BUENOS DIAS!

Aurinkorannikolla on pieniä putiikkeja vieri vieressä, mutta markkinat on se paikka, josta voi löytää mitä tahansa lähes etsimättä.
On antiikkimarkkinat lauantaisin, vähän pienemmät markkinat (vaatteita pääosin) rantakadun päässä korttelin matkalla sekä viikottaiset "sekatavarain" markkinat Feria-alueella. Ja jokaiseen paikkaan löytyy tavaraa tarjolle tukuttain. Eikäpä hinnat päätä huimaa. Ihmekös, jos ostopsykoosi valtaa mielen (vaikkei matkalaukkuun mahtuiskaan, hih!)
Koruja eurolla kappale:

Kaulahuiveja....

Kelloja .....

jokaiseen makuun. Ja valtavia riepukasoja, joista monet suomalaisetkin valitsivat naamiaisasuja, ja ihan myös käyttöön. Uusia ja puhtaita, intialaisia, meksikolaisia, puuvillaa, silkkiä, mitä vain.
Minäkin yhden silkkisen hameen kahdella eurolla nappasin. Normaalivartaloinen tekisi löytöjä, kympillä jo viisi mekkoa!!! 

Jotain hyvin hauskaakin oli tyrkyllä. Vai mitä sanotte näistä tekotakapuolista? Spede ennen vanhaan keksi puusta takapuolen, näillä oli tarjolla pehmeämpää sorttia. 

Me ohitimme varapersukset, sillä omissa on ihan riittävästi ja liikaakin.
Mutta se hedelmien ja kasvisten valikoima, sitä oli pakko huoaten ihastella. Ostimme paksoin varsia ja keitimme niistä sitten makoisan kaalisopan. Paksoihan on pinaattikiinankaali ja maukas keitto siitä tulikin kun lisäsimme siihen marketista ostamiamme raakoja lihapullia ja purkin tomaatti-papuja. Nam.
Meikäläinen voisi hyvin elää siellä pelkästään kasvisruualla ja hedelmillä, edullisia ja aina tuoreita.

Kasvaisipa meilläkin kadunvarsipuina mandariinipuita! Yläoksissa kypsiä hedelmiä ja alaoksat kukkivat ja aloittavat toista satoa.

No, tasan ei käy onnen lahjat. Ehkä meillä on täällä jotakin heille eksoottista. Esimerkiksi lumikinokset. Tosin sielläkin vuorilla (esim. Sierra Leone) näkyi lumipeite olevan.

Rantabulevardin takorautaiset penkit houkuttelivat välillä lepuuttamaan jalkoja. Ja fiikus levitti suojaavan oksistonsa auringon suojaksi. Onko meillä fiikukset joskus kukkineet? Minä en muista ainakaan.

Vai onko nämä nuppuja? Vai siemenkotia?

No, hän näkee, joka siellä on pidemmän aikaa. Vaikka minun fiikukseni kasvoikin valtavan isoksi, ei siinä koskaan ollut mitään tälläisiä "knöölejä".

Yhtenä päivänä junailimme itsemme Torremolinokseen, toisena päivänä menimme bussilla Mijasiin. Niistäpä sitten postailen taas lisää. 

Jos miettii, mikä saa eläkeläisväestön sankoin joukoin talvehtimaan etelässä, niin yhtenä syynä on tietysti lämpö.Mutta varmasti osansa on myös sillä, että eläminen siellä on paljon edullisempaa kuin meillä. Jos vähänkään osaa espanjaa, voi kuulema myös asunnon vuokraamisessa onnistua löytämään edullisen majapaikan, jos vuokraa sen suoraan espanjalaiselta omistajalta. 
Pitääköhän aloittaa kielenopiskelut?!? No, ehkä joskus myöhemmin.
Nyt adiós!

Muuten, on todettava, että "oma maa mansikka" siltikin.
Tervetuloa lukijaksi Eko, toivon sinun viihtyvän vaikka kuvani eivät ole sinun otostesi veroisia lähellekään.