RIPPIJUHLAT

Eilisen, lauantain, aamu alkoi sateisena. Sää selkeni kuitenkin kymmeneksi, jolloin alkoi rippikirkko Tuomiokirkossa. Vähän ennen tilaisuuden alkamista kirkon penkit olivat jo täyttyneet riparilaisten omaisista ja ystävistä. Tunnelma oli odottava ja monen vanhemman silmäkulmassa kiilsi kyynelhelmi. Toiko tunnelma mieleen kentis oman rippikoulun ja konfirmaation tunteet?

Kyllä meikäläinenkin kyynelehti heti ensi metreiltä, vaikka tämä oli jo kohdallani viidennen lapsenlapseni konfirmaatio. Mutta ne tunteet, ne vaan nousevat pintaan aina ja saavat padot avautumaan.

Nykykonfirmaatioon kuuluu, että kun nuoret ovat siunattavina alttarilla, kummit seisovat kummilapsensa tukena uudistamassa kasteen liittoa.  Niin Rasmuksellakin oli Johanna- ja Niina-kummit takanaan ja Harri-kummi oli lehterillä kuvaamassa tätä nuorten herkkää hetkeä.

Nuoret esittivät valitsemansa laulun.

Ensimmäinen ehtoollinen ehkä pikkuisen jännitti.

Ja koulustahan annettiin myös todistukset.

Konfirmaation jälkeen albasta kuoriutui kirkon pihalle salskea nuorukainen uudessa tummassa puvussaan. Kyllä siinä mummikin ihan ylpeyttä puhkui. Ja pikkusisko hehkui onnea kun sai halauksen isoveljeltä. Kolmen vuoden kuluttua hänellä on ripari edessä.

Kirkonmäellä pelättiin vielä sadetta, kun läntinen taivas oikein uhkui mustana. Juhlakalu lähti valokuvattavaksi ja muut suuntasivat rippijuhlakahveille. Me prinssipuolison kanssa piipahdettiin kotona hakemassa  Simo mukaan juhlintaan.

Ajellessamme kohti rippilapsen kotia taivas aukeni kirkkaan sinisenä.

Näytti siltä, että juhlat voitaisiin sittenkin pitää puutarhassa niinkuin oli suunniteltu.

Ruusuja ja onnentoivotuksia nuorelle miehelle kertyi roppakaupalla.

Ja juhlavieras Simo Sallinpoika Hurtta vahti silmä tarkkana, josko mamman lautaselta tipahtaisi edes pieni murunen!

Eikä herpaantunut vaan kieli lipoi odottaen herkkupalaa.

Tarjolla oli kuohuviinit,  noutopöydästä salaatit, juustot, leikkeleet, kahvin kera täytekakut (4 eri sorttia eli jokaiseen makuun). Minä lohkaisin palan juustokakusta ja maistui todella hyvältä. Montakohan viikkoa siitä jo on kun jätin jauhot pussiin!?!

Pihalle pystytetty teltta antoi auringolta suojaa, sateensuojaa ei tarvittukaan! Terassin ylle oli pystytetty myös telttakatos.

Ja Simo seurasi Rassea kuin hai laivaa, sitä houkutti sisällä olevat kisulit Mörkö ja Lumi!

Juhlat onnistuivat hienosti, nuori mies oli tyytyväinen rippipäiväänsä. Puku oli jo riisuttu ja vaihdettu farkkuihin. Joella J.L.Runeberg toi matkustajia Helsingistä takaisin Porvooseen.

Jo oli aika mumminkin ottaa koiruli kainaloonsa, nousta vankkuriinsa ja lähteä kotiin viimeisenä juhlijana. Kiva oli ollut viettää rippijuhlia ja tavata läheisiä ja tuttavia. Kiitos mukavista rippiksistä ja isohali nuorelle miehelle.