perjantai 15. heinäkuuta 2011

HAUKKULI-HAU KAIKILLE

Maanantaina paistoi vielä aurinko täydeltä terältä. Siirin kanssa olimme lähdössä muutamaksi päiväksi mökille ja tietysti Simo innokkaana tuli mukaan. Aamulla "isot pojat" olivat  lähdössä uimaan ja pihalla käytiin varsinainen haukkukonsertti. Kolme suurta Fila-koiraa autossa ja Simo pani parastaan ulkopuolella. Uskotte varmaan, ettei meidän pihapiiristä enää kanttarellit häviä, kun näistä kolmesta vartijasta on kuvat levitetty tontin tuloteiden varsille!
Simoa nyt kuka pelkäisikään! Vaikka maasta se pienikin ponnistaa - ja haukkuu!


video

Hurjan haukkukonsertin jälkeen Filaa täynnä oleva auto lähti ja tilalle ajettiin mamman Stilo.

 Simo oli autossa alta aikayksikön vahtimassa, ettei missään tapauksessa häntä unohdeta ottaa mukaan.


Ja taisipa siinä vähän pitää huolta takapaksin tavaroistakin! Lähtöhetkellä kärsivällisyys on Simolla kaikkein paras, muut hössöttää ja noukkii viimehetken unohtuneita tavaroitaan, mutta Simo tietää, että mamma huolehtii Simon kassin ja talutushihnan. Muutapa poika ei tarvitsekaan. Ja ei kun menoksi.

Mamma ajoi alkumatkan Hartolaan asti. Sitten Siiri astui puikkoihin ja matkaa jatkettiin kohti ysitietä. Hartolassa on puolimatkan krouvi, siellä tankataan auto ja porukka. Simo istuu aina joko auton takaikkunalla tai sitten terassilla mamman jalan vieressä. Siellä on muuten vesikuppi tarjolla talon puolesta. Toisin kuin emäpitäjän olutteltassa, jonne ei koiraa saanut ottaa mukaan (kuulema ruokailualuetta - niinhän huoltoasemallakin ruokaillaan myös terassilla!) ja jossa tuli lähes häätö kuumimpana kesäpäivänä. No, kyllä siellä kaljankiskojat jo naamat punaisina örisivät. Tämä mainittu olutteltta mainosti itseään emäpitäjän olohuoneena. Meillä Simo saa olla olohuonessa. No jaapa jaa. Ravintola voi valita asiakkaansa ja Simoa ei valittu. Meidät kirjaimellisesti koiran takia häädettiin. Merkillistä, että kun lehmä viedään ravintolaan se muuttuu häräksi. Ja kun mies viedään ravintolaan, se voi muuttua siaksi. Ehkäpä minä muutuin koiraksi, kun en ymmärtänyt, miksi ei oikein missään 450-vuotisjuhliaan viettävän emäpitäjän olohuoneessa voinut pientä lasia olutta juoda koira jalanjuuressa, sillä missään ei ollut paikkaa, mihin sitoa koira vesikupista nyt puhumattakaan. No, asiasta käytiin ravintolapäällikön kanssa keskustelu myös paikallislehden palstoilla. Ja edelleenkin otan mieluummin koiran olohuoneeseen enkä porsasta.

Simo matkusti  mamman jalkatilassa loppumatkan nukkuen pää vaihdekepin vieressä, mutta aina kun hiljennettiin vauhtia tietöiden tms vuoksi, nousi pää pystyyn ja koira syliin tarkistamaan, että ollaan kartalla. 

Vihdoin viimein päästiin perille. Onnellisina pulahdettiin järveen ja sitten käytiin taloksi. Se kävi helposti, sillä minä olin ollut vain yhden yön poissa mökiltä. Sauna lämpimäksi ja nauttimaan.

Ukkospilvet nousivat uhkaavasti ja iltayöstä jyrisi jo mahtavasti. Haaveet aurinkoisista päivistä haihtuivat ja sadetta saatiin aina torstaihin asti. Välillä satoi rankastikin. Vähän harmitti, sillä meidän piti käydä mansikoita poimimassa. Mutta torstaina sitten heti aamusta oli selkeää ja suuntasimme tuttuun mansikkataloon heti puolilta päivin. Aika monta mummelia ja papparaista pyllötti jo mansikkapenkeillä, kieliäkin kuultiin, ruåtsia ja tallinnaa. Että ihan kansainvälinen paikka tää emäpitäjä kesäaikaan. Hih.

Mansikat puhdistettiin ja pussitettiin valmiiksi ja kotona nostettiin kylmälaukuista suoraan pakkaseen. Edullisia olivat, sillä suurimmat ja muhkeimmat mansikat sade oli pieksänyt niin, että niistä ei olisi ollut pitkään kuljetukseen, joten keräsimme vain ehjät mansikat. Suurimmat menivät kerääjien parempiin suihin.
Torstaina piti jo lähteä kotiin. Laiturilla SImo ja Siiri haistelivat lähtiessä tuulta ja harmittelivat, että aurinkoinen niemennokka piti jättää.
Simo vähän arkaili, sillä ainahan saattoi olla uintivuoro! No ei sentään pientä lähtiessä kasteltaisi.

Tuolin pehmusteet oli nakattu rappusille, siinä oli koirulin hyvä odotella mansikoiden pussitusta ja kotimatkaa. Sade oli piiskannut vanhassa pesusoikossa kukkineet orvokit mullan tasalle portailla.

Takan reunukselle jäivät "mummi ja pappa" perään katsomaan, kun takavalot vilahtivat mökkitien mutkaan.

Ja kotona odotti yllätys. Prinssipuoliso oli poiminut talven mustikat, suurin osa oli jo pakkasessa, loput n. kolme ämpärillistä pussitin vielä samaan syssyyn.  Mökillä ei vielä näyttäneet edes olevan kypsiä.

Huomenna on Rasmuksen rippijuhlat. Toivottavasti sadekuurot kiertävät kaukaa, sillä iltapäivällä on puutarhajuhla sukulaisille ja pojan kavereille. Näin on taas yksi mummin pikkuisista kasvanut liki aikuiseksi. 

13 kommenttia:

  1. Voi kiitos mukavasta postauksesta.
    Kerrot niin mukavasti.
    Näitä on kiva lukea.
    Vai on tellä jo kerätty mustikoita.
    Me ei vielä olla kerätty niitä.
    Täytyy mennä alkuviikosta katsomaan jos niitä löytyy.
    täällä on ollut sateista ja kylmää, vai 13c.

    Oikein ihanaa juhlapaäivää huomiseksi sinne teille!

    VastaaPoista
  2. Simo-Söpöliini, kyllä tajuaa, että Filat vain maccoilee kun ääntä pitävät, kokonsa ja maineensa ylläpitämiseksi kait kuuluu olla äänessä...Simon ei tarvi, tietää olevansa komea nuorukainen ja urhea mamin lellikki...hih...;)

    VastaaPoista
  3. Kyllä tuo mamman Simo on ihana koiruli, ja mamma loistava tarinankertoja!

    Mökkimatka tuntuu paljon lyhemmältä, kun on hyvää koiraseuraa. Simo on mies talossa, vaikka tuhma ravintolan setä ei Simosta pidäkään, hau-hau!!

    Kivaa viikonloppua Simon emännälle ja prinssipuolisolle<3 Onnea, kun lapsenlapsi pääsee ripille:))

    VastaaPoista
  4. Voi miten suloinen tuo Simo, on se hyvä että pitää vähän elämää ja huolehtii että on varmasti mukana, kunnon koira :)

    VastaaPoista
  5. Hei.
    Kyllä nämä sinun kertomuksesi saavat lukijan aina niin hyvälle tuulelle. Huumoria joka tarinassa. Luulisipa niiden kanttarellejen jo pysyvän pihapiirissä, kun kolmen hauvelin haukkukonsetit on nähty ja kuultu.

    Olipa kiva seurata tätäkin matkaanne näin blogin välityksellä.
    Terveiset täältä Outokummusta koko joukolle ja rapsutuksia Simolle.
    Ja onnea rippijuhlan sankarille.

    VastaaPoista
  6. Kiitos ihanasta postauksesta... ihan tuntuu, kuin mukana olisi ollut...☺

    VastaaPoista
  7. Kiva tarina taas ja niin elävästi kirjoitettu!

    VastaaPoista
  8. Mukava reissu ja loma teillä uinteineen, mansikoineen kaikkineen :) Ja vielä mustikat kotona, nam. Mukavaa rippijuhlaa!

    VastaaPoista
  9. Aina yhtä mielekästä luettavaa kuvauksesi matkoilta, mökiltä ja koto-olostakin.Simo sirkeänä ja vähemmän sirkeänä matkoissa mukana.Mekin taas onnellisesti Hartolasta kotosalla, nyt astuminen arkeen kun sosiaaliset suhteet käyty läpi. "Muusani" jo tarhatyömaalle vein,saikin lomailla 13 naisihmisen pyörteissä kartanomiljöössä.

    VastaaPoista
  10. Heips! Hoksasin vasta eilen lukea sen sinun kirjoituksen aviisista. Tytär älysi sen! Hyvä kirjoitus, ehottomasti. Me saatiin muuten sitä sadetta yli 50 mml ja viime yönä lisää, joten pehmeää on marja nyt.
    Terveiset sinulle ja Simolle, täällä meno jatkuu tenavien kanssa vielä huomiseen.
    PS: Meidän mustikat on vielä poimimatta, mutta mansikkaan hukumme melkein.

    VastaaPoista
  11. sylvi; mustikat on kerätty mutta niinpä prinssipuoliso vaan paineli metsän siimekseen rippijuhlan jälkeen, se tykkää kulkea metsässä ja poimia marjoja ihan huvikseenkin.

    Maikku; tuosta (huonosta) videosta kyllä kuuluu, kuka on herra talossa. Filat yrittää panna paremmaksi kolmestaan! Vaan pysyy nyt sienestäjät tontilta ulompana!

    Aili-mummo; Simon kanssa on kiva matkustaa mökille ja takaisin. Ja oli tänäänkin rippijuhlissa mukana, perheenjäsen kun on. Rippijuhlat meni mukavasti vaikka aamulla vielä satoikin. Päivällä taivas repesi pilvettömäksi ja aurinko lämmitti niin, että juhlaväki saattoi olla ulkona nauttimassa tarjoilusta.

    Sarppu; Simo hoksaa heti, jos lähtöä puuhataan ja on ensimmäisenä autossa odottamassa starttia.

    eila; rippijuhlat oli ihan mukavat ja sää suosi juhlijoita. Kiva oli nähdä sukulaisia taas kerran yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Ja rippipoikakin oli kovasti juhliinsa tyytyväinen.

    Irmastiina; kiitos kommentista, kiva jos tykkäät näitä höpöttelyjäni lukea!

    Auli; meidän mökkimatkat on just tällaisia, tosin itsestä tuntuu aina että ovat tavallista tavallisempia.

    Anja; mustikat on pakastimessa, mutta lisää tulossa, kun prinssipuoliso lähti vielä kuljeskelemaan lähimetsään. Puutarhassa on kypsymässä melkoinen marjasato, joten pakkasarkut täyttyy kantta myöten. Paljon on marjoja aina annettu tutuille mummeleille, jotka eivät itse pääse niitä poimimaan.

    SinikkaHelena; Niinhän se aina arki koittaa, mutta varmasti virkistävä lomanen sinulle ja muusallesi. Ja aina sitä jaksaa paremmin sitten kotona, kun vähän pääsee tuulettumaan uuteen maisemaan.

    Minttuli; Jep jep. Mulla paloi käämit ihan täydesti siellä niiden laista jurputtajien kanssa. Siksi purin kiukkuani paikallislehteen, kun tuntui, että ainoat koiranomistajat olemme, joilla on rotan kokoinen koira talutushihnassa ja haluavat lasillisen olutta kuumimpaan kesähelteeseen.
    Nyt jo jaksaa naurattaa, silloin heti ei.
    Niinpä, vettä tuli ihan hurjasti. Minulla 60 litran tonkka räystään alla tuli melko nopeasti täyteen, tosin entisestä sateesta jo puolillaan, mutta täyttyi alkuviikon sateista.
    Sinulla on varmasti mukavaa, kun on pieniä temmeltäjiä pihapiirissä.
    Eipä olleet mustikat vielä emäpitäjässä kovin kypsiä, mutta nyt viikonvaihteen jälkeen pitää käydä vähän kuljeksimassa metsässä. Muutama pikkuruinen kantarellikin oli jo noussut mökkitien varteen. Ja jos poutaa jatkuu, saattaa olla vielä mansikkareissukin harkinnassa. Tosin sain pakkaseen jo mukavasti talven varalle.

    VastaaPoista
  12. Haukkuli-haut vaan sinnekin.
    Mukava viikko teilläkin on ollut, Siirinkin olet saanut mökille mukaan.
    Mekin olemme vain lomailleet, nyt taas onnellisesti kotona.
    Mustikoita pitäisi lähteä keräämään, kunhan tuo sade hieman hellittäisi.
    Rapsutukset Simolle. Eilen taisimme nähdä teistä vilauksen motarin takana. Tulimme kotiin Kouvolan kautta.

    VastaaPoista
  13. Unelma; borta bra men hemma bäst! Reissussa vaikka olis kuinka mukavaa, aina on ilo tulla kotiin. Metsä on täynnä mustikkaa, sade haittaa hieman innostusta. Tosin en ole käynyt mustikassa kun joku muu on intoa piukassa!

    VastaaPoista