VUODEN VIIMEINEN

"Vuosi vanha vaipui hautaan riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen kiitokseen:
Oi jos vuosi alkava oisi Luojan siunaama, Luojan siunaama."

Jostakin syystä tämä vanha virren säkeistö on pyörinyt alitajunnassa tänä aamuna. On vuoden 2012 viimeinen päivä. Entisen vuoden taakse jättämistä ja uuden aloittamista uusin odotuksin.
Eipä silti, mitään erityisen ongelmallista ei viime vuodessakaan liene ollut, tavanomaista tahtia poljettiin elämässä eteenpäin. Roppakaupalla riemua jos murheitakin, mutta nehän kaikki kuuluvat ihmiselämään. Ja sittenkin sitä aina toivoo uudelta vuodelta, että se olisi edeltäjäänsä parempi.

Rakettien paukkuessa ja Hymyilevän Apollon  myötä toiveet uudelle ja alkavalle vuodelle konkretisoituvat. Huokaus: toivon terveyttä lähipiirille ja itselle, elämässä pärjäämistä lapsille ja lapsenlapsille. Ystävyyden säilymistä minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Ja rauhaa maailmaan.

Syleileekö toiveeni puiden latvoja? Joihinkin asioihin voin ihan itse omalla asennoitumisellani vaikuttaa. Ainakin siihen, että terveenä edelleen porskuttelisin josko vain elämäntaparemonttia edes vähitellen... sillä tämän ikäisellä alkaa kremppoja tulla vähemmästäkin. Vyötärönmetsästys ei ole ihan turhaa. Tahdonlujuutta se kylläkin vaatii.

Olen nyt päästänyt itseni lässähtämään myös liikunnan osalta. Ei riitä, että satunnaisesti pinkaisee koiraa ulkoiluttamaan. Se on otettava ihan jokaisen päivän asiaksi. Ja uinti. Vaikka ruskea rasva lisääntyy jäisessä avannossa, se ei vähennä michelinejä vyötärön seudulta.
Aion käyttää keväällä ostamani uimahallin sarjalipun nyt aluksi loppuun. Ja kävellä uimahalliin. Vaikka autolla niin helposti sinne hurauttaisikin.

Osaisinko tulevana vuotena olla kiltimpi läheisilleni, avoimempi ystävilleni ja ihmisenä kypsempi? Nauraisinko enemmän - myös itselleni - ja ajattelisin asioista positiivisemmin?

Oisko se sittenkään niin vaikeaa? Vanha viisaus on, että toista ihmistä ei voi muuttaa, muutos lähtee aina omasta itsestä. Ja totta se on. Näin vuoden vaihtuessa muutosvalmiutta ainakin tuntuu itsessäni olevan. 

Vaikka vanhan koiran on vaikea oppia uusia temppuja, yrittää aina voi. Toivottavasti vuoden päästä olen edes hitusen päässyt parempaan suuntaan. Sillä jos suunta on selvä, ei sumusta ole haittaa.

(Paukkumaton ilotulitusraketti!)

Oikein ihanaa ja menestyksekästä vuotta 2013 meille kaikille!
Ja kiitos nyt menneisyyteen painuvasta vanhasta vuodesta....