Aamupäivällä jätettiin metsäkone rymyämään pihan laitaan ja ajeltiin pienellä "koirankopilla" (mun Nissan) Valkoon. Perillä ystävien luona odotti maittava madekeitto lisukkeena lämpimiä patonkeja yrttivoilla sekä mateen rommia. Kyllä oli maittavaa soppaa. Lienen aiemmin tuntenut ennakkoluuloa madekeittoa kohtaan, en sitä itse ole vuosiin laittanut. Joskus vuosia vuosia sitten muistan nylkeneeni madetta.
Mutt hyvää se on silloin kun sen keittämisen taitaa. Nam.
Syötyämme miehet vetivät haalarit jalkaan ja suunnistivat merelle verkkoja kokemaan.
Lumihiutaleita leijui hiljalleen mutta ei tainnut kalamiehiä haitata.
Kas tässäpä verkon alkupään merkki. Lunta pois ja avanto auki.
Jess, verkonpää löytyi ja nyt alkaa sietämätön jännitys: onko siellä mitään!
Kaspas vaan, lahnaa nousee....
Edelleen lahnaa ...
Mitenkäs nämä lahnat nyt on verkkoon jääneet, mateitahan me tänne tultiin hakemaan.
Ei nää nyt ihan pieniäkään ole!
Tässä tämän päivän kalansaalis. Ei matikan matikkaa. Mutta hauen köllykkä kyllä lahnojen lisäksi. Hyvä saalis kokonaisuudessaan.
Sinä aikana kun miehet tarpoivat meren jäällä, me naisväki ja Simo kävelimme Loviisaan ja takaisin. Piipahdimme kirppiksellä ja jotain pientä sieltä mukaan tarttui. Puuhelmet, lasinekka ja punainen lasipullo. Koko lysti maksoi seitsemän euroa. Ihan kelpo kirppishinta.
Palattuamme kahvipöydässä en voinut vastustaa herkullisia kierrukkapullia, nam. Ei tullut edes huono omatuntokaan. Bravo!
Kun miehet palasivat mereltä, Simo halusi jo kotiin. Prinssipuoliso näköjään osaa koirankieltä tulkita ja niinpä lähdimme kotimatkalle.
Kalakassissa pari lahnaa ja tuo iso hauenmollikka.
Kotona hauen perkaaminen jäi tietysti minulle. Prinssipuoliso vei lahnat kaverilleen, joka ne mielihyvin lupasi itselleen suolata. Suolakalana lahna on kyllä hyvää, lapsena sitä paljon syötiin särpimenä.
Ensin vähän kiertelin kalansiivousta. Sitten tartuin toimeen ja suomustin hauen pienellä terävällä vihannesveitsellä. Suomustusrauta kun on mökillä. Hauki on mielestäni meidän vesien alligaattori, joten tartuin sen päästä kiinni shifonetteliinan läpi. Vitsi miten hyvin se toimi, kala pysyi paikallaan ja suomustaminen onnistui.
Päätin laittaa hauen uuniin hautuilemaan. Tässä se köllykkä odottelee maustamista.
Minä, joka olen järven rannalla kasvaneena tottunut, että hauen kutuaika on keväällä kun rannat avautuvat, olin todella haavi auki avattuani hauen vatsan. Valtavan isot mätipussit kutuvalmiina! Kalan maksan ja mätipussit kuumennan Simon ruuaksi. On kyllä herkkua koirulin mielestä ihan oikeasti.
Nyt maustoin hauen ja työnsin uuniin kypsymään. Huomenna meillä syödään haukea, siis minä ja Simo. Prinssipuolisohan aamulla suuntaa eteläiseen tasavaltaan aamulaivalla. Me kotona seurataan, miten isot pihapuumme muuttuvat metsurien toimesta puupölleiksi.
Että semmoinen tapaus tällä(kin) kertaa. Heipparallaa! Ja kiitos ystäville mukavasta päivästä.
Mutt hyvää se on silloin kun sen keittämisen taitaa. Nam.
Syötyämme miehet vetivät haalarit jalkaan ja suunnistivat merelle verkkoja kokemaan.
Sinä aikana kun miehet tarpoivat meren jäällä, me naisväki ja Simo kävelimme Loviisaan ja takaisin. Piipahdimme kirppiksellä ja jotain pientä sieltä mukaan tarttui. Puuhelmet, lasinekka ja punainen lasipullo. Koko lysti maksoi seitsemän euroa. Ihan kelpo kirppishinta.
Palattuamme kahvipöydässä en voinut vastustaa herkullisia kierrukkapullia, nam. Ei tullut edes huono omatuntokaan. Bravo!
Kun miehet palasivat mereltä, Simo halusi jo kotiin. Prinssipuoliso näköjään osaa koirankieltä tulkita ja niinpä lähdimme kotimatkalle.
Kalakassissa pari lahnaa ja tuo iso hauenmollikka.
Kotona hauen perkaaminen jäi tietysti minulle. Prinssipuoliso vei lahnat kaverilleen, joka ne mielihyvin lupasi itselleen suolata. Suolakalana lahna on kyllä hyvää, lapsena sitä paljon syötiin särpimenä.
Ensin vähän kiertelin kalansiivousta. Sitten tartuin toimeen ja suomustin hauen pienellä terävällä vihannesveitsellä. Suomustusrauta kun on mökillä. Hauki on mielestäni meidän vesien alligaattori, joten tartuin sen päästä kiinni shifonetteliinan läpi. Vitsi miten hyvin se toimi, kala pysyi paikallaan ja suomustaminen onnistui.
Nyt maustoin hauen ja työnsin uuniin kypsymään. Huomenna meillä syödään haukea, siis minä ja Simo. Prinssipuolisohan aamulla suuntaa eteläiseen tasavaltaan aamulaivalla. Me kotona seurataan, miten isot pihapuumme muuttuvat metsurien toimesta puupölleiksi.
Että semmoinen tapaus tällä(kin) kertaa. Heipparallaa! Ja kiitos ystäville mukavasta päivästä.
Hieno kalasaalis. Maistuisi hauki meillekin. Nam.
VastaaPoistaHeips! Simo veti herkkunaan jo heti aamulla hauen mätiä ja nyt päivällä sitten haukea raksujen kanssa. Tuolla nyt tyytyväisenä loikoo sohvan nurkassa. Hauki oli kyllä minustakin ihan hyvää uunissa haudutettuna.
PoistaSamanlaiset tuntemukset minulla myös Mateeseen on. Lapsena äitini laittoi paljonkin siitä ruokaa ja osallistuin nylkemiseen pitämällä kalan päästä kiinni kun äitini veti nahan pois. Myös mateen mädin siivoaminen oli minun tehtävä, veriverkkokalvo pois ja mädit pakkaseen laitettiin ettei tule matoja muistaakseni.
VastaaPoistaMädin hinta on aika hurjeissa lukemisissa. Harmi ettet saanut madetta. Uunihauki on hyvää ja Simolin arvostaa Hauen mätiä:)
Teillä myös siellä puusavottaa piisaa. Mukavaa kun saadaan puut omasta metsästä:)
Minä en muista, nyljettiinkö meillä lapsena mateet, niitä oli kyllä usein soppana kun rannalla asuttiin. Ja mateen mätiä ja maksaa myös syötiin suurena herkkuna. Mäti piti suolata tai pakastaa, kun järvikalasta oli kyse.
PoistaTänäänkin metsäkone myllertää ihan pihan reunassa, kohta on "ikkuna Eurooppaan" eli aurinko pääsee paistamaan. Nyt enää jännään, miten ottavat koneella alapihan isot pihapuut. Mutta näpsäkästi näkyy käyvän tuolla ylempänä.
Meillä syödään joka talvi muutaman kerran madekeittoa. Maksa ja mäti pakastetaan enenn syömistä. Mutta nekin syömme. Minulla ei ole mitään muistoja lapsuuden madekeitoista, isäni toi pilkiltä aina ahvenia ja perkasi ne sopaksi. Sekin oli hyvää.
VastaaPoistaKaupunkilaisena kala on yleisimmin silakoita tai kuhafileitä, ne on helppoja valmistaa. Mutta kyllä penskana oppi kaikenlaiset kalat perkaamaan, itse asiassa mökillä se olen minä, joka ongitut ja verkoilla saadut kalat puhdistan.
PoistaEnemmän pitäisi kalaa syödä nykyihmisten.
Ompa hieno saalis:)
VastaaPoistaJoo, pojat olivat tyytyväisiä vaikka mateita ei noussutkaan.
PoistaKomea saalis vaikka ei madetta noussutkaan. Madesopan makuun en vielä tänä talvena ole pässyt, mutta toiveita on. Se on hyvää ja jos viitsisi sen nahkan kuuman veden avulla kaltata, olisi vielä parempaa kuin nyljetystä tehty. Vaan on talvinen haukikin hyvää, joten nauttikaa Simon kanssa.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua♥
Kaijan eilinen madesoppa oli maukasta, kalaa oli keitossa runsaasti. Minulla on sellainen muistikuva, ettei ennen vanhaan kotona mateita tosiaankaan nyljetty.
PoistaSimon kanssa hauesta tänään nautimme, poika hotkaisi heti jo aamupalalla hauenmätiä, jonka uunissa hänelle hauen vieressä haudutin.
Kuin myös aurinkoista viikonloppua. Täällä on ihan leppoisa sää.
Minusta mateita ei pidä nylkeä, niistä menee se hyvä maku..
VastaaPoistaOlen kaltannut mateet tosi kuumalla vedellä, jolloin lima lähtee kaapimalla pois, ja maku säilyy kalassa, eli lopputulos on parempi.
Haukikin menettelee hyvin maustettuna, hauen mausta en pidä..:/
Onpa siellä merellä hauen kutu aikaisessa, meillä vasta toukokuussa.
Leppoisaa viikonloppua sinulle ja Simolle!<33333
En tiedä, miten olisin mateen perannut jos olisin sellaisen saanut! Joskus nuorempana nyljin. Mutta tämän "alligaattorin" eli hauen pulleroisen kalttasin tarkkaan ja huuhdoin ja kuivasin talouspaperilla, sitten mausteet niskaan, folio päälle ja uuniin. Oli kypsää ja maukasta (sanoo Simokin).
PoistaSitä kutua minäkin ihmettelin, kun keskeisemmässä Suomessa hauki kutee keväällä kun rannat alkavat sulaa. Valtavat mätipussit tällä hauella kuitenkin oli jo ihan valmiina.
Samoin sinulle leppoisaa lauantaita. <33333
Mitä on "mateen rommi"?
VastaaPoistaMateen rommi on mateenmätiä, joka on tyhjennetty mätipusseista, huuhdeltu vesikulhossa muutamaan kertaan, lisätty siihen suolaa, laitettu pakastumaan (että mahd. loiset, ainakin järvimateessa, kuolevat. Sitten pakastemäti sulatetaan jääkaapissa, lisätään pippuriseosta, hienoksi hakattua sipulisilppua ja tilliä ja tämä rommi syödään leivän päällä tai perunoiden lisänä, blinien päällä tai miten kukakin haluaa. Hyvää se on.
PoistaSinulla on hyvät perinteiset kala-ruo´at hallussa, madekeitto on lapsesta asti tuttu kevättalven herkku, parhaan hauen äitikin laittoi uunihauksena täytettynä, ja tuoltapas sinun kaalijututkin ihan tutun ja makean oloiselta kuulostavat.Hyvää perusruokaa ja mahdollisimman monipuolisesti käytettynä, siinäpä sen terveyden ensi-askel.Onneksi me vielä osataan jotain !
VastaaPoistaNiinpä, vanhasta muistista nousee niitä perusruokia, mitä kotona ennen lapsena syötiin. Minusta ei tulisi gourmee-kokkia tekemälläkään, olen niin laiskansutjakka siinä suhteessa. Joskus tietysti on kiva laittaa jotain erikoistakin, kokeilla, mutta enimmäkseen ihan tavallista kotiruokaa. Järven rannalla kun kasvoin, kalaruoka on lapsuudesta asti ihan tuttua.
PoistaJa minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, sanotaan.
Aurinkoista kevätpäivää!
Kylläpäs kuulosti ihanalta kevättalven päivältä! Ystäviä, hyvää ruokaa, herkkuja, kävelyretki, löytöjä...<3
VastaaPoistaMukavaa viikonjatkoa teille! :)
Kiitos Kaisa. Oli kovin mukava päivä ystävien luona.
PoistaKuin myös sinulle mukavaa viikkoa.