TUULETTUMASSA RISTEILYLLÄ

Lauantain ehtoolla noustiin prinssipuolison kanssa laivaan. Ihan vaan kahdestaan humputtelureissulle miljoonakaupunkiin. Tietysti tähdättiin siihen, että sunnuntai-aamuna päästään Hötorgetin kirppistarjontaa silmäilemään. Ja tietysti päivän aikana ehtii myös muualla piipahtamaan.

Talvinen Tukholma näytti aurinkoiset kasvonsa kävellessämme satamasta Slussenin tunnelbana-asemalle. Kävelytie oli luminen, suolattu ja vähän raskasta askeltaa, mutta vastaantulijoiden pitkä rivi, punaposkisia ja sutjakoita juoksijoita, ei näyttänyt kokevan hiertävästä lumesta mitään haittaa. Harjoittelivat Tukholman maratoonille!
Saltsjö lainehti avoimena ja pakkastakin vain -7 astetta. 
Asemalta ostettiin päivän läpyskät ja ei kun "Heinätorille".

"Ainahan sitä kun liukkaasti liikkuu, reikiä kaivaa ja polkuja raivaa, aitassa kinkut ja makkarat kiikkuu..." sanottiin vanhassa hiirulaisten runossakin, missä maalaishiiri tuli kaupunkilaisserkkunsa vieraaksi.
No, ehkä mekin oltiin kuin maalaisserkut kiertämässä kirpputoripöytiä. Ja jotakin löytyikin. Astialaatikosta, hintaan 20 kr/st löysin puoli tusinaa  omasta mielestäni kaunista pullalautasta.

Kuvat eivät tee oikeutta lautasten kauneudelle kun niitä salamalla kuvasin. Lautaset ovat saksalaisen Bavaria-tehtaan. Mielestäni kannatti maksaa vajaa 15 e näistä yhteensä.

Eräs suomalaisperäinen vanhempi pariskunta myi astioita ja figuureja, muistan, että ovat olleet Hötorgilla ennenkin. Heiltä löysin poika-hevos -figuurin. Sekin leimattua saksalaista posliinia.

Tietenkin kävimme Sundbybergissä, vaikka sinne onkin melkoinen matka, mutta aikaahan meillä oli. Sieltä löytyi punainen maljakko kotiin kannettavaksi. Joimme kahvit Kaupunkilähetyksen kirppiksen kahviossa ja tallustelimme takaisin tunnelbanalle jatkaaksemme Vårbergin isolle kirppikselle, kaupungin toiseen laitaan.

Kyllä kaikenlaista tavaraa oli tyrkyllä. Onneksi on jo niin tiukka seula, ettei juuri mitään halunnut kantaakseen. Pikkuruisen metallihevosen

ja hollantilaisen haitaripojan 

kelpuutin kassini täytteeksi. Olimme aivan kypsiä lähtemään takaisin satamaan ja laivalle.

Vårbergissä laiturille tullessamme kiinnitin huomiota muista poikkeavasti pukeutuneeseen henkilöön. Katsottuani häntä tarkemmin tajusin, että hän oli eräässä tv-ohjelmassa viime viikolla.
Mutta se on sitten jo toisen postauksen juttu.

Kävellessämme satamaan alkoi sataa räntää. Lämpötila vain -1 aste ja sakeanaan lumihiutaleita.

Aamulla näin aurinkoinen kaupunginranta näytti

räntäsateessa aivan harmaalta. Yhteyslautta Djurgården vaan mennä puuskutti Gamla Stanin rantaa kohti.

Kävelytie oli - jos mahdollista - entistäkin raskaampi kävellä. Ja kas kummaa, edellämme kulkenut pariskunta kauhoi Sokoksen muovikassin täyteen tienvarsilunta! Ja kantoivat sen edellämme laivaan. Ehkäpä viilensivät tunteita hytissä tai sitten kylmensivät olutpurkkejaan hytin vessan lavuaarissa. Tiedä heitä. Meitä reissaajia kun on moneen hyttiin!

Kotiin on aina kiva tulla. Simo oli tuotu aamusella jo kotiin ja voi sitä ilon ja riemun hetkeä kun mamma avasi oven! Koko päivän on sitten kuljettukin vierivieressä, päikkäritkin koisattiin ihan kiinni toisissamme. Prinssipuolison lähtiessä omiin harrastuksiinsa sai hänkin melkoiset torumishaukut. Ettäs kehtaattekin jättää pienen koirulinne, narraatte hänet kisuleita katsastamaan! Kun oma koti on aina oma koti! Eikä ole kivaa jäädä reissusta tietenkään....

Olin saanut kolme ihanaa tunnustusta! Kiitos blogiystävät Minttuli, Kaisa ja Aili-mummo. Olen otettu tunnustuksistanne!


Ja tervetuloa lukijaksi MummonPajukori!