tiistai 23. lokakuuta 2012

VIRSTANPYLVÄITÄ

Kyllä meikäläinen on  tekstiä suoltanut. Ennen eilistä oli postauksia 500 ja myös runonpunontapuolella 50. Ehkä pitäs vähän hillitä vauhtia. Tai olkoon.  Mahtuuhän tänne bittiavaruuteen sanoja tyhjänpäiväisyyksistäkin. Ja ainahan voin vedota siihen, että "minä en muista mittään..."  mikä todellakin alkaa olla jo ihan totta. Vaan sitäpä se ikä (vä?) teettää. No ei ikävä, siitä pitävät nämä asuinkumppanini, prinssipuoliso ja koiruli, päivittäin huolen, hih. Ja tietenkin kaikki blogissani piipahtavat ja vakilukijat. Tervetuloa vaan lukijaksi Hilja Helena, toivon sinun viihtyvän anja-reginan aitassa.


Tilaston mukaan sivunäyttöjä on hieman yli 50.000 ja virallisen laskurin (löysin sen joskus myöhemmin mittaamaan kävijöitä) mukaan pian 40.000. Olen tosi iloinen jokaisesta kurkkaajasta. Kun joku ystäväni kysyi nyt syksyllä, että miksi kirjoitan blogia tai kenelle sitä kirjoitan, osasin vastata vain, että tämä on kivaa ja toisaalta olen saanut paljon blogiystäviä, jotka käyvät juttujani lueskelemassa. Eikö siinä ole jo motiivia tällaiselle, joka yleensäkin on kirjoittanut itsestään ulos myös kaiken huolestumisen ja pahanmielen. No onneksi en blogiin kai niin känkkäränkkääkään ole ollut tunkemassa, pieniä pilkahduksia vaan. Oman arvioni mukaan tietysti.

Tuon tilasto-osan jälkeen (en sillä nyt hurmostella tahdo) muutamia kuvia eiliseltä luontoretkeltä. Vaikkapa laulun tahtiin ulkomuistista:


"Kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää...ja kaiken aikaa alla maan ovat juuriansa yhteen punoneet..."

"Punaiset lehdet vaahterasta maahan leijaa, kesä on mennyt, iloni raukenee..."  tosin ovat pilvikirsikan!  


"Pilvet on valkeita lampaita, ne ajan minä taivahan tarhaan..."


"Ne sammalmättäälle, tuuditellen hiljaa nukkumaan..."


"Hiljainen on kylätie...en enää kuule sun askeltes kaikua..."


"Vaahdoten pauhaa virta suuri, vihainen tuuli ulvoo vaan..." ja ihan oikeasti on vaahtopallo pienen puron alajuoksulla...


Sherbourgin sateenvarjot! "sadetta mä kuuntelen ja se yltyy vaan..."


"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni..."


"On ohdakkeist´ astella orpopojan tie, tie pitkä ja mittaamaton..."


"Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn pesä, siellä on elo, ja siellä on olo, ja peikolla pikkuinen kolo...."


"Kas meillä oli maalari ja ruokatuntiaan kun läks hän viettämään..."


"..oon meripeikko, rähähhähhää, purtes on heikko, se aaltoihin jää, tyirähhähhää---"


"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa..."

Tästä tuli läpälässyä. Idea ei ollutkaan niin timangi kuin mitä alkuun luulin. Vahingonkorvauksena on pakko järjestää arvonta silloin kun neljäkymmentä tuhatta tulee täyteen. Siis kolmesataa piipahdusta tarvitaan. Mietintämyssyyn palkinto nyt heti. Drai-drai-drallallaa...

32 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli vallan mainio! Hienoilla kuvilla osuvat kuvatekstit :)

    VastaaPoista
  2. Osaat paljon lauluja ja niiden sanoja, Anjuska! Ihan hauska idea, toimivakin..;)))

    Leppoisaa tiistai-iltaa, Anja-Regina!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauleskelen paljon ja sanoja pyörii päässä. Jotenkin näitä tuolla metsälenkillä pyörittelin mielessäni. Kiitos Aili<DDD

      Poista
  3. Hianot kuvat. Tosiaan paljon on sulla lauluja mielessä :)
    Siis syksy hiipii, lehdet riipii, puiston puista. Muuta en muista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina noita sanoja pyörii mielessä, paljonhan niitä on tarttunut mukaan kun viikottain käyn lauleskelemassa ja aina kotona laulellaan. Olen iloinen jos tykkäsit.

      Poista
  4. Mainosti kirjoitettu laulun textiä kuvie kera höystettynä.
    Mukava täällä on käydä..♥

    VastaaPoista
  5. Aina yhtä mukavaa on tänne tulla. Kylläpä oli hyvin sopivat laulujen sanat kuviin. Miten keksitkin hauskan idean.
    PS: tänään tuli lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olin painanut julkaise-nappulaa iski katumus, että kaikkea sitä ihminen kirjoittakin. Välillä hassujakin.
      Meillä ei vielä lunta, vaikka miinuksella on ja maa alkaa routaantua.

      Poista
  6. Ihana postaus-laulaen tehty.Kauniita nuo punaiset vaahteranlehdet.
    Iloa ja hyvää oloa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, laulaen tämän kirjoittelin. Kiitos RaijaAnnikki.

      Poista
  7. Ihmettelin minäkin miten sopivia laulunsanoja kuviin olet löytänyt:) kiva juttu:)

    VastaaPoista
  8. Laulain mimun elämäni nuorteena notkuu, kuin kesäheinä vainioilla. Sillä on rinnoilla riemunviitta ja hauskanhuntu hartioilla...
    Anja, kiitos taas ja täällä rallattelen laulujasi. Onneksi meillä on laulut ja musiikki.
    Niinpä, miksi blogiasi luetaan ja vastaus on, että tämä on elämänmakuinen, purskahteleva, rönsyilevä, ei-tiukkapipoinen ym.
    Voi että, ihan tippa tuli silmäkulmaan, kun katselin tuota herkää kuvaa Simosta veden äärellä ja sisälläni soi Georg Otsin Heijastus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lauloin kommenttiasi lukiessani tuota nuorena notkumista.
      Rallatellaan, se tekee meille hyvää. Kuvassa on tosiaan Simo ja Heijastus!

      Poista
  9. Ihanasti yhdistetty kuvat ja laulut. Tuo sammalvuode ja Mörri möykyn pesä ihan ylimakeita!
    Hyvää viikon jatkoa ja loruja lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhuen en kyllä paljon miettinyt kun postasin. Jälkeenpäin harmittelinkin jo. Mutta olen iloinen, kun kommentit on niin positiivisia kaikki.

      Poista
  10. Hauska postaus! Lukiessa tuli hyräiltyä monet laulut, joita olit liittänyt kuvien mukaan.
    Kaikkea hyvää viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana jos nuottikansio aukeni! Laulu tekee tosi hyvää. Kiitos Marjatta.

      Poista
  11. Aivan hauska, taas kerran! Kiitos piristeestä pimeään päivään!

    VastaaPoista
  12. Voi, että oli hauska juttu tämä. Ihana Mörri-Möykyn pesä ja monta muuta. Kylläpä vaan suomalaiset noita lauluja on tehnyt melkein mistä vaan. Hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta Pokelan Mörri-Möykystä itsekin tykkään.Sopii niin syksyiseen metsämaisemaan.

      Poista
  13. Arpajaiset olisi kyllä paikoillaan....;)
    Jotain jännitystä tähän syksyyn, jotain olisi jo aika tehdä....vaan jos pääsisi osallistumaan arpajaisiin, korjaisi!!!!!

    Sain Onnin osalleni edellisistä ja ilmoitan, että käyttöä on sillä jalallisellä valkoisella kipolla. Se on mun tv-n kattelu astia. Varsinkin rypäleille, asetan niitä kukkuroille asti roikkuvasti ja kiikutan sen salin puolelle, löhösohvani ja käsieni ulettuville.
    Niitä sitten siitä noukin tarvittaessa....;)
    Tämä ehdoton visuaalisuus ja käytännöllisyys toimii.....;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps. Arpajaiset on pakko järkätä kun tasaluku täyttyy, vähän vielä puuttuu. Jospa Onni vaan potkisi toistamiseen sinua!
      Nyt mietin, olisko jotakin punaista joulun odotteluun hyvä arpajaisvoitto!

      Poista
  14. Kiitos, kivoja postauksia Sinulla ja ihania kuvia niissä,olen täällä aina silloin tällöin "salaa" käväissyt, päätin nyt pistää muistiin kunnolla, että ei tarvitse haeskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi iloinen, että tulit anja-reginan aittaan. Toivon, että viihdyt. Mukavaa syksyä ja lumen odottelua.

      Poista
  15. Samoin minusta tämä oli tosi mukava, viimeistään muurahaispesän "hiljainen on kylätie" toi hymyn huulille :)

    VastaaPoista
  16. Kiva jos sait hymyn postauksestani. Myöhäiset nimpparionnentoivotukset, kaimaseni.

    VastaaPoista