SIMON MÖKKIPÄIVÄKIRJASTA

Me oltiin taas mökillä. Siellähän nyt on kaikenlaista puuhastelua noilla toisilla, mutta minun tehtävänäni oli liikenteen valvonta Korppisella. Aloitin sen heti aamusta samalla kun mamma ja pappa pulahtivat uimaan. Minua kyllä hirvitti kun tuo mammeli ui syvemmälle ja muka juoksi vedessä. Piti oikein sanoa sille kovasti, että rannemmalle. Olis ihan kamalaa jos se vaan uis ja uis kauemmaksi. Sitähän ei kestä pienen koirulin sydänhermot. Pitää olla lähikontakti mammaan että tuntuu kodikkaalta.

Kyllä siellä liikennettä olikin. Sorsaemon pikkuruiset nauhana kohti Konttilahtea. En minä niitä paljon viitsinyt haukkua, kun niin rauhallisesti menivät. Ja joutsenperhe oli aina niin kaukana meidän rannasta, että annoin niidenkin olla. Mutta varjele ne isot kurjet. Lensivät ja kraakuttelivat mennessään, niille kyllä mesoin melkoisesti.

Monena päivänä satoi ja ukkosti. En pelännyt, mutta pilviä oli sitten mukava katsella sateen väistyttyä.

Ja ketäs siellä nyt on taas menossa! Jos joku mainitsikaan sanan KUIKKA ryntäsin laiturille suorinta tietä valvomaan rantaa. Olikohan kuikilla joku kokoontumisajo vai miten niitä nyt oli samassa parvessa alun toistakymmentä? Kun sanoin hau-hau, hävisivät pinnan alle. Taitavia ovat sukeltamaan, hetkeen ei näkynyt missään kuikan kuikkaa!

Näkyy niillä olevan johtaja peränpitäjänä ja yksi vastarannan kiiski menossa perä edellä! Tusina niitä on yhdessä.

Aamulla piti peilata, että turkki oli siistinä valvontatehtävään. Ja tietysti, että näytinkö riittävän tomeralta ja arvovaltaiselta.

Vesikirput kylläkään eivät sitten yhtään olleet moksiskaan vaikka niillekin vähän ärhentelin. Kyllä oli ulkoasu moitteeton, olinhan ollut illalla saunassa ja yön aitassa mamman kainalossa peiton alla.

Vahtivuoron välillä piti käydä oikasemassa selkää mökissä ja odotella, ropiseeko ruokakuppiin raksuja palkkioksi.

Isoon mökkeröön laitettiin ihkauusi ovi, entisessä ei ollut ikkunaa ja nyt näkee heti, kuka on tulossa kylään. Vuorilaudat vaan puuttuu mutta ne on kyllä jo hankittu.

Mamma ihasteli tätä yhtä ainoata kukkaan puhjennutta eikä tiennyt edes sen nimeä. Nepalin hanhikkikin kukki punaisena, samoin keijunkukka.

Siellä se mamma kyykki kukkapenkissään. Ein löytänyt onneksi sinne hautaamaani korppua, olin kaivanut sen riittävän syvälle.

Roosa valitti, ettei tällä mökkireissulla paistettu vielä lettuja. Mamma otti maitohinkin ja teki taikinan ja sytytti lettukeittiön hellaan tulet. Niin ne sai sitten massut täyteen lettusia mökiltä lähtiessään. Minäkin sain pari, pappa salaa antoi, vaikka en saisi vehnäjauhoja syödä. No, eipä mammakaan yhtään lettua syönyt, se kun on vielä pitänyt pintansa viljan suhteen.

Mutta muuta ruokaa kyllä mammakin söi. Tosin tämä on papan lautasesta otettu kuva! Minulle tässä oli vain raejuusto, sillä pihvin marinointimausteet saa mun vatsani mouruamaan. Ja kantarellit, ei kiitos. Katselen niitä mieluummin metsässä.

Ja mikä on parasta mökillä? No kuikat, kun oravat on nyt metsässä eikä pihapuissa, ja tietysti sauna ja kyllä tykkään järven liikenteen päivystämisestäkin. Mustikoita maistelin myös metsässä, mistä lienee pappa tämän mustikan löytänyt! Joku on napittanut sen kuudella pienellä napilla?

Ja kun oikein joutuu laiturilla vahtimaan ja haukkumaan lokit sekä varikset ja kuikat, on pakko välillä tulla juomaan vettä että saa kielen taas kosteaksi.

Oletteko muuten havainneet, että ensimmäisiä keltaisia lehtiä on tipahdellut jo veteen! Minä tosin katselen kaloja, jotka puikkelehtivat ihan rantavedessä.

No heippa taas. Minä jatkan sitten päivystystä jälleen.