HUVILADAT

Hola! Nopeasti kului viikko kahden "Finlandesa huviladan". Menomatka norjalaisen siivin oli raskas, oltiinhan Malagassa vasta hieman ennen kahta aamuyöllä. Mutta ihana ystäväni oli järjestänyt suomalaisen taksityttösen kentälle vastaan ja nopeasti olimme sitten jo hotellin parkissa.

Aamu-uninen rantakatu tuttuine maamerkkeineen tuntui mukavalta, mutta niin minä kuin ystävänikin painuimme pehkuihin muutamaksi tunniksi odottelemaan aamun valkenemista. Olihan lauantai ja antiikkimarkkinapäivä isolla Feria-alueella. Ja todentotta. Kun silmiäni siristelin auringon paistaessa täydeltä terältä sain hämmästellä sitä tavarataivasta, mikä oli levittäytynyt eteemme. 

Koppakuoriaisista ....

koruihin ja ....

käyrätorviin, tai tämähän näyttää kyllä jonkinlaiselta saksofonilta.

Ihmisiä tungeksi markkina-alueen täydeltä ja vähälle jäänyt yöuni ei sallinut täyssilmällisiä joten vain hämmästelin tarjolla olevia. Ostamiset jäivät yhteen posliinipupuun. Ja maitokahviin puiden siimeksessä. Tai lähtihän mukaani pari soittajaa, luusta veistetyt hanuristi ja kitaransoittaja-solisti. Hyvin varovasti olin suunnitellut hankintoja tekeväni, sillä minulla oli kevyt kenttävarustus lentoja ajatellen; vain yksi laukku käsimatkatavarana.

Fuengirolassa on paljon suomalaisia. Varsinkin ikääntynyt väki on löytänyt aurinkoisen Costa del Solin rantamat. Paitsi turisteina siellä on myös vakinaisina asukkaina. On seurakuntatoimintaa, sanomalehteä, kirjakauppaa, ravintoloita, baareja ym. joten eipä suomalainen - kieltä osaamatonkaan - mitään vaille jää. Ja ennen kaikkea lämmin sää, kuin lehmän henkäisy. Varmasti viihtyisin minäkin viikkoa pitempään.

Vaan loppuvat aina mukavatkin päivät. Perjantai tuli nopeammin kuin arvasinkaan ja laukun vetoketjut piti saada kiinni. Lentoasemalle mentiin junalla, hieno yhteys. Tosin erään mummelin - ei onneksi minun - vetolaukku jäi junan ovien väliin ja mummo asemalle. No, turvamies muutaman aseman jälkeen lähetti laukun takaisin mummolle, joka varmasti hätääntyneenä odotteli tavaroitaan. Mitä opimme? Ei pidä tunkea junaan jos ovien sulkemisen hälytyspimputus soi.

Kotona odottava koirulini Simo oli revetä liitoksistaan jo linja-autoasemalla. Riemulla ei ollut rajoja, naama pestiin alle aikayksikön ja Simo vahti minua tarkasti, etten vaan livahtaisi tieheni taas. Yön nukkui liisteröitynä säärivarteeni liikahtamattakaan. Nyt jo tilanne normaali, voin jo liikkua vartioimatta huushollissani.
Matkasta jäi paljon ihania muistoja ja kokemuksia. Postailen niistä sitten vähitellen. Ja ystävälleni olen todella paljosta kiitollinen, sain tosi kivan viikon lämmössä ja mukavia kokemuksia maailmalta.

Nämä maisemakuvat on otettu parvekkeelta, eri vuorokauden aikoina. Toki kuvasin muualtakin, mutta postailen niitä myöhemmin.