Porvoolaiset viettävät vuosittain kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivää perinteisin menoin.Tänään minulla oli
tilaisuus osallistua juhlavastaanottoon Runebergin kodissa ja konserttiin vastaanoton jälkeen.
Runebergin koti toimii museona, mutta se on todellakin aito koti, missä voi aistia runoilijan perheen viettäneen vuosikymmenet perheen isän toimiessa kimnaasissa opettajana.
Minulle, vaikka olen asunut täällä yli viisi vuosikymmentä, tämä oli ensimmäinen käynti tuossa kulttuurikodissa.
Perinteitä vaalien soihtukulkue saapui lumisateen saattelemana Runebergin kodin ikkunan alle ja paikallinen ruotsinkielinen mieskuoro laului ruotsiksi Lähteellä sekä Joutsenelle. Koska kuoro lauloi ulkona kadulla, laulusta puuttui mahtipontisuus, herkkyyttä kylläkin löytyi.
Vastaanoton jälkeen jatkettiin juhlakonsertilla, missä kuultiin Kaj Chydeniuksen säveltämiä lauluja, joita hän oli tehnyt suomalaisten runoilijoiden (1800-luvun alkupuolella) teksteihin.
Joukossa oli joitakin tuttujakin lauluja, joita Chydenius on säveltänyt uudelleen. Hän itse säesti solisteja.
Tässä esimerkkejä yhteensä 20 laulusta. Laulujen välissä Chydenius kertoi aina runoilijasta pieniä episodeja.
Kodin sielu oli Fredrika Charlotta, jonka käsityössä tarvittavia esineitä sekä hänen kuulotorvensa on esillä vitriinissä.
Koska Runeberg itse oli innokas metsästäjä, ketunhännät seinällä erilaisten pyssyjen "pehmikkeenä" kiinnitti huomiota. Varsinkin, kun vuosia, vuosia sitten nyt tänään Runebergin päivänä 14 vuotta täyttänyt nuorin lapsenlapsistani kysyi ajaessamme kerran Runeberginkodin ohi, että "oletko mummi nähnyt ne ketut siellä seinällä?" En ollut nähnyt. Oli mummilla aukko sivistyksessä. Nyt sen paikkasin tänään.
Runebergin koti on suosittu turistikohde ja koululaisten retkikohde.
Runebergin kodin puutarha oli sen ajan monipuolinen ja hyvin hoidettu. Nyt kodissa on Fredrikan puutarhan kasveista näyttely, missä kerrotaan, miten uutterasti hän hoiti puutarhaansa ja hankki sinne ulkomaita myöten uusia, harvinaisia kasveja.
Kesällähän on mahdollisuus tutustua puutarhaan ihan "livenä".
Kansallisrunoilijaamme arvostettiin aikanaan ehkä enemmän kuin tällä hetkellä. Mutta Vänrikki Stoolin tarinat elävät, samoin monet runot ja laulut, mm. Maamme-laulu.
Nyt vuosittain jaetaan Runeberg-palkinto, tänä vuonna se annettiin nuorelle runoilijalle. Toisaalta, ei sovi unohtaa, että Fredrika oli myös kirjailija kaiken runoilijasta ja perheestä huolehtimisen lisäksi.
Mm. näitä kirjoja on myynnissä Runebergin kodissa, mistä löytyy myös torttumuotteja, Fredrikan reseptikirjoja jne.
Runebergin hauta on Porvoon Näsinmäen hautausmaalla. Hautapaaden takapuolelle on kaiverrettu myös Fredrika Charlotta o.s. Tengströmin nimi. Toivottavasti heidät on kuitenkin haudattu vieretysten, eikä peräkkäin. Mene ja tiedä. Runeberg oli jumaloitu sankari ja Fredrikan arvoa ei vielä silloin tunnustettu.
tilaisuus osallistua juhlavastaanottoon Runebergin kodissa ja konserttiin vastaanoton jälkeen.
Minulle, vaikka olen asunut täällä yli viisi vuosikymmentä, tämä oli ensimmäinen käynti tuossa kulttuurikodissa.
Vastaanoton jälkeen jatkettiin juhlakonsertilla, missä kuultiin Kaj Chydeniuksen säveltämiä lauluja, joita hän oli tehnyt suomalaisten runoilijoiden (1800-luvun alkupuolella) teksteihin.
Koska Runeberg itse oli innokas metsästäjä, ketunhännät seinällä erilaisten pyssyjen "pehmikkeenä" kiinnitti huomiota. Varsinkin, kun vuosia, vuosia sitten nyt tänään Runebergin päivänä 14 vuotta täyttänyt nuorin lapsenlapsistani kysyi ajaessamme kerran Runeberginkodin ohi, että "oletko mummi nähnyt ne ketut siellä seinällä?" En ollut nähnyt. Oli mummilla aukko sivistyksessä. Nyt sen paikkasin tänään.
Runebergin kodin puutarha oli sen ajan monipuolinen ja hyvin hoidettu. Nyt kodissa on Fredrikan puutarhan kasveista näyttely, missä kerrotaan, miten uutterasti hän hoiti puutarhaansa ja hankki sinne ulkomaita myöten uusia, harvinaisia kasveja.
Kansallisrunoilijaamme arvostettiin aikanaan ehkä enemmän kuin tällä hetkellä. Mutta Vänrikki Stoolin tarinat elävät, samoin monet runot ja laulut, mm. Maamme-laulu.
Nyt vuosittain jaetaan Runeberg-palkinto, tänä vuonna se annettiin nuorelle runoilijalle. Toisaalta, ei sovi unohtaa, että Fredrika oli myös kirjailija kaiken runoilijasta ja perheestä huolehtimisen lisäksi.
Mm. näitä kirjoja on myynnissä Runebergin kodissa, mistä löytyy myös torttumuotteja, Fredrikan reseptikirjoja jne.
Kiitos, Anja, tästä merkkipäivän kuvauksesta ja käynnistä Runebergin kodissa!
VastaaPoistaKansallisrunoilijan arvo on ehkä alentunut entisistä päivistä, mutta Frederikan arvo on sen sijaan noussut. Nainenhan oli silloin lähinnä kotitalouden yleiskone, joka huolehti kaikesta, sekä ihmisistä että kodista. Toki kodinhengen vaaliminen kuului rouvan työnkuvaan..:) Vaikka piikoja olikin, oli rouvan huolehdittava siitä, että kaikki sujui oikein ja nopeasti...
Tuo Runebergien kuvaelämäkerta näyttää oikein mielenkiintoiselta kirjalta..:)
Oikeassa olet, sillä Frederikan arvo on selvästi noussut ja hänestä puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Ehkäpä itse Runeberg on niin itsestään selvyys meille suomalaisille, että hän on jäänyt vähemmälle huomiolle.
PoistaAika vahva naiseksi tämä huonokuuloinen Fredrika on ollut. Älykäs ja osaava aikalaisekseen. Ja ansaitsee arvostuksemme ja kunnioituksemme.
Oikein hyvvää huomenta kammarista ! Uppeita reissuja sinulla siellä täällä kotimaassa ja ihan ulukomaita myöten :)
VastaaPoistaOli tietysti mukava tunne olla Runebergin kodissa vastaanottotilaisuudessa, mutta uskon, että enemmän olisin ehkä nauttinut, jos olisin käynyt tavallisena päivänä ja voinut vähän enemmän katsella ympärilleni tuota kulttuurikotia. Varakkaita Runebergit olivat, sillä talo on iso, paljon huoneita ja upeita kalusteita kattokruunuineen.
PoistaKiinnostavaa "gyldyyria"!
VastaaPoistaJoskus osuu "gyldyyri" meikäläisenkin kohdalle! Avartavaahan se on.
PoistaKiitos Anja! Upea ja ikimuistoinen konserttikokemus teillä. Kesällä voisikin ottaa ohjemaan käynnin Porvoossa ja tuolla museossa.
VastaaPoistaMukavaa talvipäivää:)
Porvoo on kesällä hieno kaupunki, nähtävää kuten vanha kaupunkimme ja tietysti Runebergin koti. Puhumattakaan tuomiokirkostamme. Ja täältä pääsee (ja tietysti toisinkin päin) Runeberg-laivalla Helsinkiin. Sekin on elämys seilata läpi saariston. Tervetuloa vaan tutustumaan kesäiseen Porvooseen.
PoistaSamoin sinne leppoista talviviikkoa.
Vaikutti hienolta ja hyvin järjestetyltä tilaisuudelta, näihin on aina ilo osallistua, vaikkakin ihailuni saa Fredrika aina enemmänkin kuin tämä päiväänsä juhliva Johan Ludvig!
VastaaPoistaSitä ei käy kiistäminen, etteikö Johaninkin arvo ole suomalaisessa kirjallisuudessa hyvin huomattava, mutta ilman ahkeraa ja varsin lahjakasta vaimoaan, joka hoiti lapset, valvoi yöt, teki herkut vähistä aineista, kestitsi vieraat ja piti kodin järjestyksessä ja vielä kirjoitti runoja, hän ei olisi ehkä tähän pystynyt?
Tämä oli perinteinen tapahtuma täällä. Kyllä minunkin mielestäni Frederika ansaitsee arvostusta, hän oli nainen, joka hiljaisesti hoiti suuren perheen (toki apulaisiakin oli) ja puutarhan ja loihti torttunsa vieraille vähäisistä aineista. Siinä samalla sitten kirjoitteli reseptejä ja runojaan. Perhe muutti aina kesän tullen tuonne lähemmäksi merta Kråköhön, minne raahattiin kuulema mukana myös kesäkukkien lisäksi rakkaimmat ruukkukasvit. Lopuksi hän hoiti vielä runoilijaa tämän sairasvuoteella viimeisiin hetkiin asti. Lahjakkaita olivat myös perheen pojat.
PoistaSinulla onkin ollut oikein hieno kultturipäivä siellä Porvoossa.
VastaaPoistaMe olemme joskus vieneet vieraitamme Runebergin kotiin ja viereiseen Ville Vallgrenin museoon.
Viime kesänä lehdessä oli lista, jossa pyydettiin kukkien taimia Fredrikan puutarhaan, joitakin lajeja on sieltä hävinnyt ja nyt niitä yritetään löytää uudelleen.
Jess, oli mukava olla siellä ensimmäistä kertaa. Tosin en suuresti (enää) tykkää väentungoksista vaan olisinpa halukas näkemään talon hieman vähemmän porukan kanssa. Ehkä ensi kesänä. Luin niistä perinnekasveista, joku niistä olisi varmasti löytynyt minultakin. Ehkä ensi kesänä sitten.
Poista