"Näin päästiin Jouluun..." vois nyt muuttua "näin päästiin Joulusta" - lauluksi. Alkanut on härkäviikot. Köllykkäkerhot pohtivat tehokkaita tapoja joulukinkun kertymien haihduttamiseksi.
Peffaan ja reisiin kertyneet kinkunrasvat eivät kuulema ole vaarallisia. Vain keskivartaloon kertynyt on hengelle hupaa, sanotaan. No, tuumasta toimeen. Löysin papereiden joukosta kuntokortin, mihin on painettu tipitarkkaan, mitkä "urheilulajit" polttavat eniten kaloreita. Tietysti kaikki riippuu siitä, otetaanko leikisti vai tositarkoituksella.
No meikäläisen ei tartte leikitellä. Heti vaan tositoimiin. Huomasin, että juoksu ei ole minun favoriteni, naruhyppely sensijaan on ollut joskus ihan kivaa. Toisaalta vesijuoksu ja naruhyppely kuluttavat tunnissa saman verran. Siis ei mitään väliä, hypähtelenkö vedessä vai kuivalla maalla.
Innostuin valtavasti. Missä, missä on hyppynaruni. No autotallista prinssipuoliso rojukasasta roikotti neljä hyppynarua sisälle.
Huuhtelin narut ja ajattelin, että nyt alkaa rasvanpoltto todella.
Mutta hitto vieköön. En OSANNUT tai sitten en enää PYSTYNYT
hyppäämään narua. Joka on ollut kaikkien pikkutyttöjen - ja vähän isompienkin - lempipuuhaa heti lumien sulettua pihatieltä.
Hölskytin itseäni narun yli. Edestä ja takakautta. Mutta yhtä kömpelöä. Voi ei. Pitäisikö tämän ikäisen ja kokoisen tyytyä vaan kiltisti vesijuoksuun.
Ja telkkarin mainokset huutaa: nyt kaikki nutraamaan. Tai liity nyt Keventäjiin, saat rahat takaisin jos et onnistu.
Vaan jos en onnistu hyppynarulla hyppäämisessäkään....
Elämä on epäonnistumista. Mutta syy on henkilökohtaisesti vain omissa leukapoimuissani. Ei pitäisi aina aukaista kun herkkuja liukuu nenän alla. Mutta onko se elämää, jos pelkkiä kieltäymyksiä tästä lähtien? Täyttä elämää. Laihiksella tai ilman. Kevään myötä nämä ikuiset laihdutuskehoitukset ja maanittelut hiipuvat. Siirrytään lomavyötärön etsimiseen. Etsin, kunnes löydän sun.....
Peffaan ja reisiin kertyneet kinkunrasvat eivät kuulema ole vaarallisia. Vain keskivartaloon kertynyt on hengelle hupaa, sanotaan. No, tuumasta toimeen. Löysin papereiden joukosta kuntokortin, mihin on painettu tipitarkkaan, mitkä "urheilulajit" polttavat eniten kaloreita. Tietysti kaikki riippuu siitä, otetaanko leikisti vai tositarkoituksella.
No meikäläisen ei tartte leikitellä. Heti vaan tositoimiin. Huomasin, että juoksu ei ole minun favoriteni, naruhyppely sensijaan on ollut joskus ihan kivaa. Toisaalta vesijuoksu ja naruhyppely kuluttavat tunnissa saman verran. Siis ei mitään väliä, hypähtelenkö vedessä vai kuivalla maalla.
Innostuin valtavasti. Missä, missä on hyppynaruni. No autotallista prinssipuoliso rojukasasta roikotti neljä hyppynarua sisälle.
Huuhtelin narut ja ajattelin, että nyt alkaa rasvanpoltto todella.
Mutta hitto vieköön. En OSANNUT tai sitten en enää PYSTYNYT
hyppäämään narua. Joka on ollut kaikkien pikkutyttöjen - ja vähän isompienkin - lempipuuhaa heti lumien sulettua pihatieltä.
Hölskytin itseäni narun yli. Edestä ja takakautta. Mutta yhtä kömpelöä. Voi ei. Pitäisikö tämän ikäisen ja kokoisen tyytyä vaan kiltisti vesijuoksuun.
Ja telkkarin mainokset huutaa: nyt kaikki nutraamaan. Tai liity nyt Keventäjiin, saat rahat takaisin jos et onnistu.
Vaan jos en onnistu hyppynarulla hyppäämisessäkään....
Elämä on epäonnistumista. Mutta syy on henkilökohtaisesti vain omissa leukapoimuissani. Ei pitäisi aina aukaista kun herkkuja liukuu nenän alla. Mutta onko se elämää, jos pelkkiä kieltäymyksiä tästä lähtien? Täyttä elämää. Laihiksella tai ilman. Kevään myötä nämä ikuiset laihdutuskehoitukset ja maanittelut hiipuvat. Siirrytään lomavyötärön etsimiseen. Etsin, kunnes löydän sun.....
Näinhän se on. Joulun jälkeen lehdet ym ovat pullollaan ohjeita miten päästä eronn ylimääräisestä. Sinulle kävi naruhyppelyn kanssa kuin minulle lannevanteen kanssa "muistat varmaan sen hula hulan pyörityksen) eipä pyöri enää ei..
VastaaPoistaNo, jos on kohtuullisessa kunnossa kaiken ikää, mitä haittaa on muutamasta ylimääräisestä kilosta.
Hyvää talviviikkoa!
Minullakin oli se hula-vanne, annoin lapsenlapselle. Ei pyörinyt enää olemattomassa vyötärössäni! Onneksi on meikäläisen kunto läskeistä huolimatta ihan ok. Mutta nää joulukiloset on kyllä haihdutettava. Kun kaikki mainokset huutaa tuutin täydeltä tätä samaa laihtumista ja ohenemista.
PoistaMutta huumorilla kuitenkin.
Samoin sinulle, lunta siellä taitaa olla jo melkoisen riittävästi!
Anja, ostin 'tositarkoituksella' viimeisen Hyvä terveys -lehden. Kävin nimittäin joulun jälkeen vaa'alla ja sain sokin. Minulle sopivin on sellainen viisi kertaa viikossa pitkä sauvakävely ja sen lisäksi teen niska-ja selkäjumpan joka päivä. Hiihto myös erittäin hyvä, mutta en raaski jättää enää Olgaa niin pitkäksi aikaa yksin, sillä kun lähden jäälle, minua ei saa sieltä pois;-)
VastaaPoistaKuitenkin totuus on vain siinä, mitä suustaan sisään laittaa. Olen todella perso hyvälle ruoalle, mutta myös herkuille. En ikinä, ikinä jätä leipää enkä juustoja, mutta nyt on menossa jo puolitiukka sokeriton kausi, joka kiristyy kuukauden päästä täydelliseksi. Mutta se on vain hetken juttu, sillä aion syödä toukokuussa mm. jäätelöä. Olen kerran pudottanut tosi nopeasti 5 kiloa vain sillä, että jätin kaiken sellaisen pois, missä on lisättyä sokeria. Keinotekoisia makeutusaineita en voi käyttää, sillä tulen niistä oikeasti sairaaksi.
Mietin usein samaa kuin sinä eli mitä ihmeen iloa on elämästä, jos pitää koko ajan tai loputtomasti kieltäytyä kaikesta hyvästä ja sitten jos siihen lankeaa, tuntea syyllisyyttä. Sellainen ei voi olla terveellistä. Minun on nyt tämä mun juttu tehtävä siksi, että kaappi on täynnä upeita suvimekkoja, joihin en mahdu muuta kuin vetoketju auki!
Vitsit Leena kun minä en ole sokeria ja valk.vehnäjauhoja käyttänyt vaakaviivaani vuosikausiin. Nyt jouluna sorruin suklaaseen ja mässytin kai muutenkin ylimääräisiä herkkuja. Ja tulos on tämä, että hyppely hyppynarulla ei onnistu, hih!
PoistaLaihtuminen on sikäli yksilöllistä, että toiset onnistuu vähemmällä ja nopeasti, meikäläisen "rasvasolut" imevät kaiken sisäänsä heti eikä viidestoista. Geenivirhe varmaan.
Mutta onneksi nupissa huumori jyllää ja aina jaksan yrittää tulla siksi 48-kiloiseksi! No huh, huh. Kaikkeansa se katuvi...
En siis tunne syyllisyyttä kaikesta hyvästä. Ennenkaikkea kannan paitsi kiloni myös huolta terveydestäni. Toistaiseksi kaikki hyvin, jalat kantaa vaikka polvet joskus nitisevätkin.
Meitä naisia kurmotetaan jatkuvasti, nyt on saatava joululäskit poltettua, sitten alkaa kevät ja juhannukseksi on saatava bikinikunto, sitten tuleekin jo syksy ja tarvis uusia syyskuteita ja sitten joulu ja niin edespäin.
Aina löytyy syy kokoaikaiselle kaloreiden laskemiselle.
Ja jos et, taatusti syyllistyt, jos yhtään heikompi itsetunto.
Mutta vahvat porskuttaa. Välillä kitisevät kiloistaan ja sitten taas porskuttavat. Onneksi kaikki eivät ole ihannemitoissa. Se lohduttaa. Enkä todella haluaisi näyttää kuivan kesän oravalta. Mutta ehkä kuitenkin vyötärön haluan takaisin...
Etsitään vaan porukalla ;)
VastaaPoistaKiva Amalia, tehdään yhdessä noutoretkeä---
Poista:) miten se aina kertyykin reisiin ja peppuun...arggh, täällä alkaa taas pitkän sairastelun jälkeen juoksutreenit ja puolikas maraton tavoitteena, kun hiukan jäi ennen joulua...ja tuo suklaa, kuka sen on keksinytkin....
VastaaPoistaSuklaa on keksitty heikkotahtoisille houkutukseksi. Mutta ei sinulla hätää, pystyt sentään pyrähtelemään juoksua ihan maratooniksi asti. Ja ei reisissä eikä pepussa rasva haittaa, sanoo terveysihmiset.
PoistaAnja, en suosittele sinulle hyppimistä, sinulla oli muistaakseni nivelrikko. Vesijumppa on näistä varmasti nivelystävällisin..;))
VastaaPoistaOikein hyviä ja antoisia jumppahetkiä, Anja-Regina!<3333
Naurattaa mun hyppely-yritykseni. Ei tästä niin montaa vuotta ole kun vielä narua pyörittelin ja hypinkin. Voi vitsit, sitä se vanheneminen tietää. Kaikki hauskat jutut jätettävä.
PoistaMutta kyllä uiminen on kivaa. Sitäpä tässä nyt sitten.
Ja tanssista tykkään myös. Polkkaa myöten...
Kiitos, kun laitoit "Näin kulutat kaloreita"-taulut esille!
VastaaPoistaIlokseni huomaan, että eniten käyttämäni kuntoilumuoto, ripeä kävely, kuluttaa liki 500 kaloria tunnissa.
Kävellään, ystävät. :))
Kiva kun sait hyötyä tästä. Kävely on myös kiva juttu. Koiran perässä minä vaan. Mutta hyvä edes se.
PoistaMinäkin tykkään kun laitoit näin kulutat kaloreita,on kiva seurata
VastaaPoistakiitos siitä!
Tämä kortti on minullakin esillä, etten unohda liikkumista.
Poista♥Hei,Anja! mahtava postaus! Kiitos tästä ja nautitaan elämästä...(eikös kuulosta jo runomuodolta..hehh..)♥Halaus!
VastaaPoistaKiitos Riitta Sinikka. Todellakin, elämä on,kun sen oikein oivaltaa, mahtavaa. Oli runomuodossa kommenttisi. Halaukset sinulle myös.
PoistaSiis hyvää vauhtia kiloilla, mutta hittolainen tuo naruhyppely on ihan oikeasti vaikeaa. Pitikö tuokin nyt kokeilla, en taida osata enää ja nyt tulin surulliseksi, ehkä kuitenkin vielä ruutua osaa hypellä kun maa sulaa, sehän oli helppoa kuin mikä:)
VastaaPoistaKyllä me vielä keväällä ruutua hypätään. Harmi kun löytyi nuo hyppynarut ihan turhan takia...hih.
Poista