MEIDÄN MITTUMAARI

Vaikka keskikesän juhla jo vietettiin viikko sitten, sormeni syyhyy lataamaan siitä juttua ja kuvia. Oltiin lähes koko poppoo itikkaparven keskellä Suomen suvessa, poltettiin paitsi kokko myös hyttyssavuja mökin kuistilla, huiskittiin itikoita sähkölätkällä sisällä - ja jopa kokkopaikalla poikani huiski niin että rätinä kävi. Simon voitelin aina K-rautakaupasta seitsemällä eurolla ostamallani hyttyskarkotteella, se on hajutonta ja helppo levittää, ihan kuin kosteusvoide ikään. Poikani oli innostunut uusimmasta eli hyttysmagneetista. Gott sei Dank, ovat loppuunmyytyjä, sillä hintakin on huimaava. Halvemmalla sais USAsta mut sitten pitäs maksaa lennot. Kun nokka nousee, niin pyrstö tarttuu, ja kun pyrstö irtoaa, tarttuu puolestaan nokka! Hm.


Mutta antaapa Simon kertoa:

Naapuri kertoi mammalle, että nyt lahnaverkot pitäs laskea järveen, lahnankutuaika on parhaillaan. No eikös sitten pappakin innostunut ja kolme verkkoa laskettiin. Siellä ne sitten yli yön saalistivat.

Verkonnostossa aamulla mun piti olla toisessa veneessä kun pappa sanoi, että sotkeennun innoissani verkkoon. Mä jouduin tyttöjen veneeseen.

Eipä minulla nyt itseasiassa ollut mitään hätää, sillä mamma oli jäänyt mökille ja tarkistin katseella kohti rantaa, että lyllertääkö se mammeli siellä pusikossa. 

Eikä me sitten tyhjää  harottukaan järvestä. Neljä isoa kalaa, mutta mamma sanoi, että hyi, kuka nääkin perkaa. Oli kaksi lahnaa ja kaksi säynävää. Ja sitten pojat otti virvelit. Heti nappasi ja liki neljäkiloinen hauki tuli laiturin vierestä. Ilmankos en mene mielelläni veteen, siellähän vaanii hauen kita! Ja sitten ne virvelöi vielä lisää kaksi vähän pienempää. Mammalle tuli nyt duunia.

Kyllä minustakin tää iso hauki on pelottava, eihän se mahdu edes suureen saaviin. Montakohan niitä siellä on?

Koko eilisen päivän pappa ajoi risuja ns. uimarannalle (se on mamman uimaopetteluranta ollut) ja sinne oli syntynyt jo isoniso kokko, joka juhannusaattoiltana sitten tuikattiin palamaan.

Mamma sanoi, että tää on "ihmisiä suviyössä" ja unohti että olinhan minäkin mukana. Ja lehmät viereisellä pellolla juoksivat hölkkää utareliiveineen, haukuin kyllä niitä, mutta pikku-Jere sanoi, että jään jalkoihin jos menen aidan alitse pellon puolelle. 

Tyttöjen kanssa käytiin katsomassa äskettäin syntyneitä vasikoita. Söpöjä olivat, mutta jo mamma huuteli minua takaisin kokkopaikalle. Oli pakko totella, vaikka Karo ja Rita olivat pihalla, ne mun koiratyttöystävät. Mut mammaa on toteltava.

Iloisesti kokko paloi. Naapurimökkiläiset tulivat moottoriveneellä katsomaan järveltä päin meidän tulia. Kaikki olivat hilpeitä ja höpöttivät mitä sattuu ja sitten tehtiin pieni nuotio makkaranpaistamista varten. Iso kokko oli niin kuuma ettei sinne voinut mennä niin lähelle makkaroineen. Mulle kyllä olis maistunut Wilhelmi kylmänä ja sinapitta.
Kokko jäi hiipumaan kun lähdettiin mökille. Kyllä jo ramaisikin. Mamma ja pappa vielä jäivät, minä lähdin Siirin kainaloon. Sieltä pappa sitten huuteli minut aittaan mamman ja papan keskelle.

Juhannusaamu oli aurinkoinen. Pilviä kuitenkin leijaili ja taisipa sataakin, minulla oli vähän väsynyt olo ja aina tilaisuuden tullen otin pienet nokoset milloin kenenkin polvella.

Kai Rasmustakin väsytti kun antoi minun nukkua sylissään.

Päivällä laitettiin yhdessä koko porukka ruokaa. Minun piti vahtia terassin raosta, että lokit ja harakat pysyivät pois ruokapöydästä.

Oman mökin rappusilla taas piti päivystää niemen oravat. Ja laiturilta näin veden alle jääneen kivillä täytetyn kaivonrenkaan päällä ison parven ahvenia. Mamma laski niitä olleen 18 aurinkoa ottamassa. Vesi ei ollut aivan tyyntä, joten kuva on vaan sinnepäin.

Kyllä juhannus oli ihan mukava. Minä kyllä tykkään, kun on paljon tuttua porukkaa ja aina joku hipaisee, silittää ja nostaa syliin. Kyllä ne minusta tykkäävät. Ja sitten tuli niin hiljaista, kun nuoret lähtivät juhannuspäivänä. Ja sunnuntaina jo Rassen ja Roosan perhe. Jäätiin kolmestaan, mamma, pappa ja minä.  Mutta kyllä minä näinkin viihdyn mökillä. Mutta vahdin kyllä tarkkaan, milloin alkavat kerätä kamppeitaan auton takapaksiin. Silloin lähdetään taas ajamaan kotiin. Mökin pihalle jää kyllä tipusia pitämään vahtia.

Ja onhan juhannus toki joka vuosi. Ja itikat ja juhannuskokko!