perjantai 18. tammikuuta 2013

ORPO, RIKAS JA HARRASTAMATON

Äskeinen televisioslogan nosti kulmakarvojani. Mistä naiset puhuvat? "Nyt tiedän, millaisen miehen haluaisin!!"  Hm. "Sellaisen, joka on orpo, rikas ja ei harrasta mitään"  tai jotenkin sinne päin.

Orpo!  Näin pääsis eroon puolison suvusta. Ei hankalaa anoppia, ei purputtavaa appiukkoa, ei määräileviä sisaruksia eikä siis koko sukua.
Jaapajaa. Sanotaan, että suku on pahin. Mutta ei sen tarvitse olla. Ja kuitenkin, sukuunsa suopetäjä, tekijäänsä tervaskanto. Siinähän ne on suvun geenit orpopojassakin. Ja lisänä ympäristövaikutukset. 

Rikas! Hyvähän, jos edes toinen on rikas...tai sitten ei. Tasa-arvoisempaa on  ollut, kun kummallakin vain tuulen huuhtoma takapuoli yhteen mennessä. Siinähän sitten on yhdessä pakko yrittää saada kattoa pesueen ylle. Ja voita näkkileivälle. Ja oppiipa antamaan arvoa, jos hiellä ja vaivalla jotakin kiinni saa. Ainakin meillä  näin.
Köyhillä ei ollut muuta kahisevaa kuin tuulipuvun housut, hih.

Ei harrasta mitään!  Voi vitsit. Voisko sitä ukkelia katsoa tuossa kyhnäämässä kaiket ajat! Olen niin tottunut prinssipuolison harrastamiseen - ja luojaparatkoon, aina se on jotakin harrastanut - että helpotuksesta huokaisen, kun ovi iltapäivällä naksahtaa kiinni ja auton perävalot vilkkuu. Haitariaan raahaa muutaman kerran viikossa, laulaa ja laulattaa muutaman kerran viikossa, säestää muiden lauluja virsistä lähtien kerran viikossa. Sitten on vielä kokouksia viikottain. Yrittää opiskella englantia ja tietotekniikan alkeita.  Ja harrastaa ahkerasti myös tuota Simon ulkoiluttamista. Vaikka minunhan sitä pitäisi... Että sellainen harrastaja nykyäänkin.
Onneksi on jo torvien soittamisen jättänyt, vaikka joskus sitä vielä haikaileekin!

Hyvä kun on harrastuksia puolisolla. Vaikka joskus irvistelenkin, kun viikon päivät on erilaisia ja ruoka on aina odottamassa. Mutta sääressä suden murkina, sanotaan. Jos viipyy, lämmittää mikrossa. Näin se menee. Ja tiistaisin on yhteinenkin harrastus lauluporukassa.

No, harrastaa se myös kaupoissa ravaamista. Katsoo tarjouksia ja oppi jo minun opiskelessani ostamaan perheelle perusruoka-aineet. Jos jotakin erikoisesti haluan, laitan ostoslapulle.  Nykyisin olen enempi jarrutellut sapuskan kotiin kantamista, kun pitäisi pakastimet saada vajenemaan. Tässä päivänä muutamana lausahdin tästä, mutta ei kai kuullut tai rekisteröinyt kun kantoi kassikaupalla evästä kahden hengen huusholliin. Ja huomioi kyllä aina myös Simon ruokavalion.

Että eipä valittamista. Näiltä osin en voi yhtyä tähän, mitä naisten väitetään puhuvan puolison valintakriteereinä.
Ja sitten toisaalta, monestakin muusta kyllä sitten marisemisen aiheita löytyy. Kun se levittelee vaatteitaan ympäri huushollia, kyllä se aina hoitaa imuroimisen. Ja tankkaa autot. Ja tekee lumityöt. Vie roskapussin ja tyhjentää lehtipinkat keräyslaatikkoon. Minulle jää pyykkivaatteiden kerääminen jäljiltään ja vaatehuolto noin yleensäkin. Mutta jotakinhan minunkin pitää tässä huushollissa - vaikkakin oloneuvoksetar - omalta osaltani tehdä. 

Tais tulla tästä nyt prinssipuolison ylistyslaulun tapainen, tarkoitus ei ollut kuitenkaan. Paljon on sellaista,  mitä se ei osaa ja minkä minä teen nopeammin (esim. naulan seinään vasaroiminen, pikku ruuvaukset ja fixaukset, ruuanlaitto ja leipominen). Mutta marjastuksessa se on haka! Suosittelin sille marjastuksen SM-kisoja ensi syyskuussa Suomussalmella. Harkita lupasi, mutta virnisteli.

Huomenna Simo pääsee pikkuminiälle parin yön viekkukoiraksi. Nää lähtee katsastamaan Hötorgetin tarjonnan sunnuntai-aamuna. Entisestään viisastuneena, perheen pakkaajamestaaja kun olen, otan mukaan minimaalisen vähän kampetta. Eikä nyt ole muuten ostotarvettakaan millekään romppeelle edes. Mutta onhan se mukava vähän tuuletella. Jos vaikka valssille pääsis. Hih.

Tätä ikää kun meillä on jo 145 vuotta yhteensä tullut täyteen, on otettava vinkistä vaarin, niinkuin   muorikin otti vaarin iltapäivätansseista. 
Pakkasta on luvattu -30 astetta huomisaamuksi. Onneksi miljoonakaupunkiin sunnuntaiksi vaan -6 astetta.  Ans kattoo, mitä löytyy torilta ja vaikka löytyis, napataanko sittenkään reppuun.
Kertoilen sitten.
Mukavaa viikonvaihdetta pakkasen paukkuessa...


19 kommenttia:

  1. Tammikuista lauantaihuomenta!
    Mukava että prinssipuolisolla harrasteita. Minun ukkelini vain työtä tekee, minä harrastan hänenkin puolestaan. Jospa joskus hänellekin harrasteaika aukenisi.Haaveena se.
    Tässä tälläilen itseäni Naisten aamukahveille Kokkolan serikselle. Aiheen teema, Elämän helmet. Löytyvät kuulemma elämän kipukoloista, syvistä vesistä ja kovan simpukan kovan kuoren alta. Niitä nyt metsästämään, sukeltamaan. Jos vaikka tyttärenikin saisin hetkesi huoahtamaan Sanan kuuloon. Olisi äidin ja tyttären yhteinen hetki muiden naisten muassa.
    Oma blogittaminen jäänyt, ollut niin moninaista meneillään..ajatustyötä silleen ettei jaksamista vielä jakoon asti.
    Sinulle kaikkea Taivaan Isän hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SinikkaHelena. Tiedän, että sinulla on harrastuksia reppu täynnä. Mutta kun on lahjoja annettu, niitä pitää käyttää eikä kätkeä.
      Luin facesta kommentteja Naisten aamukahveista. Varmasti antoisaa etsiä Elämän helmiä. Ja jos vielä tyttäresi on mukana.
      Kiva oli lukea kommenttisi, jaksamisia ajatustyöhösi ja muutenkin. Myös sinulle kaikkea hyvää toivottelen.

      Poista
  2. Siis ,Kokkolan seurikselle(seurakuntatalolle)..sori virheet!

    VastaaPoista
  3. No johan on slogan!! Meilläkin tuolla puolisolla noita harrastuksia riittää ja hyvä niin. Ja tekee noita samoja kotiaskareita kuin teillä.
    Hyvää reissua miljoonakaupunkiin!

    (Minun tekisi mieli lähteä sillä uudella Turun laivalla kesällä, mutta kun tuo Turku on vähän hankalan matkan päässä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä on että harrastavat, eipähän sammaloidu kivet kun vierivät. Ja siinä sivussa ovat oppineet osan kotihommeleistakin tekemään mielellään.
      Pakkasta on, mutta nousemme laivaan illalla. Simo haetaan hoitoon.
      Turkuunhan on helppo tulla junalla, pääsee ihan laivan viereen asti. Luultiin, että Harmonikkaristeily olisi siirretty Cracelle, mutta näköjään vain Siljalla Tallinnaan maaliskuun alussa. Joka vuosi on lähtenyt aiemmin Turusta haitarit soiden.
      Pakkasta -27 ja nopeasti nousi koirulin pienet käpälät kun lenkki tehtiin. Mutta aurinko paistaa. Kivat sulle.

      Poista
  4. Jos on pystynyt noinkin pitkään yhdessä elämään ja olemaan.....niin kyllä sulla on täysi oikeus ja velvollisuuskin se antaa ilmi...että näin se parisuhde toimii....;)

    Omasta puolesta sen olen jo sanonut, että se tiivis parisuhde on minulle se punainen vaate!? Onnekseni olen sen ajoissa itse huomannut ja poistunut sinne etuvasempaan! Kumppanithan eivät sitä olleet huomanneet tehdä, ja tokko heti huomasivatkaan jotta emantää ei ole näkynyt pitkään aikaan....heh...;D
    Minulla on hyvä olla ja elää koska, koska en ole riitainen ihminen ja puhevälit toimii eroista huolimatta.
    Kaikkihan eivät pysty hoitamaan omaa etuaan, koska eivät edes tunnista sitä, että mitäs vikaa tässä olisi kun alusta asti on pieleen mennyt.
    Tämä on ollut oma valintani ja parempaa elämää en voisi toivoa, varsinkin kun sain männä viikolla virallisen tiedon, että olen tosiaankin siinä polvinivelten leikkausjonossa! Sitten taas aloitetaa yksi uusi jakso elämassä, kunhan Luoja sen suo! Uskon tähänkin voimaan, siksipä otan vastaan kaiken mitä se Luojani armosta minulle antaa....;)
    Olen aina antanut ymmärtää sen, että pysyn nöyränä ja arvostan elämää, sen kaikessa muodoissa, ja oman itsensä kanssa toimeen tuleminen on taitolaji, siksipä siinä ei niin kovin moni onnistu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet päässyt leikkausjonossa jo lähes paalupaikalle. Kohta mennä kipität vauhdilla ties minne asti.
      Niin, mitäpä tässä valittamaan eloa ja oloa. Oma valinta vaikka silloin valitessa olisi hyvinkin voinut kätensä iskeä p...aan kuten sanotaan. Aika on koulinut ja pahimmat särmät hioutuneet. Ei kai sitä muuten tässä mentäis.
      Kai parisuhteen yksi tärkeä asia on toisen kunnioitus ja luottamus niin, että antaa toisen tehdä omia juttujaan jos kerran on harrastamisen halua. Ei meillä ole näistä toistamme kahlittu. Minä lensin tukka putkella silloin aktiiviaikoinani, kynnys kului kun rouva kävi kääntymässä eteisessä ja taas pyyhälsi tiehensä. Mutta aika aikaansa. Nyt olen ikionsku että saan löhöillä kotona Simo seuranani.
      Ja jos ja kun marisen, melkeinpä voisin jättää marinat. Totuus on, ettei toista voi omistaa, vaikka kuinka olis yli puoli vuosisataa yhdessä tallannut. Jokainen meistä vapautensa haluaa pitää. Tiettyyn rajaan asti tietenkin, ettei toista loukkaa.
      Oikeassa olet. Oman itsensä kanssa jos ihminen pystyy tulemaan toimeen, pystyy hän myös toisten kanssa. Ja siitähän kaikki lähtee. Jokainen oman elämänsä seppä.
      Minäkin kaikenkaikkiaan heikoista lähtökohdista huolimatta olen elänyt varsin hyvän ja elämysrikkaan elämän. Tilapäisissä mielenhäiriöissä aina toivotan puolison sinne missä pippuri kasvaa, mutta sitten aina järkiinnyn. Mutta niinhän elämä menee.
      Ollaan tyytyväisiä, elämä kantaa. Sinua ja minua. Porskutellaan päivästä päivään ja vältetään ottamasta turhia huolia. Otsarypyt syvenevät iän myötä joka tapauksessa.
      Ihanaista viikonloppua sinulle Maikku. Pakkanen hellittää...

      Poista
  5. Onnellisia me, joiden puolisot harrastavat ja auttavat kotiaskareissa. Toki menemme yhdessäkin.

    Oikein mukavaa miljoonakaupunkireissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta. Tärkeätä on myös harrastaa yhdessä, mutta yhtä tärkeätä on antaa joustikkia toisen harrastamiselle.
      Meidän yhteinen harrastus tänään on miljoonakaupunkireissu. Molemmat sinne lähtee yhtä mielellään.
      Kiitos toivotuksista ja säpo-viestistä. Palataan asiaan.

      Poista
  6. Anja-Regina!

    Sinulla on ollut silmää valita mieleinen puoliso, onnea sen johdosta!<3 KYllä hyvää kannattaa kehua..:)))

    Harrastukset ovat olleet minullekin elämän suola, nyt en enää viitsi laukata kilpaa kellon kanssa, mies sen sijaan laukkaa. Näin on talonvahti useimmiten paikan päällä, jompi kumpi meistä.

    Jos mies on liian riippuvainen vaimostaan, suorastaan takertuu häneen, ei vaimolle jää tilaa edes hengittää!;(
    Holhoamista kammoan myös, on miehiä, jotka komentelevat vaimoaan kaiken aikaa, sellaistakaan en sulata...

    Oikein antoisaa laivamatkaa teille molemmille kuninkaan kaupunkiin!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liekö ollut silmää vai sattumaa! Mutta eipä katumistakaan. Sama meillä, minä nykyisin enimmäkseen kotona Simon kanssa.
      Pitää olla vapaus hengittää ihan omilla keuhkoilla, toinen ei saa holhota eikä toista voi omistaa.
      Meillä oli ihan hauska risteily miljoonakaupunkiin. Postailen siitä kun saan kuvatkin siirrettyä. <3333

      Poista
  7. Hyvää matkaa, kunhan palailet katso blogiini, siellä on jotain sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli! Siirsin tunnustuksen jo sivupalkkiin!

      Poista
  8. Ai, miten hykerryttävän ihana juttu yhteiselostanne <3

    Oikein hyvää matkaa molemmille!

    ps. Minulla on sinulle tunnustus blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään aina näinkään auvoista ole, mutta keskimäärin.
      Kiitos Kaisa, reissu onnistui ja tunnustuksen siirsin kiitoksella tuonne sivureunaan.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos toivotuksista, kaikki meni ihan hyvin. Kerron reissukuulumiset postauksessa.
      Tulipa pariinkin kertaan meidän yhteiset kirppismatkamme miljoonakaupunkiin sukankutomisineenkin...

      Poista
  10. Hei Anja-Regina!

    Minulla on sinulle jotakin blogissani!
    Mukavaa maanantai-iltaa sin ulle, prinssipuolisolle ja Simo koirulille!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aili! Käynpä kurkkaamassa blogiisi. Kiitos! <3333

      Poista