AKKUJA LATAAMASSA

Aurinko pilkahti mutta nyt on pilviharso järven yllä. Yöllä tuprutti pehmoista untuvaista lunta lähes viisi senttiä. Aamulla tehtiin Simon kanssa parin kilometrin lenkki vielä hämäränhyssyä pitävässä sunnuntai-aamussa.

Vähän oli aamuhämärässä kulkijoita.  Kiersimme kävelytietä koiratarhalle asti ja Simo sai olla tarhassa vapaana nuuskimassa.

Eilinen päivä eli lauantai oli ensimmäinen kokonainen lomapäivämme täällä pohjoisemmassa. Myös eilisen sää oli aivan upea, siksipä eilinen päivälenkkimme koirulin kanssa oli vähintään neljä kilometriä, minä nautin taluttimen toisessa ja Simo toisessa päässä. Pupujen ja oravien jälkiä puhtaalla hangella.

Syksyn vipinä tuntui väsymyksenä ainakin meidän miespuolisilla. Prinssipuoliso veteli nokosia yhtenään ja tietysti Simo myös. Minun päiväni meni myös leppoisasti sukkaa kutoen ja televisiota töllötellen. Otin ihan itselleni oikeuden olla tekemättä mitään ja huolehtimatta mistään.
Illalla kävimme vuorotellen kylpylässä. Nyt kun oli ns. pitkä viikonloppu, väkeä oli tungokseen asti. Suihkuihin jopa jonot, pukuhuoneista puhumattakaan. Ja lapsia, niitä oli altaat täynnä.
Vaan eipä haitannut. Siirryin suosiolla kuntouintiradalle ja hämmästelin huonoa kuntoani. Ensi vedoilla tuntui vapauttavalta mutta jäi sitten 250 metriin urakkani. Osa syynä oli kahden nuoren miehen reipas polskuttelu samalla radalla, olivat nauttineet valkosipulihärkää kera juomien ja tuoksu tuntui radan mitalla. Luovutin ja palasin kylpylän puolelle, missä onnekseni pääsin vesihierontapumpulle. Kyllä tekikin hyvää pyörähdellä voimakkaan vesisuihkun pyörteissä. Nautinnon viimeisteli kylmäaltaassa viivähtäminen. Pienet pojat varovasti kokeilivat varpaillaan kylmäaltaan vettä. Laskivat sitten mummon suosiolla painautumaan kylmään veteen ja jäivät katsastamaan, nouseeko heti ylös. Ei noussut. Poikasakki vähän kummasteli moista ja kun kerroin, että ennätykseni on ihan oikeasti avannossa 11 minuuttia, sain kyllä pojilta sankarikehän pääni ympärille. Olivat ruotsinkielisiä ala-asteikäisiä (koko luokka oli päässyt kylpylään retkelle) ja kun vielä puhuin heidän kanssaan ruotsia, oli suosio taattu.
Pikainen suihku kylmän jälkeen ja pukineisiin. Hurmostelin vielä jälkitunnetta tallustaessani mökkiin hämärässä illassa.

Mökissä nämä miespuoliset odottelivat, Simo varsinkin kuono ulko-oveen päin koko kylpyläretkeni ajan. Mutta kyllä väsymys vaivasi koiruliakin, veti ihan rennoksi tultuani. Omalla pienellä tilkkutäkillään .sohvan nurkassa. "Haluaisimme perustaa perheen..." televisiossa!

Todella hienosti täällä on ulkona noita koiruleiden kakkapussiautomaatteja ja roskiksia. Sen vuoksi onkin ihmeellistä, että varsinkin isojen koirien isot läjät jätetään surutta korjaamatta kävelytien viereen. Ei se ole koirien vika, taluttimen päässä se on. Samoin kuin se, että roskisjonojen viereen heitetään tyhjät kaljapurkit ja -pullot. Mutta joidenkin kotona käy varmasti aina siivooja!?! On totuttu heittämään roskat toisten korjattaviksi.
No, kateellisten puheita. Minäkin kotiin siivoojan ottaisin... mut silti en heitä tyhjiä pulloja ja purkkeja luontoon enkä toisten kerättäviksi. Ja Simon jätökset jaksan kantaa läheiseen roskikseen. No, meni nyt marinan puolelle, vaikka yritän ainakin jouluun asti pitää kiltteysviikkoa ja nähdä asiat positiivisessa valossa. Vaikeata se välillä on. Tulomatkalla nähtiin Minttuli ja miehensä sekä Minttu huoltoasemalla sattumalta.  Ja liki kalakukkokaupunkia sellainen ohitustilanne, missä pikkuauton kuljettaja ei muistanut varmaan vetävänsä perässään peräkärryä vaan teki muikkusukelluksen kuorma-auton keulan eteen. Oli täpärä tilanne. Ilmankos vahinkoja sattuu usein. Liikenteessä ei sovi haihatella vaan oltava aistit valppaina. Tai sitten kudottava sukkaa, hih. Kaksi paria on miesten sukkia valmiina entisten lisäksi. Pakko alkaa vääntää lapasia seuraavaksi. Ja välillä käydä kylpylässä vesihierottamassa hartioista pois neulomisen tilttaukset.

Itsenäisyyspäivästä sen verran, että piipahdimme mökillä katsastamassa, että pihassa on paljon pupujen jälkiä, järvi jäätynyt ja kaikki kunnossa. Hirvenlihaakin saatiin mukaamme. Paikallinen hirviseura oli hankkimassa uutta saalista ja kellistänyt hirven juuri ennen tuloamme.
Kättelyt ja iltapuvut tuli  katsottua. Kävin sytyttämässä emäpitäjän hautausmaalla kynttilät äitini ja isovanhempieni sekä muiden läheisten haudoille. Kaunis oli vanha hautausmaa kuun ja  kynttilämeren valaistessa. En pelännyt liikkua hautausmaalla...
Iisalmessa piipahdettiin kirpparit, muutama kirja ja punaista lasia tarttui mukaan. Ja joulupukin pakettiin toivomani Jää kirjakaupasta. 

Kaiken kaikkiaan. Onnellisesti ollaan täällä  ja nautitaan ja levätään. Lapsenlapsia on tulossa viikonlopulla laskettelemaan. Rinteet on auki ja lunta riittävästi. Paluu normaaliin kotiarkeen juuri ennen jouluaattoa. Tuntuu hyvältä. Simosta myös.