keskiviikko 21. syyskuuta 2011

JÄÄHYVÄISET KESÄLLE

Viikonvaihde oli kesän viimeinen mökkiviikonloppu. Sääennuste lupasi aurinkoista viikonvaihdetta ja todentotta sunnuntai piti koko päivän poutaa ja aurinko lämmitti puolukanpoimijoita.


Prinssipuoliso käytti poimuria, minä vasenta kättä. Ja Simo oli mukana, joten oikeallekin kädelleni oli käyttöä! En uskaltanut antaa koirulin juosta vapaana koko aikaa. Jännä, että täällä eteläisemmässä ei puolukoita liiemmin ollut, mutta sitten sisemmässä sitäkin enemmän. Ja harmi, että suurimmat ja kypsimmät olivat niin irti tertuista, että varovasti piti kouransa alle kurottaa. Paljon niitä oli karissutkin jo sammalikkoon. Vaan ei hätää. Parin ämpärin verran poimimme aiemmin prinssipuolison keräämien lisäksi. Nautin suunnattomasti aurinkoisesta metsäretkestämme. Samoin Simo.


Mökillä on syksyisin monenlaista puuhaa. Pitää muistaa suojata talvenarkoja kasveja ja puita. Kerätä puutarhakalusteet, nostaa laituri (onneksi se tehtiin jo edellisellä kerralla), tyhjentää vedet, purkittaa murot ja muut kuivamuonat, kerätä viimeiset lakanat ja muut pyykit, lorauttaa saunan viemäriin jäätymisenestoainetta. Ja muutenkin huolehtia, ettei talven alle jää mitään jäätymään. Ja ne hiiret! Hyvä konsti on pullo ykkösolutta, jota lirutetaan olutpulloihin, pullot kallelleen nurkkapäihin. No, keväisin on sitten pullojen putsaus prinssipuolison hommaa. Mutta helpompi sekin, kuin että koko keittiö olisi papanoita täynnä ja patjan sisässä hiirten lämmittelypaikka. Tämä pulloansa-juttu on toiminut jo vuosikausia, ei hiiren hiirtä mökissä sisällä, vaikka ulkona vilistävätkin. Ja aina samat pullot käytössä vuodesta toiseen.



Syksyssä on aurinkoisista päivistä huolimatta haikeutta. Aamuisin järveltä nousee usvaa eikä aurinko pääse pilkistämään läpi. Aamu-uinnilla ei uskalla menna kauas rannasta, sillä yksin on sumun keskellä. Minulla kuitenkin Simo oli joka aamu laiturilla katsomassa, vieläkö mummeli jaksaa vesijuosta 15 asteisessa järvessä. 


Sinnikkäästi vetelin joka aamu vähintään tuhat juoksuaskelta ja sitten vielä hartioille hyväksi muutaman sata uintivetoa. Kyllä siinä sumukin jo hälveni. Järvestä noustessa oli ihan hikilämpöinen olo. Ja teki päivästä pirteän.
Aamun sinisen hetken häivytti aurinko vähitellen. Pian alkoi jo näkyä takaranta ja saarikin nousi usvasta.
Ja iltapäivällä auringon lämmittäessä näytti sielunmaisemani melkoisen huikaisevalta. Oi tätä onnellista olotilaa!
Pieni koirulikin näkee kivilaiturin päästä kauas järvelle ja kuikkapäivystys toimii.


Ja kyllä toimi oravapäivystyskin. Ensin kurre pitää havaita. Sitten sen perästä pitää yrittää rynnätä pihamäntyyn.
Ja yhä uudestaan ja uudestaan:
Eikä intoa hillinnyt, vaikka me nauroimme kippurassa. En ehtinyt koirulia edes hihnasta päästää, niin poukkoili. Vaikka orava oli kai mennyt jo latvasta latvaan ja metsän suojiin. Hassu koira!


Simo vietti tuntikausia laiturin päässä. Ihmetteli varmaan, ettei varsinaista puulaituria enää ollut paikoillaan, vaan se oli nostettu rantaan talviteloille.
Ja välillä piti peilata - komea kun on - veden pinnasta omaa kuvaansa. Ja juoda kirkasta ja raikasta vettä järvestä.
Sunnuntain sää oli niin kirkas, että kuvasin veteen heijastuvia rantapuita veden pinnasta. Vesi on niin mahtava elementti, että postaan vesikuvista sitten uuden jutun.


Maanantaina olimme valmiit kotimatkalle. Karavaanimme näytti varmaan koomiselta, peräkärryssä puolukkasaavi ja mönkkärin peräkärry. Ja vetojuhtana Verso. Mutta hyvin tultiin, ihan aikataulussa kotiin.
Tässä ollaan lähtöviivoilla, miten kaikki mahtuu pieneen "hiaceen", ämpärit, nyytit ja pussukat, kylmälaukut mustaherukkamehupulloineen (tyhjensin ja sulatin pakastimen), koira ja me kaksi. 
Sinne jäi mökkerö niemen nokkaan. Kesäkukkaruukut siirrettiin kasvimaan laitaan kukkineen. Ehkäpä oravilla on viihtyisää lobelioiden ja samettiruusujen keskellä.

Mutta kukapa tietää, jos syyslomalla taas.... mutta siihen asti sielun silmillä säilytän tämän maiseman mielessäni.
Ja takuuvarmasti joulukuun alussa poikkeamme, vaikka talven jää kattaa jäykäksi ulapan, lumi allensa peittelee maiseman...





12 kommenttia:

  1. On teilla ihanalla paikalla mökki.Ja miten kauniit maisemat.Syysusvassa on jotain hyvin tunteellista ja herkkaa.Varsinkin,kun se nousee jarven pinnasta tai pellolta.
    Hyva kiipeilija tuo Simo.

    VastaaPoista
  2. Hei Anja.
    Niin se vaan kesä on mennyt menojaan ja kaunis syksy vallannut luonnon väriloistoineen.
    Kauniita kuvia olet ottanut muistoksi viimeisistä mökkipäivistä. Kyllä Suomen luonto on niin kaunis metsineen ja järvineen.
    Simolla onkin ollut puuhaa ajaessaan oravaa takaa.

    Hyvä vinkki tuo hiirien karkoitus noilla olutpulloilla. En ole ennen tuota kuullutkaan.

    Oikein hyvää syksyn jatkoa sinulle ja kiitos tästä postauksesta.

    VastaaPoista
  3. Oi miten ihana postaus. Kuvat niin kauniita ja hauskaa tuo Simon puuhun yritys. Olutpulloansa pitää kertoa siskolle. Hänen mökillään kun on noita vieraita käynyt. Miten häätää kärppä, joka siellä mellasti viime talvena, juokohan se olutta...

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana mökki teillä. Toi Simo taisi olla ensimmäisessä elämässään apina.

    VastaaPoista
  5. Haikeaa varmaan mökkielämä taas jättää, on siellä niin hulppeat maisemat teillä.
    Näin se vain vuodenkierto kulkee, mielestäni vinhempään kuin entivanhaan.
    Kovasti olette talvivaraa saaneet niin että kelpaapi talvelle tervetulot toivottaa.
    Ei nyt sentään vielä lunta kaivata.
    Petteri tytönpoika haluaa aina katsoa kun Simo kiipeää puuhun. Hyvä vinkki tuo hiiripyydys.Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Kauniita kuvia ,ihana mökki,järvi masemin,Simollakin on ollut puuhaa,oikein hyvää syksyn jatkoa:)

    VastaaPoista
  7. Jäähyväiset on niin lopullinen sana että mitä jos sanottaisiin vaan, näkemiin kesä.. sehän tulee taas keväällä ihanasti takaisin, mieleen tuli laulu, jäähyväiset asille, niille todella sanoisinkin jäähyväiset hyvin mielellään..ihjastuttavia kuulaita syyskuvia ja tuo koiruus on kyllä maailman ihanin hassu ja leikkisä..

    VastaaPoista
  8. Sateenkaari; mökki on lapsuusmaisemassani, siksi se on "paras paikka maailmassa".

    eila; syksyssä on paljon kaunista, kunhan sen vain huomaa. Ja haikeutta, kun mökkikausi päättyy. Tuo hiirten karkoitus/pyydystys oluen avulla toimii aina.

    Minttuli; eipä taida olla kauniimpaa kuin suomalainen järvimaisema. Ainakin minulle se on parasta lepoa elämän pyörityksessä.
    Meillä on vuosikaudet ollut tämä olutpullojuttu käytössä ja hiiriltä on säästytty täysin. Ennen sitä oli joka kevät hirmuinen siivo mökin keittiössä. Tosin hiirenraatojen onkiminen keväisin pulloista ei ole minun puuhaani! Pullo on asetettava siten kallelleen, ettei hiiri pääse nousemaan pullosta, mihin sen maltaan haju on houkutellut. Kannattaa kokeilla ykkösoluella, näädälle pitäisi olla isompi pullo, hih.

    Allu; varmaan SImo on ollut apinana, kynnet vain rapisee kun se nousee männyn kylkeä.

    SInikkaHelena; haikeutta on joka syksy paketoidessa mökkiä talveen. Mutta onneksi on toive uudesta keväästä ja kesästä.
    Niin monta vuotta, kun olutpullot on syksyisin laitettu kallelleen mökin nurkkapieliin, on saatu keväisin tulla puhtaaseeen mökkiin!

    ritva; Simo viihtyy mökillä, samoin me itsekin.

    aikatherine; minullakin oli mielessä jäähyväiset aseille, mutta siitä väänsin otsikon. Simo on minunkin mielestäni superkoiruli.

    VastaaPoista
  9. Niinpä, taas on yksi kaunis kesä elettyä elämää takanapäin.
    Haikealta varmaan tuntuu jättää kesämaisemat ja lähteä kohti talvea ja tuiskuja.
    Kauniita ja mieltä ylentäviä järvikuvia. Ihminen tuntuu niin pieneltä luonnon mahtavaa kauneutta ihaillessaan.
    Eletään uuden kesän toivossa.
    Uimasta juuri tulin, rannalla paistoi hetken aurinko.

    VastaaPoista
  10. Unelma; syksyssä on ripaus haikeutta, ainakin silloin, kun mökkiä pakataan talvikuntoon. Mutta haikeuteen liittyy aina toivo uudesta keväästä ja kesästä.
    Meilläkin oli sen verran poutaa, että tehtiin aamulenkki Simon kanssa. Sitten on kyllä vettä tullut yllinkyllin, takapihan nurmikolla jo varpaat uppoaa silkkaan veteen. Minäkin lätäkössä pulahdin, keltalehtiä on veden pinnalla, syksyä tämä on.

    VastaaPoista
  11. Ihania syyskuvia olet ottanut. Muistot jää talveksi.
    Nyt vain iloisesti eteenpäin, syksy, talvi ja sitten onkin jo taas kevät ja kesä.
    Mukavaa viikonloppua sinne sinulle!♥

    VastaaPoista
  12. sylvi; syksyssä on monta iloista asiaa, mutta sateiset säät vetävät joskus mielenkin harmaaksi!
    Samoin sinulle leppoisaa sunnuntaita..

    VastaaPoista