Aurinko ei vielä suostu pilkahtelemaan, mutta kevät jo kaihertaa mielessä. Räystäiden jääpuikot kertovat sään lämpenemisestä ja öiden kylmyydestä.
Tällainen keräilijämummo tuntee itsensä näin keväällä todella turhautuneeksi. Huusholli on kuin tavarataivas. Huokeasti nauran televisio-ohjelmille, missä kerrotaan kaiken hamstraajista. Samalla tietysti nauran itselleni. Aamulla imuroidessa ja huushollissa sukkuloidessa sen hokasin. Tarvitsen sisustussuunnittelijan apua.
Prinssipuolisokin mittaili rullamitallaan jo hyllyköiden paikkoja ja oli intoa piukassa hankkimaan uutta hyllyä. Että saataisiin pöytäpinnat tyhjiksi. No eihän tämä nyt mikään ratkaisu ole. Katsoipa tässä kodissa mihin suuntaan tahansa, joka paikka on täynnä kuin "mustalaisen hevosen selkä" niinkuin mummoni asian ilmaisisi. Kaikki tarpeellinen aina käden ulottuvilla, hah. Apuva!
Vaatehuonetta tyhjensin jo aikaisemmin. Miten ihmeessä se on taas täynnä vaikka en muista mitään ostelleenikaan? Ja apukeittiön kaapisto on varsinainen tallelokero. Monta pulloa on esim. pyykin huuhteluainetta, jota en muista vuosiin käyttäneeni. Ei kun ulos vaan roskiin kaikki ylimääräiset. Niinkuin keittiön kaapeistakin, esim. patakaappi on pullollaan kippoa ja vuokaa. Täysin tarpeettomia. Kevätsiivousta kaivataan ja nopeasti.
Samanlaista kevätsiivousta kaipaa varmasti aivokoppani. Tänne blogiinhan on ollut hyvä tyhjennellä. Toisaalta, ketään en ole halunnut kommenteillani loukata, ketään en kirjoituksillani neuvoa, kunhan olen antanut ajatusten lätistä postauksiin. Mielelläni surfaan eri blogeissa. Vertaistukeakin olen niistä löytänyt. Kiitos siitä.
Yhden asian suhteen olen kääntänyt kelkkani. Se tatuointi. Jos tämän ikäisen ja kokoisen mummelin perskannikkaan kärpäsen piirtäisi, se voisi lopulta näyttää siipikusiaiselta. Nyt olis tietysti vielä kärpäsenä, mutta jos toive pienestä painonpudotuksesta joskuskaan toteutuu, hih, voi lopputulos olla tämän vitsikuvan kaltainen.
Sain hörönaurut, kun ystäväni - muistaen tatuointitoiveeni - minulle tän lähetti. Kiitos. Tatskatoive perskärpäsestä jää nyt vain päiväuniin. Ja naurut päälle.
Mutta muuten odottelen kevätaurinkoa, sen lämmittäviä säteitä poskipäihin. Ja pääsiäistä, silloin vois jo ajella mökillä asti. Mutta sitä ennen on pakko suursiivota sekä huushollista että elämästä liiat ja turhat tavarat. Että olis kevyempi odotella kesää...
Tällainen keräilijämummo tuntee itsensä näin keväällä todella turhautuneeksi. Huusholli on kuin tavarataivas. Huokeasti nauran televisio-ohjelmille, missä kerrotaan kaiken hamstraajista. Samalla tietysti nauran itselleni. Aamulla imuroidessa ja huushollissa sukkuloidessa sen hokasin. Tarvitsen sisustussuunnittelijan apua.
Prinssipuolisokin mittaili rullamitallaan jo hyllyköiden paikkoja ja oli intoa piukassa hankkimaan uutta hyllyä. Että saataisiin pöytäpinnat tyhjiksi. No eihän tämä nyt mikään ratkaisu ole. Katsoipa tässä kodissa mihin suuntaan tahansa, joka paikka on täynnä kuin "mustalaisen hevosen selkä" niinkuin mummoni asian ilmaisisi. Kaikki tarpeellinen aina käden ulottuvilla, hah. Apuva!
Vaatehuonetta tyhjensin jo aikaisemmin. Miten ihmeessä se on taas täynnä vaikka en muista mitään ostelleenikaan? Ja apukeittiön kaapisto on varsinainen tallelokero. Monta pulloa on esim. pyykin huuhteluainetta, jota en muista vuosiin käyttäneeni. Ei kun ulos vaan roskiin kaikki ylimääräiset. Niinkuin keittiön kaapeistakin, esim. patakaappi on pullollaan kippoa ja vuokaa. Täysin tarpeettomia. Kevätsiivousta kaivataan ja nopeasti.
Samanlaista kevätsiivousta kaipaa varmasti aivokoppani. Tänne blogiinhan on ollut hyvä tyhjennellä. Toisaalta, ketään en ole halunnut kommenteillani loukata, ketään en kirjoituksillani neuvoa, kunhan olen antanut ajatusten lätistä postauksiin. Mielelläni surfaan eri blogeissa. Vertaistukeakin olen niistä löytänyt. Kiitos siitä.
Yhden asian suhteen olen kääntänyt kelkkani. Se tatuointi. Jos tämän ikäisen ja kokoisen mummelin perskannikkaan kärpäsen piirtäisi, se voisi lopulta näyttää siipikusiaiselta. Nyt olis tietysti vielä kärpäsenä, mutta jos toive pienestä painonpudotuksesta joskuskaan toteutuu, hih, voi lopputulos olla tämän vitsikuvan kaltainen.
Mutta muuten odottelen kevätaurinkoa, sen lämmittäviä säteitä poskipäihin. Ja pääsiäistä, silloin vois jo ajella mökillä asti. Mutta sitä ennen on pakko suursiivota sekä huushollista että elämästä liiat ja turhat tavarat. Että olis kevyempi odotella kesää...
Melkoinen tavarapaljous Sinulla onkin ja olisiko niin että vaatteetkin lisääntyvät aivan itsestään.. Itsellä on niin pieni pulju ettei kamalasti auta enää tavaraa lisäillä tai ei mahdu kulkemaan ja minä kun tykkäisin avaruudesta, siis myös huushollissa:)
VastaaPoistaAivan hurjasti on kertynyt kaikenlaista. Ihan roskiinkaan en kaikkea haluaisi heittää, pitäs varmaan ruveta huutiksessa myymään. Että sais vähän väljyyttä. Tosin meillä on tyttären perheen tavarat odottamassa hänen lastensa huusholleja, ehkä joskus. Mutta nyt ahistaa...
PoistaKeräilyssä on tuo pahapuoli, että paikat täyttyy kun maailmassa on niin paljon sellaista joka on pakko saada. Minä olen koittanut paikkoja tyhjentää aina tarpeen mukaan, mutta huh huh kun sitä liikaa on aina vaan. Nyt olen ajateluut talven mittaan, että kun nuo suvun nuoret vierailee. alan kyseleen kväiskö heille sellaiset tai tälläiset lautaset sun muut kipot ja kapot. Sais vähän niitä pois kaapeista, kun en millään raaski hävittääkään.
VastaaPoistaOnneksi sinulla on vielä prinssipuoliso jakamassa arjen tarpeita.
Hyllyjäkin suunnittelemassa. Ihana juttu.
Kyllä minäkin olen tarjonnut jo kuppeja ja kippoja kainaloon, mutta vielä niitä on hyllyt täys. Sota-ajan lapsena kun ei oikein henno roskiin heitellä ja miettii vaan, että josko olis vielä käyttöä. Mutta tulee raja vastaan, enää ei tartte juuri mitään itsen.
PoistaKummasti sitä tavaraa kertyy kun yli 20v asuu samassa paikassa ja koko ajan johonkin tehdään kaappia tai muuta lisää. Sinulla on kyllä pöltissä pyyhkimistänoissa lasitavaroissa, huoh.
VastaaPoistaMuuten, tuo viimeinen kuva, se vitsikuva, ei näy.
Välillä pitäisi todellakin muuttaa, silloin karsisi turhaa pois. <Pölyjenpyyhkimistalkoita joskun pidän, hih. Harmi, jos ei vitsikuva näy, se nyt oli tämän postauksen juju.
PoistaKun muutin osa tavaroista jouti pois.Vaan kyllä vieläkin on turhaa ja jotenkin aina löytyy jotain mitä on PAKKO säilyttää ja hamstrata..Näkyy sinullakin olevan tuota omaksi tarpeeksi asti.
VastaaPoistaKuten mummeli tuossa lapsille voin minäkin ujutella jotain mukaan.
Kivaa uutta viikkoa.
Kaipa se on niin, että jos on tilaa niin aina vaan säilöö kamojaan. Minä olen keräillyt yhtä ja jos toistakin, kokoelmia ei oikein henno heivata roskakuskin kyytiin. Mutta aika tavaran kaupitsee, sanotaan.
PoistaSamoin sinulle mukavaa alkavaa hiihtolomaviikkoa.
Anja, Anja Du mein Mädchen....elä nyt hyvä ihminen tommosia puhu, ettei vain tarttuisi minuunkin, se hävityksen kauhu!? Vähän jo oireilen ei sillä, eteisessä on säkin suu auki ja siihen pitäs saaha lisää rojua.....;)
VastaaPoistaMaikku, mulla ei vielä ole edes sitä säkkiä auki, tänäänkin jäi sitten kaikki paitsi imurointi tuumausasteelle. Mutta joskus...
PoistaKivat sulle!
Olipa mukava nähdä tuo sana otsikossa - kevät - sehän on ihan kulman takana jo :) Aloin oikein miettimään kaappejani, mitä kaikkea aivan turhaa siellä onkaan, aivan täynnä kaikki kaapit ja komerot... maikun keino voisi toimia meilläkin, säkki vaan eteiseen ja siihen kaikki jonninjoutava. Toivottavasti kevätaurinkokin näyttäytyy ensiviikolla.
VastaaPoistaKevätaurinkoa odotellaan. Kun kaikki pölyt oikein näkyy, niin ehkä sitten intoa riittää suurempaankin siivoiluun.
PoistaVoi kuinka tuttuja ongelmia sinulla onkaan ! Minä olen päässyt irti hamstrausvimmasta kylmänviileästi alkamalla kysellä itseltäni: "Tarvitsetko sina varmasti tuota ?" tai "Minkä vanhan vastaavan olet valmis panemaan pois, että tuo mahtuu tilalle ?" En voi omia osteskeluintojani edes keräilyharrastuksella puolustella, oli pakko panna piste. Iloista auringon odotusta !
VastaaPoistaEn minäkään enää ole juuri mitään hamstrannut, mutta entisistäkin pitäisi harvennushakkuuta suorittaa. Mutta kun on muka kiintynyt tavaroihinsa, höh. Sanotaanhan, ettei ihmistä auta vaikka saisi koko maailman tavarat jos saa sieluunsa vahingon. Kaipa sen vahingonkin olen jo onnistunut saamaan.
PoistaOdotellaan aurinkoisia kevätpäiviä.
Tämähän oli kuin meiltä kuvattu.
VastaaPoistaOlen kyllä yrittänyt poistaa turhia. Tytöntyttö lupautui siivoomaan vinttikomeron, mutta enpä uskalla antaa, kun varmasti heittäisi kaikki pois. Hih.
Teillä onkin ollut mukavaa kun olette saaneet olla mukana vala tilaisuudess ja vielä Kotkassa. Kotka on nuoruuskaupunkini. sillä minä Suloseni tapasin, sotapoikana.
Sehän siinä on, että joku voisi heittää meille niin tärkeitä tavaroita pois. Kun muutettiin 20 v sitten, tytär heitti surutta kaikki pliseeratut vekkihameeni vuosikymmeniltä suoraan kaatopaikalle. Ja paljon muuta. En ole kaivannut. Mutta nyt haluan ihan itse karsia säilytettävät, vaikka työläältä tuntuukin.
PoistaKotkassa oltiin ja mukava siellä oli valaa kuunnella, kylmä vaan kävi varpaisiin. Siis Kotkan poikii ilman siipii... no onhan teillä siivet olleet kun olette sinne Ruotsiin lennähtäneet...
Samoja ongelmia on minullakin vastassa, kun kotiin palataan. En ei kokoelmiin lisää kippoja hankita. Uusi keraaminen paistinpannu on ainoa hankinta tänä talvena ja ne vanhat on helppo heittää metalliromuihin.
VastaaPoistaMukavaa keväänodotusta vaan sinne kotiin.
Voi nekkakerholaiseni ja kirppisneuvoskumppanini. Pitäskö meidän ruveta myymään vaivalla kotiin raahaamiamme kuppeja? Katsotaan, kunhan olet laskeutunut taas kotimaan arkioloihin... siihen asti lämpimiä päiviä ja tunteita ja ja ja.....terkkkuja.
PoistaOlet joilla kuilla kirppareilla vieraillut, ja se on tuottanut tulosta..:))))
VastaaPoistaToivottavasti tuottavat onnea sinulle ja armaallesi!<33333
Onnesta en tiedä, joku hamstraamisen himo kai on kun on pienenä puutetta kärsinyt, pää alaspäin jenkkikassissa kannettu ja pipo kireällä ilman leluja ollut, hih. Nyt on kaapit ja päällykset täynnä kaikkea hassua ja läpiveto pitää saada aikaan että karsiutuu vähän nämä roinat.
Poista<3333
tänään täällä Turussakin on ollut ihan varsinainen kevätpäivä! Aurinko lämmittää ja häikäisee niin, että aurinkolasit on haettava talvipiilostaan.
VastaaPoistaKokoelmasi ovat hienoja! Älä vain ala hävittää tavaroita, nehän ovat juuri tuollaisina kokoelmina upea osa suomalaista kulttuuriperintöä..
Voi Kaisa kun näkisit nämä keräämisen tulokset! Vaikka olen jo kovasti harventanut ja laistanutkin suurimman osan ostohimosta, kaikki kaapit, pöydät ja päälliset on turvoksissa. Mutta on ne minulle joskus kovasti tärkeitä olleet ja tykkään niistä edelleenkin.
Poista