanssa astelimme löytämääni suppisrinteeseen. Puolessa tunnissa meillä molemmilla oli ämpärit täynnä ensiluokkaista sientä. Minua ei sienten puhdistaminen enää inspiroinut. Vein sienet laulupiiriimme ja onnekseni ämpäri tyhjeni mukanani viemiini pussukoihin. Osa piirin mummeleista oli menossa palvelutaloon laulamaan, joten lupasi kipaista hakemassa heille omat suppikset iltapäivällä. Ja niinpä Simon kanssa sitten teimme lenkin pidemmän kaavan mukaan ämpäri ja iso muovikassi mukanamme. Sadekuuroista huolimatta molemmat astiat  täysinä palattiin kotiin itseämme kuivattelemaan. Ja sienet prinssipuoliso vei kokousmatkallaan "parempiin suihin". Taas pääsin sienten siivoamisesta. Ja lähimetsässä suppiksia pilvin pimein. Kutkuttaa sormia vielä niitä poimimaan. Mutta rajansa kaikella. "Söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä pillikintut" sanotaan. Jaapa jaa. Ei mahdu minullakaan enää pakastimeen, enkä sitä paitsi pysty niin paljoa edes talven aikana kuluttamaan. Ans kattoo ny.

Vähitellen huomaa, että vaalit on tulossa. Prosyyrejä tippuu tuplasti postilaatikkoon. Minulla parikin vaihtoehtoa, prinssipuoliso tai pikkuminiä. Molemmat tyrkyllä ja vain yksi ääni! Toisaalta on itsetuntoa hivelevää ajatella, että minua korvaamaan tarvitaan kahta, hih. No vitsivitsi. Eivät mitään mummelin korvikkeita ole vaan itsenäisiä vaikuttajia jo entuudestaan. Minulle aikanaan neljännesvuosisata eri luottamustehtävissä toi - paitsi näköalapaikkoja yhteisiin asioihin - myös takaseinän vastaan.

Kaikkea aikansa. Enkä yhtään haikaile. Näköjään vielä minua roikottavat vaalilautakunnan varajäsenenä. Töitä se tietää vaalipäivänä. Äänestäminen on oikeus ja velvollisuuskin. Minusta.

Kuuntelin Suomessa toimivien venäjänkielisten yhdistysten tiedottajan haastattelun netistä. Hänen laillaan hämmästelen erään dosentin hämmennystä lietsovia viestejä Suomen lastensuojelulainsäädännöstä itärajan taakse. Tämä samainen dosentti hämmensi Anton-pojan asiassa samalla tavalla. Joutuukin pakosta kysymään, mitä lainoppinut tällä toiminnallaan haluaa saada aikaan. Ehkäpä olisi parasta keskustella asiasta täällä kotimaassa eikä lietsoa itärajan taakse, missä kulttuurierot lasten kasvatuksessa täkäläiseen ovat räikeitä. Ja huomioimaan, miten paljon esim. pietarilaisten katulasten hyväksi tehdään työtä täältä käsin. Mutta kun. En käsitä.

Ollako vai eikö olla, siinä vasta pulma! Dosentillakin.

Nyt kevyesti keskellä viikkoa. Lähden keittämään päiväkahvit ja kuuntelemaan sateen ropinaa. Musiikkiahan sekin on...