Hehhee! Valuvatko kaikki uudenvuoden hyvät lupaukseni kuin vesi hanhen selästä?!? No eipä pelkoa, en tunne itseäni älykkääksi saati sitten hauskaksi, joten toivoa on.
Tosin tämä läskinpiiskaaja Annette Palsa sanoo, ettei pidä tuijottaa lukuja, jos voi hyvin ja pystyy liikkumaan. Pystyn, jos vaan haluan. Kysymys minulla on se, että enemmän pitäisi haluta. Siinäpä asian ydin. Tämän ikäisen laihduttaminen vie viimeisetkin lihakset ja jättää läskit. Pungerra sitten läskien varassa, hih.
Tosiasia on, että olen sitä mitä syön. Nyt olen syönyt kinkkua ja tunnen itseni possuksi. Jos siirryn appelsiineihin, voin puhjeta kukkaan.
Luumupuun oksissa on vesihelmiä. Tammikuun toinen ja räystäiltä valuu norona katolta sulaneet lumet silkkana vetenä. Lämpö pari astetta plussalla ja tie aivan liukas kuin tiaisen pääkuori. Melkein vie ulkoiluhalut. Vaan pehmeästi kämmähtää pulleroinen jos ...
vaan onhan kengän alle piikkiläpykät. Suksisauvat myös oiva apu.
Mutta eipä olisi haittaa hauskuudestakaan. Älykkyyden puuttumiselle ei kuitenkaan mitää voi. Se on mitä on.
Lukaisin muuten uutuuskirjan JÄÄ. Ensimmäinen osa oli minusta pitkäveteistä, vaikkakin upeasti kerrottua ja varsinkin käännettyä, kirjoittaahan U-L Lundberg omalla äidinkielellään eli ruotsiksi.
Toisen kappaleen jälkeen kirja otti otteeseensa ja nyt sulattelen lukemaani. Monet asiat on kerrottu jouhevasti ja tipitarkkaan. Järkyttävätkin kohdat kuvailevasti ja uskottavasti. Kyllä kirja on Finlandiansa ansainnut. Lienenkö tottunut kevyempiin tarinoihin, kun tuntui alussa hankalalta pysyä kärryillä. Toisaalta, tämä on kirja, joka pitää lukea hartaudella ja hiljaisuudessa, mieluiten kannesta kanteen yhtä soittoa. Silloin siitä saisi kaiken paremmin irti. Mutta hyvä näinkin. Nyt sulatellaan.
Tulipa taas hölöhölö-tekstiä. Sitä se ikäihmisen arkeen palaaminen on, ajatukset pomppii sinne tänne. Vaan haitanneeko.
Parempaa tätä vuotta toivon ja toivottelen!
'Jää' on minulta vielä lukematta. Ehkäpä hankin sen vuoden ensimmäiseksi kirjakseni sitten kun jouluksi valitut on kaikki kahlattu läpi...
VastaaPoistaJostain luin, että aikuisen ihmisen ei tarvitse olla enää nuoruutensa mitoissa. Siten säilyy kuulema terveempänäkin. Pieni pyöreyskään ei haittaa..
Jää kannattaa kyllä lukea. Aluksi tuntui liian yksityiskohtaiselta kerronnalta, mutta sitten kun en antanut periksi, oikeastaan pidin kirjasta. Jälkikäteen vielä makustelen joitakin kiemuraisia lausekuvioita.
PoistaNo eipä tämä mummeli enää vuosikymmeniin ole nuoruuden mitoissa ollutkaan. Enkä niihin kyllä haluaisikaan. Näyttäisin kuivan kesän oravalta. Sen verran kun saan (ja taatusti saan) vyötäröä ohuemmaksi ettei tarvitse koiran perässä puuskuttaa, niin kaikki ok. Rupsahdus tulee ilman laihduttamistakin. Mutta tämä on aihe, josta saa otsryppyjä tai sitten naurunkiherrystä. Minulle mieluummin viimeksi mainittuja, hih.
Tuohon korttiin voikin nojautua, kun ei muuhun pysty ;(
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta sulle.
Amalia, hyvä me! Samoin sulle hyvää alkanutta vuotta.
PoistaAjatellaan vaan noin mitä kortissa sanotaan, pysyy oma mieli parempana:)
VastaaPoistaLuen parhaillaan Jää-kirjaa mutta lukemiseni on aika hidasta tässä työ ohella, myös hidasta tekstin vuoksi joka on kirjoitettu niin kovin tarkalleen että pitää itsekin yrittää pysyä tarkkaavaisesti mukana.
Näistä korteista saa aina ilonpisaroita.
PoistaMinullakin kirjan lukeminen oli hidasta ja välillä keskeytin pitkäksikin aikaa. Mutta kahlasin loppuun sen ja olen ihan tyytyväinen. Pidin kirjasta lopulta.
Monet taistelevat kilojensa kanssa etenkin joulun jälkeen, kun herkut ja liikkumattomuus tuovat muutamia ei toivottuja lisäkiloja, toisaalta voi olla ähkytunne ilman isoja muutoksiakin? Olen samaa mieltä ylläolevan kortin sanoman kanssa, mukavaa mieltä Sinulle Anja ja voin lohduttaa ettei tietyn hoikkuuden pitäminen ei ole aina kovin helppoa ja kärttyisyys on tuplaantunut ainakin puolella, eikä laihuus tämän ikäistä enää suuresti kaunista, ellei sitten tykkää roikkumallista:)
VastaaPoistaNäin vuoden alussa ei voi millään välttyä huonolta omaltatunnolta. Kaikki lehdet pursuu laihisjuttuja, kuntosalit tarjoavat yötäpäivää aukiolojaan, suklaarasioita lojuu vielä pöydillä. Onneksi kinkku ja laatikot on loppu.
PoistaToisaalta pieni painonpudotus olisi terveellistä, toisaalta itse kiloni kannan. Ja aina kun kohtaan ihmisen, jonka taakse voin kokonaan piiloutua, pikkupiru iskee ja iloitsen.
No, hävytön olen. Jos olisin ihan tosissani, tietäisin tarkkaan, miten paino putoaa. Edes hitusen, hih.
Hih, hauskasti kirjoitit!
VastaaPoistaKipa, kiva jos sain suupielesi nousemaan ylöspäin! Hauska näitä on kirjoitella....
PoistaAhja, älä ole turhan vaatimaton, se ei pue sinua!:DD
VastaaPoistaVai et ole muka älykäs?! Ihan 'tyhmä' ei kirjoittaisi sellaisia juttuja kuin sinä teet, ne ovat naurettavan hauskoja ja mukaansatempaavia...
Ja mitä siihen hoikkuuteen tulee, meitä on vielä paljon paksumpia matameja kuin sinä..:)) Kaikki on siis suhteellista!
Oikein kivaa ja leppoisaa vuoden 2013 jatkoa sinulle ja perhekunnallesi, Anja Regina!<33333
Aili, nappasin tuon kortin jostakin ja se hersytti kirjoittamaan omakohtaista. Ihan oikeasti vähän liian paksu olen perhoseksi. Mutta kun kerran kinkut on syöty, näillä mennään. En minä enää alle viiteenkymmeneen kiloon (kuin silloin ennen vuonna -59) havittele, kunhan saisin sen pois mitä lääkäri määrää.
PoistaJa siitä älykkyydestä! Kaikki savolaisperäiset ovat olevinaan omasta mielestään älykkäitä. Kun ne puhuu, on vastuu aina kuulijalla. Nopas, koulussa pärjäsin hyvinkin, kaikilla asteilla. Joskus jopa lyön ällikällä nuo nuoremmatkin. Mutta silti. Suutarin on parasta pysyä lestissään.
Onneksi et ottanut lätinääni kissan hännän nostona. Se ei ollut tarkoitus, kunhan itselleni irvailin kun tuo kortti siihen houkutteli. Ei siis syytä huoleen, kirjoitin mitä sylki suuhun nosti. Niinkuin Aina, tuo tyttö suuren kaupungin, hih.
Samoin sinulle mukavia alkuvuoden päiviä ja kevään odotusta. Vettä sataa ja pihalla ei voi ilman liukuesteitä tallustella. Kivat sulle! <DDDDDDD
Tuo kortti kirjoituksineen on kyllä mainio ja niin totuudenmukainen. Hih, minäpä pääsin ilman lisäkiloja joulusta, kun tuli tapanina se mahatauti, ajoi kyllä kilot kuriin. En niitä kyllä sure, kun lääkärikin on sitä mieltä ettei tässä iässä saisi lihoa eikä laihtua, on kuulemma verisuonille pahaksi. Lieneekö sitten oikeassa, ketä tässä maailmassa enään voi uskoa.
VastaaPoista<mutta, hyvää jaktkoa.
Huumoria pitää elämässä olla! Minulle olisi ollut myös mahatauti paikallaan, mutta terveenä kuin pukki napostelin joulun jälkeenkin vielä kaikenlaista.
PoistaTiedä siitä laihtumisesta ja sen eduista. Liiasta suolastahan verenpaine nousee enemmän kuin läskeistä, luulisin.
Ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä sittenkään sovi toiselle. Mutta näillä mennään ja huumorilla!
Onpas hauska kortti teksteineen ja totta toinen puoli. Maailma kun ei ole vain kauniille ja rohkeille.
VastaaPoistaJäätä en ole vielä lukenut, kovasti on nousussa voittaa myös kirjablokkaajien Blogistania- palkinto. (luin noista kirjablogeista)
Terveisiä Porvoon suuntaan!
Ihan niin. Kauneus on katsojan silmissä ja rohkeat rokan syövät!
PoistaJää on kylläkin lukemisen arvoinen kirja. Siitä jäi hyvä maku ja vieläpä alitajunta työstää kirjan tapahtumia jälkikäteen.
Kiitos terkuista, lähetän täältä myös vesisateen vihmomat terkut.
PS, Jää onkin toisena äänestyksessä...
VastaaPoistaOk!
PoistaMinä arvostan kovasti Ulla-Lena Lundbergin saamaa Finlandia-palkintoa, se tuli aiheesta!
VastaaPoistaLuin kirjan kiirehtimättä, sitä ei voinut pikaisesti lukeakaan. Nautin suunnattomasti saareen asettuvan papin ja hänen perheensä elämänmakuisesta tarinasta.
Kiitos kirjasta!
Kyllä minusta myös palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Minusta myös kääntäjille pitäisi olla palkintonsa, niin ansiokkaasti kirja oli ruotsista suomeksi käännetty.
PoistaJa kiirehtimättä se pitääkin lukea, muuten ei ehdi nauttia kaikista nyansseista, joita teksti on pullollaan.
Minäkin tykkäsin.<333
Hehee mikä kortti ja teksti,toi sai mulle hymyn suupieleen,räiskyvää huumoria pittää olla,ei tästä vuodestakaan muuten tule mitään,huumori pitää yllä hauskuutta sopivalla tavalla,se elävöittää,mutta kuitenkin uutta vuotta 2013 sinulle myös!
VastaaPoistaKiitos Tansku, osuit ihan oikeaan. Huumorilla on tämä otettava. Eli niinkuin sanotaan: ilo pintaan vaikka sydän märkänis. Ja lisään, että vaikka läskit roikkuis, hih.
PoistaSamoin sulle iloista ja huumorintäyteistä vuotta 2013.