ORPO, RIKAS JA HARRASTAMATON

Äskeinen televisioslogan nosti kulmakarvojani. Mistä naiset puhuvat? "Nyt tiedän, millaisen miehen haluaisin!!"  Hm. "Sellaisen, joka on orpo, rikas ja ei harrasta mitään"  tai jotenkin sinne päin.

Orpo!  Näin pääsis eroon puolison suvusta. Ei hankalaa anoppia, ei purputtavaa appiukkoa, ei määräileviä sisaruksia eikä siis koko sukua.
Jaapajaa. Sanotaan, että suku on pahin. Mutta ei sen tarvitse olla. Ja kuitenkin, sukuunsa suopetäjä, tekijäänsä tervaskanto. Siinähän ne on suvun geenit orpopojassakin. Ja lisänä ympäristövaikutukset. 

Rikas! Hyvähän, jos edes toinen on rikas...tai sitten ei. Tasa-arvoisempaa on  ollut, kun kummallakin vain tuulen huuhtoma takapuoli yhteen mennessä. Siinähän sitten on yhdessä pakko yrittää saada kattoa pesueen ylle. Ja voita näkkileivälle. Ja oppiipa antamaan arvoa, jos hiellä ja vaivalla jotakin kiinni saa. Ainakin meillä  näin.
Köyhillä ei ollut muuta kahisevaa kuin tuulipuvun housut, hih.

Ei harrasta mitään!  Voi vitsit. Voisko sitä ukkelia katsoa tuossa kyhnäämässä kaiket ajat! Olen niin tottunut prinssipuolison harrastamiseen - ja luojaparatkoon, aina se on jotakin harrastanut - että helpotuksesta huokaisen, kun ovi iltapäivällä naksahtaa kiinni ja auton perävalot vilkkuu. Haitariaan raahaa muutaman kerran viikossa, laulaa ja laulattaa muutaman kerran viikossa, säestää muiden lauluja virsistä lähtien kerran viikossa. Sitten on vielä kokouksia viikottain. Yrittää opiskella englantia ja tietotekniikan alkeita.  Ja harrastaa ahkerasti myös tuota Simon ulkoiluttamista. Vaikka minunhan sitä pitäisi... Että sellainen harrastaja nykyäänkin.
Onneksi on jo torvien soittamisen jättänyt, vaikka joskus sitä vielä haikaileekin!

Hyvä kun on harrastuksia puolisolla. Vaikka joskus irvistelenkin, kun viikon päivät on erilaisia ja ruoka on aina odottamassa. Mutta sääressä suden murkina, sanotaan. Jos viipyy, lämmittää mikrossa. Näin se menee. Ja tiistaisin on yhteinenkin harrastus lauluporukassa.

No, harrastaa se myös kaupoissa ravaamista. Katsoo tarjouksia ja oppi jo minun opiskelessani ostamaan perheelle perusruoka-aineet. Jos jotakin erikoisesti haluan, laitan ostoslapulle.  Nykyisin olen enempi jarrutellut sapuskan kotiin kantamista, kun pitäisi pakastimet saada vajenemaan. Tässä päivänä muutamana lausahdin tästä, mutta ei kai kuullut tai rekisteröinyt kun kantoi kassikaupalla evästä kahden hengen huusholliin. Ja huomioi kyllä aina myös Simon ruokavalion.

Että eipä valittamista. Näiltä osin en voi yhtyä tähän, mitä naisten väitetään puhuvan puolison valintakriteereinä.
Ja sitten toisaalta, monestakin muusta kyllä sitten marisemisen aiheita löytyy. Kun se levittelee vaatteitaan ympäri huushollia, kyllä se aina hoitaa imuroimisen. Ja tankkaa autot. Ja tekee lumityöt. Vie roskapussin ja tyhjentää lehtipinkat keräyslaatikkoon. Minulle jää pyykkivaatteiden kerääminen jäljiltään ja vaatehuolto noin yleensäkin. Mutta jotakinhan minunkin pitää tässä huushollissa - vaikkakin oloneuvoksetar - omalta osaltani tehdä. 

Tais tulla tästä nyt prinssipuolison ylistyslaulun tapainen, tarkoitus ei ollut kuitenkaan. Paljon on sellaista,  mitä se ei osaa ja minkä minä teen nopeammin (esim. naulan seinään vasaroiminen, pikku ruuvaukset ja fixaukset, ruuanlaitto ja leipominen). Mutta marjastuksessa se on haka! Suosittelin sille marjastuksen SM-kisoja ensi syyskuussa Suomussalmella. Harkita lupasi, mutta virnisteli.

Huomenna Simo pääsee pikkuminiälle parin yön viekkukoiraksi. Nää lähtee katsastamaan Hötorgetin tarjonnan sunnuntai-aamuna. Entisestään viisastuneena, perheen pakkaajamestaaja kun olen, otan mukaan minimaalisen vähän kampetta. Eikä nyt ole muuten ostotarvettakaan millekään romppeelle edes. Mutta onhan se mukava vähän tuuletella. Jos vaikka valssille pääsis. Hih.

Tätä ikää kun meillä on jo 145 vuotta yhteensä tullut täyteen, on otettava vinkistä vaarin, niinkuin   muorikin otti vaarin iltapäivätansseista. 
Pakkasta on luvattu -30 astetta huomisaamuksi. Onneksi miljoonakaupunkiin sunnuntaiksi vaan -6 astetta.  Ans kattoo, mitä löytyy torilta ja vaikka löytyis, napataanko sittenkään reppuun.
Kertoilen sitten.
Mukavaa viikonvaihdetta pakkasen paukkuessa...