VIRSTANPYLVÄITÄ

Kyllä meikäläinen on  tekstiä suoltanut. Ennen eilistä oli postauksia 500 ja myös runonpunontapuolella 50. Ehkä pitäs vähän hillitä vauhtia. Tai olkoon.  Mahtuuhän tänne bittiavaruuteen sanoja tyhjänpäiväisyyksistäkin. Ja ainahan voin vedota siihen, että "minä en muista mittään..."  mikä todellakin alkaa olla jo ihan totta. Vaan sitäpä se ikä (vä?) teettää. No ei ikävä, siitä pitävät nämä asuinkumppanini, prinssipuoliso ja koiruli, päivittäin huolen, hih. Ja tietenkin kaikki blogissani piipahtavat ja vakilukijat. Tervetuloa vaan lukijaksi Hilja Helena, toivon sinun viihtyvän anja-reginan aitassa.


Tilaston mukaan sivunäyttöjä on hieman yli 50.000 ja virallisen laskurin (löysin sen joskus myöhemmin mittaamaan kävijöitä) mukaan pian 40.000. Olen tosi iloinen jokaisesta kurkkaajasta. Kun joku ystäväni kysyi nyt syksyllä, että miksi kirjoitan blogia tai kenelle sitä kirjoitan, osasin vastata vain, että tämä on kivaa ja toisaalta olen saanut paljon blogiystäviä, jotka käyvät juttujani lueskelemassa. Eikö siinä ole jo motiivia tällaiselle, joka yleensäkin on kirjoittanut itsestään ulos myös kaiken huolestumisen ja pahanmielen. No onneksi en blogiin kai niin känkkäränkkääkään ole ollut tunkemassa, pieniä pilkahduksia vaan. Oman arvioni mukaan tietysti.

Tuon tilasto-osan jälkeen (en sillä nyt hurmostella tahdo) muutamia kuvia eiliseltä luontoretkeltä. Vaikkapa laulun tahtiin ulkomuistista:

"Kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää...ja kaiken aikaa alla maan ovat juuriansa yhteen punoneet..."

"Punaiset lehdet vaahterasta maahan leijaa, kesä on mennyt, iloni raukenee..."  tosin ovat pilvikirsikan!  

"Pilvet on valkeita lampaita, ne ajan minä taivahan tarhaan..."

"Ne sammalmättäälle, tuuditellen hiljaa nukkumaan..."

"Hiljainen on kylätie...en enää kuule sun askeltes kaikua..."

"Vaahdoten pauhaa virta suuri, vihainen tuuli ulvoo vaan..." ja ihan oikeasti on vaahtopallo pienen puron alajuoksulla...

Sherbourgin sateenvarjot! "sadetta mä kuuntelen ja se yltyy vaan..."

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni..."

"On ohdakkeist´ astella orpopojan tie, tie pitkä ja mittaamaton..."

"Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn pesä, siellä on elo, ja siellä on olo, ja peikolla pikkuinen kolo...."

"Kas meillä oli maalari ja ruokatuntiaan kun läks hän viettämään..."

"..oon meripeikko, rähähhähhää, purtes on heikko, se aaltoihin jää, tyirähhähhää---"

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..."

Tästä tuli läpälässyä. Idea ei ollutkaan niin timangi kuin mitä alkuun luulin. Vahingonkorvauksena on pakko järjestää arvonta silloin kun neljäkymmentä tuhatta tulee täyteen. Siis kolmesataa piipahdusta tarvitaan. Mietintämyssyyn palkinto nyt heti. Drai-drai-drallallaa...