ELÄVISSÄ KUVISSA

Lapsenlapseni oli varannut meille liput Antti Jokisen uusimpaan elokuvaan Puhdistus. Paikat oli super, ihan keskellä ja riittävän kaukana valkokankaasta. Odotukseni korkealla, olinhan lukenut Sofi Oksasen kirjat ja nimenomaan myös Puhdistuksen, josta kovasti pidin.

Eipä tarvinnut paljon virittäytyä tunnelmaan, elokuva vei ensi hetkistä mukanaan Viron maaseudulle, missä jo ikääntyneen Aliiden (Liisi Tandefelt) luokse saapuu nuori, elämän kovasti kolhima tyttö.  Aliide suhtautuu kovin epäluuloisesti nuoreen naiseen, jota kuitenkin haluaa auttaa, sillä huomaa sukulaisuuden.  Tyttö on karannut parittajalta ja nyt mafia etsii häntä. 

Tytön kokemat kauhut palauttavat Aliiden mieleen hänen oman elämänsä vaiheet. Sen, miten hän sisarensa Ingelin kanssa kasvaa yhdessä, miten vanhemmat viedään Siperiaan. Miten Ingel menee naimisiin Hans Pekkin kanssa, johon Aliide itsekin on kuolettavasti rakastunut. Eikä Aliiden rakkaus Hansiin koskaan sammunutkaan.

Elokuva, niinkuin kirjakin, kertoo vakuuttavasti yöllisistä kyydityksistä, kuulusteluista kidutuksineen, petoksista  ja ainaisesta pelosta.
Kuulusteltu ja kidutettu Aliide siirtyy kunnon kommunistiksi, menee naimisiin Mart -nimisen agitaattorin kanssa ja pakotetaan valitsemaan kommunismin tai sisarensa ja tämän tyttären välillä. Laura Birnin näyttelemä nuori Aliide on vaikuttavaa eläytymistä, kaikki se tuska ja kärsimykset, pelko ja miehensä pettäminen ja Hansin piilotteleminen tältä kotiin rakennetussa salakomerossa vaativat vahvaa roolisuoritusta. Laura Birn onnistuu tulkinnassa nuoresta Aliidestä upeasti. Elokuva antaa selkeän kuvan sodan ajan elämästä Virossa. Sen kuvaamaa on vaikea uskoa fiktioksi.
  
Aliiden osana on pelastaa petoksella oma nahkansa. Hansia hän piilottelee ja yrittää auttaa järjestämällä tälle passin ja työtä Tallinnassa. 
Aliiden mies Mart on parin päivän matkalla, kun  Hans lähtee piilostaan, mutta  suuntaa kuitenkin metsän suojaan aikomuksena liittyä metsäveljiin. Peter Franzenin Hans Pekk on myös upea roolisuoritus. Hansin haavoituttua Aliide hoivaa hetken Hansia, tunnustaa tälle toivottoman rakkautensa. Hansille oli kuitenkin vain ja ainoastaan Ingel. Aliide antaa Hansille juoman, joka vie tämän ikiuneen. Ruumiin Aliide kätkee talonsa komeroon.

Parittaja etsii nuorta Zaraa Aliiden luota. Kuullessaan auton tulevan pihaan nuori nainen pakenee ikkunasta. Parittaja uhkailee vanhaa naista. Tyttö kuulee sisältä kaksi laukausta. Aliide ottaa toisen miehen taskusta tytön passin ja rahat, antaa ne tytölle ja kehottaa  lähtemään talosta ja elämään vapaana.
Zaran lähdettyä Aliide tekee sen, mitä hänen pitää vielä tehdä. Mitään todistusaineistoa ei jää jäljelle. Tuli puhdistaa petokset. Myöskin Aliide itse on jo anteeksiannon saavuttamattomissa.

Elokuvaa on sanottu raaáksi. Kaikki eivät ole voineet hyväksyä  elokuvan naisiin kohdistunutta väkivaltaa. Kuitenkin nämä kohtaukset tarvitaan tekemään elokuvasta juuri ainutkertainen. Kidutustahan  on oikeastikin käytetty tietojen puristamiseksi ja pelon lietsomiseksi. 
Mutta, hyvät ihmiset, menkää katsomaan tämä elokuva. Se on enemmän kuin kirjan lukeminen, joka sekin oli hämmentävä kokemus. 

PS. Nyt aloitin Sofi Oksasen uusimman kirjan. En voi muuta kuin hämmästellä niitä upeita kielikuvia, millä hän piirtää tapahtumia kirjan sivuilta silmieni eteen. Sitä ei kaikilta kirjoittajilta synny. Eipä niin.