Kuinka nämä päivät vaan menevät päätä käännellessä. Paljon olen tehnyt suunnitelmia tämän hiihtolomaviikon (eläkeläistenkin?) varalle. Mutta heti ensimmäisestä päivästä alkaen huomaan, että ilta tummuu ja kaikki tarmokkuus on edelleen hakusessa.
Pieniä lumihiutaleita leijailee. Auraustraktori puski eilen leveän väylän takapihan läpi, metsäkonetta odotellaan harventamaan liian tiheäksi kasvanutta metsikköä. Valtavan leveä väylä, taispa siinä mennä mummin ruusupenkki, jouluruusu ja kevätesikkojen puskat.
Harmittaa, että punaisen koivun taimi jäi merkkaamatta, josko sekin tallautuu. Mutta ehkäpä lumi on sen verran armeliasta, että suojaa, vaikka telaketju yli kulkisikin. Kevät sitten näyttää, mitä maasta vielä nousee.
Aikani kuluksi olen lueskellut Parisoula Lampsosin kertomaa, kirjan nimi on Bagdadin prinsessa. Hän kertoo elämästään Saddam Husseinin ystävättärenä. Olen harppoen lukenut kirjan aikaisemmin, mutta osui nyt eteeni kirjahyllystä ja otin sen uudelleen luettavakseni. Mielenkiintoista kuvausta kieltämättä.
Tämän viikon pitäisi siis olla lomaa. Minulle ehkä onkin, prinssipuoliso sensijaan on menossa retkelle Fazerilaan, soittoharjoituksia on parina iltana, lauantaiksi bookasin hänelle matkan eteläisempään tasavaltaan. Ja perjantaiksi on luvassa madekeittoa ystävien luona. Näinhän se viikko saadaan mukavasti putkeen. Positiivista on, että illat on pitempiä ja aamu tulee aikaisemmin, valo osaa jo yllättää.
Simolla oli aamulla puoli seitsemältä kuono tiiviisti lumen pinnassa, mitä lienee haistanut. Oli onni, että oli taluttimessa. Ryntäili eestaas ja olisi varmasti mennyt mutkatietä näkymättömiin vainunsa perässä. Haukahteli ja raapi maata vielä takapihallakin. Arvelin, että pupu on mennyt pihan poikki, tai sitten kettu. Täällä metsän laidassa kun jälkiä lumella aina aamuisin on uusiakin.
Tarmonpuuskaa odotellessa taidan ottaa vielä kupposen kahvia. Ihan aikuisten oikeasti jätin taas kerran leipäpalat lautaselle. Olo helpotti kummasti. Mikä siinä lieneekin, että vaikka tietää, ei vaan usko. Kun se maistuu niin hyvälle. Mutta ei tee hyvää. Ja muutenkin pitää nyt katsoa, mitä vaakaviivaansa syöttää. Mieluummin ilman leipää kuin jatkuva turvotus ja pahan olon tunne.
Mollisävyistä tämä teksti. Ei nyt kuitenkaan elämä niin mustaa ole. Jotakin piristystä kuitenkin pitäisi loppuun löytää. Kokeilisinkohan edellisen postauksen vitsikuvan siirtämistä uudelleen, ei kuulema näkynyt edellisessä. Ehkäpä yritän sen siirtämistä toisella konstilla.
Voipi olla, ettei tällaisia kuvia tarkoituksellakaan saa siirrettyä, hih.
Kommenttini kuvasta on edellisen postauksen mukainen edelleenkin. Eli ei tatskoja takamuksiini.
Iloinen asia on aina arvonta, Susalla on meneillään ja palkintona on upeaa Susan Fletcheriä. Käyhän kurkistamassa ja kommentoimassa. Tässä linkki http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/ arpajaisiin.
Muuten mukavaa tiistaipäivää täältä Terävälästä...
Pieniä lumihiutaleita leijailee. Auraustraktori puski eilen leveän väylän takapihan läpi, metsäkonetta odotellaan harventamaan liian tiheäksi kasvanutta metsikköä. Valtavan leveä väylä, taispa siinä mennä mummin ruusupenkki, jouluruusu ja kevätesikkojen puskat.
Harmittaa, että punaisen koivun taimi jäi merkkaamatta, josko sekin tallautuu. Mutta ehkäpä lumi on sen verran armeliasta, että suojaa, vaikka telaketju yli kulkisikin. Kevät sitten näyttää, mitä maasta vielä nousee.
Aikani kuluksi olen lueskellut Parisoula Lampsosin kertomaa, kirjan nimi on Bagdadin prinsessa. Hän kertoo elämästään Saddam Husseinin ystävättärenä. Olen harppoen lukenut kirjan aikaisemmin, mutta osui nyt eteeni kirjahyllystä ja otin sen uudelleen luettavakseni. Mielenkiintoista kuvausta kieltämättä.
Tämän viikon pitäisi siis olla lomaa. Minulle ehkä onkin, prinssipuoliso sensijaan on menossa retkelle Fazerilaan, soittoharjoituksia on parina iltana, lauantaiksi bookasin hänelle matkan eteläisempään tasavaltaan. Ja perjantaiksi on luvassa madekeittoa ystävien luona. Näinhän se viikko saadaan mukavasti putkeen. Positiivista on, että illat on pitempiä ja aamu tulee aikaisemmin, valo osaa jo yllättää.
Simolla oli aamulla puoli seitsemältä kuono tiiviisti lumen pinnassa, mitä lienee haistanut. Oli onni, että oli taluttimessa. Ryntäili eestaas ja olisi varmasti mennyt mutkatietä näkymättömiin vainunsa perässä. Haukahteli ja raapi maata vielä takapihallakin. Arvelin, että pupu on mennyt pihan poikki, tai sitten kettu. Täällä metsän laidassa kun jälkiä lumella aina aamuisin on uusiakin.
Tarmonpuuskaa odotellessa taidan ottaa vielä kupposen kahvia. Ihan aikuisten oikeasti jätin taas kerran leipäpalat lautaselle. Olo helpotti kummasti. Mikä siinä lieneekin, että vaikka tietää, ei vaan usko. Kun se maistuu niin hyvälle. Mutta ei tee hyvää. Ja muutenkin pitää nyt katsoa, mitä vaakaviivaansa syöttää. Mieluummin ilman leipää kuin jatkuva turvotus ja pahan olon tunne.
Mollisävyistä tämä teksti. Ei nyt kuitenkaan elämä niin mustaa ole. Jotakin piristystä kuitenkin pitäisi loppuun löytää. Kokeilisinkohan edellisen postauksen vitsikuvan siirtämistä uudelleen, ei kuulema näkynyt edellisessä. Ehkäpä yritän sen siirtämistä toisella konstilla.
Voipi olla, ettei tällaisia kuvia tarkoituksellakaan saa siirrettyä, hih.
Kommenttini kuvasta on edellisen postauksen mukainen edelleenkin. Eli ei tatskoja takamuksiini.
Iloinen asia on aina arvonta, Susalla on meneillään ja palkintona on upeaa Susan Fletcheriä. Käyhän kurkistamassa ja kommentoimassa. Tässä linkki http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/ arpajaisiin.
Muuten mukavaa tiistaipäivää täältä Terävälästä...
Tiistaitapa hyvinkin!
VastaaPoistaKaitpa minulla hiukkasen tarmoa kun aamukuudelta vesijuoksuun aisotin itseni. Toista tunteroista tallailin syväaltaassa ja lauteilla läskini lämmitin päätteeksi. Sinnepä se tarmo taisikin jäädä. Kotona joutuu alinomaa itseään komennella, muutoin ei tapahdu mitään. Kilppariarvot päin prinkkalaa, vajaatoiminta todettavissa kaikinaisessa olossansa. Palelee, hiuskato, iho kuivaa ja kutiaa vaikka muutoin näin mehevä mummeli, jalat turpoo ym, ym. Hyvä että jatkuvaan painon nousuunkin löytyi syntipukki. (syömiset sivuseikka)
Kilpparini leikattu ja ainaislääkitys meneillään, vaatii annosnostoa näköjään.
Kuitenkin, kaikitenkin, kevättä kohti mennään, siitä ilo! Hyvät sulle!
Sinähän olet ollut tosi tarmokas. Vesijuoksu ja vedessä talleroiminen on parasta jumppaa, se ei rasita niveliä eikä lihaksia. Hyvä, että kilpparisi on nyt hallinnassa. Muuten klooriveden jälkeen on hyvä rasvata ihonsa jollakin perusvoiteella. Meikäläisen paino nousee näköjään syömisestä, kohta ei mahdu mitkään ryysyt niskaan. Mutta eipä sureskella, kun aurinko alkoi juuri paistaa takapihan kinoksiin. Kyllä kevään tulo nostaa mielialaa. Ehkä minäkin kohta pystyn tarttumaan noihin puuhiin kotosalla, joka paikka vaatii siivoilua ja putsausta. Vaan kiirekö tässä. Otetaan parhaat puolet, nautitaan ja iloitaan keväästä.
PoistaKivat myös sulle. Aurinkoista tiistaita, ystäväni.
No en kyllä vieläkään päässyt tuohon sun linkkiin. Jos jostain löydät sen tarmon, niin laita tulee tännekin, kiitos ;)
VastaaPoistaMinä sähköpostista tuon linkin yritin siirtää. Harmi ettei vieläkään onnistanut. Aivan varmasti jaan mielelläni tarmoa jos jostakin sitä ilmaantuu meidän nurkille.
PoistaPitää pistää sähköpostilla sinulle tuo vitsikuva, että saat hörönaurut.
Kiitos vaan ;))))
PoistaHIH!
PoistaOi mikä ihana Simo :D Eksyin pensasmustikoita googletellen tänne ja hauskasti kirjoittelet :) Mukavaa kevään odottelua sinne, myös Simolle! Toivottaa Miia ja russelit Jekku ja Punkki
VastaaPoistaHei Miia ja Jekku ja Punkki. Kiva kun eksyit tänne. Meidän Simo ei ole ihan puhdas russeli vaan äiti Salli on parson ja isä on amerikasta tuotu rottis. Mutta aivan ihana on sekoitus meidän Simo.
PoistaToivottavasti eksyt uudelleenkin tänne aittaani. Käynpä kurkistamassa teillä myös puolestani. Kivaa ja aurinkoista kevättalven viikkoa ja rapsutukset russeleille.
Tarmo on hukassa täälläkin, aurinkokin jo paistoi kymmenisen minuuttia, mutta ei auttanut.
VastaaPoistaPihalla ollessa kyllä jotenkin aistii kevään tulon, linnutkin laulaa niin kovasti.
Kauhulla odotan kun aurinko alkaa paistaa ja paljastaa ikkunoiden harmauden;)
Meillä oli myös hetken aurinkoista. Olin sauvakävelemässä ja käänsin oikein kasvot aurinkoon ja pysähdyin hetkeksi. Lämmitti mukavasti.
PoistaIkkunoita ei vielä kannata edes ajatella pestävän. Kunhan vähän pölyjä huiskin pöytien päältä. Kiva kun kevättää...
Ei minullekaan tuo kuvasi aukene..:)))
VastaaPoistaVoihan vitsit. Sain sen kuvan Unelmalta ja olen sille höröttänyt. Ehkä on tarkoituskin ettei kuva blogissa aukene, vaatii hjumööriä aimo annoksen. Eipä silti, sinulla sitä on kyllä, pitäskö pistää sähköpostilla naurut sinullekin!?! <3333
PoistaMullakin on se Bagdadin prinsessa, en ole viellä lukenut! Viime syksynä otin sen vaihtarina kun oli semmonen mesta jos vei omaia kirjoja niin samalla sai ottaa ilmaiseksi uusia itselleen. Olin kyllä lähtiessä päättänyt etten sitten yhtäkään uutta kanna kotiin! Vein kaheksan kirjaa ja otin viis tilalle....hehe...;)
VastaaPoistaHuomena saan kassilisen lehtiä ja niissä taas on sitä lukemista pitkään.
Heti kun keksit keinon millä saa narutettua ittensä kotihommiin niin kerro heti...;D
Kävin tässä joutesani syöttämässä sun ruutanat, olin nekin unohtanut tyystin....heti tulivat kun merkin annoin, että tämmösta tää sitten on.....;D
Minulla jo prinsessa melkein luettuna. Aika huima seikkailu on ja ihan tositarinaa. Kukahan kävisi meillä hakemassa vaihtareita, sais viedä jo luetut mennessään.
PoistaMinä olen lukenut lehtiä kannesta kanteen, hulluna sortunut tilaamaan yhtä jos toistakin aikakauslehteä. Nyt olen laittanut itselleni stopin ja vaikka olen kuinka hyvä lehtitalojen mielestä heidän asiakkaansa, en ole sortunut tarjouksiin. Vähän leuhka itsestäni olen. No, muutamat must-lehdet (Eeva esim. ja Valitut Palat) on tulleet vuosikymmeniä ja ilman niitä ei voi elää, hih.
En vielä ole keksinyt, millä itsenikään naruttaisin vaikka "tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä" ja vain päätöksiä olen tehnyt. Toteuttaminen on sitten asia "Erik Seen"... vaan kerron kyllä kun keksin!
Hyvä kun ruutanat sai ruokaa. Tuolla pihalammikossa ei taida olla hengissä enää yhtäkään ruutanaa, vaikka vain yhden olen nähnyt selkäuintia uivan pari talvea sitten.
Näinhän se menee... Odotellaan aurinkoista tänäksikin.
Useampana vuonna olen saanut todistaa kasvien ehtymätöntä voimaa lumikuormien ja muun häirinnän alla. Isäni tykkää ajella traktorillaan ympäri ämpäri, kuskaa ja kippaa lumia minne sattuu, myös sinne, minne äitini mielestä lunta EI saa kipata.. Aina ne lumikuorman alle jääneet istutukset ovat nousseet ja alkaneet kukoistaa, myös pienet pensaat... Kerran pikku traktoria jopa säilytettiin muutama kk ritarinkukkaistutuksen päällä. Hyvin kestivät :)
VastaaPoistaIsommalla koneella jälki saattaa tosin olla toisenlaista.. Toivotaan, että kukillesi ei ole käynyt kehnosti. Lumi kyllä suojaa!
Kiitos lohduttavista tiedoista, Kaisa. Olen tässä puhkunut kiukkua mutta turhaahan se on, kone ei pääse muuta kautta kuin takapihan tietä ja sitä kautta ne puut on myös ajettava jollakin tukkiautolla sieltä pois. Onneksi lunta on paljon aurauksen reunoilla, joten voi olla, että vahingot ovat pienemmät mitä pelkään.
Poista