LEHDELLÄ SOITTELIJAT

Joskus ottaa ihan oikeasti päästä nuo lehtitalojen puhelinmyyjät. Ei riitä, että olet heille ihan oikeasti hyvä asiakas. Pitäisi olla vieläkin parempi. Ja annas olla, jos satut vastaamaan netissä johonkin kilpailuun tai kyselyyn, saat varmasti soiton hetken päästä ja sinun oletetaan tilaavan heidän tuotteitaan. Tyrkkymyynti ei uppoa, vaikka kuinka koetan ajatella, että työtään ne lehtitalojen palkkarengit tekevät.

Eilen tyrkytettiin erään lehtitalon yhtä hyvää ja kahta kaunista. Mainittakoon, että minulle tulee heiltä jo ainakin kolme lehteä.
Sanoin, että enpäs pysty nyt päättämään mitään, kun on tässä ihan muuta mielessä. No joo. Iloinen naismyyjä toivotteli hyvää matkaa ja hänestä päästäkseni lupasin, että palataan asiaan sitten joskus kun helmikuu alkaa.

Minulla on tänään yölento. Päätin köllähtää päiväruuan jälkeen  Simon kanssa sängylle ja vähän ottaa unta etukäteen. Kaikki meni   ihan ok, kunnes latauksessa ollut kapulani vimmatusti kilisi ja herätti horrokseen vaipuneen. Oli soittajan onni että en ehtinyt vastaamaan. Katsoin uteliaisuuttani, kuka yritti tavoitella nukkuvaa karhua. Ja hitto. Lehtimyyjä. Samasta lehtitalosta, jonka hyvä asiakas jo olen. Samasta lehtitalosta, jonka myyjän kanssa eilen vasta sovin, ettei nyt viikkoon soitella.

Oli nyt myyjän onni, etten ehtinyt vastata. Luulenpa, että olisin ladannut täyslaidallisen unenpöpperössä. Miten alkeelliset systeemit niillä on, jos olen jokaisen listoilla potentiaalisena lankaan lentäjänä.
Tekis mieli perua olemassa olevat tilaukset samantien. Tosin yksi lehdistä on tullut minulle varmaankin kolmekymmentä vuotta ja on mieluisin.

No, sisu laantuu vähitellen. Illan mittaan tästä on lähdettävä kentälle.
Jos ja kun löydän oikean lähtöportin, nousen norjalaisen siiville ja aamuyöllä olen perillä ystäväni luona lämpöisemmässä. Punnitsin jo laukkuni ja on sallituissa painorajoissa. Niin, että siivet kantaa.

Olisinpa itsekin sallituissa painorajoissa. Eilinen A-talkin laihduttamista pohtinut ohjelma selvitti minulle, että päässä on vika jos ei laihdu. Kroppaa ei saa kutistumaan, ellei mieli laihdu samantien. Lohdullista oli erään ei niinkään ohuen mukana olleen mielipide, että eliniän ennuste ei todellakaan ole pelkästään läskeistä kiinni. No joopa. Mieltäni alan tässä muokkaamaan vähitellen.

Pieni koiruli aavistaa, että joku on lähdössä kun matkalaukku on pakattu. Prinssipuoliso lupaa hoitaa Simoa ihan ykkösasiana ensi viikon. Jopa on valmis luopumaan ja rajoittamaan iltamenoistaan, ettei pikku reppanan tarvitsisi olla yksin kotona. Voipa olla, että minulla on isompi ikävä ja olen enempi läheisriippuvainen.

Mutta ihana on toisaalta lähteäkin. Saa nähdä, mitä tarinoita syntyy viikon aikana. Kamera on mukana ja mieli avoin. Lumitimantteja on varmasti hangilla hohtamassa vielä kun palaan.
Armi Kuuselankin kerrotaan vuonna -52 sanoneen lentokoneen rappusilta: "Jää hyvästi, kotimaani Suomi!"  Pitäneekö paikkaansa?